Lue keskustelun säännöt.
Miten pääsisin eroon kiinnostuksestani naisiin?
14.05.2020 |
Siis en ole lesbo, vaan epäilen, että syynä on pakko-oireinen häiriö tms. Haluaisin siis parisuhteen miehen kanssa, mutta jostain syystä tunnen seksuaalista vetoa naisia kohtaan, vaikka realistisesti ajatellen minulla ei edes olisi juurikaan mitään annettavaa naisille.
Olen fyysisesti feminiininen nainen, mutta tuntuu siltä kuin olisin psyykeltäni mies. Joskus lapsena olin ns. poikatyttö vuosia ja parhaat kaverini olivat aina poikia. Miten pääsen tästä eroon? Oikeasti haluaisin päästä tästä pakkomielteestäni eroon ja tuntea kiinnostusta miehiä kohtaan, jolloin suhteen saaminenkin voisi helpottua.
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
Kysymys ap:lle. Kumpi näistä pätee sinuun?
A) Tiedät syvällä sisimmässäsi että miehet kiinnostavat sinua enemmä , mutta pelkäät olevasi lesbo. Asia ahdistaa ja pyörii mielessäsi koko ajan. Tarkkailet itsessäsi merkkejä siitä, oletko homo vai hetero.
B) Tiedät syvällä sisimmässäsi, että naiset kiinnostavat sinua enemmän. Se on vaikeaa hyväksyä, koska ympäristön paino on heterouden suuntaa. Myös itse asetat itsellesi paineita ja siksi lesbouden hyväksyminen on vaikeaa.
Ap vastaa: en tiedä. Aloin tuntea vetoa naisia kohtaan jo noin 12-vuotiaana, kun ihastuin naispuoliseen opettajaani, tosin todella viattomalla ja platonisella tavalla jopa. Mutta jossain vaiheessa havahduin jo tuolloin siihen, että se mun kiinnostus sitä opettajaani kohtaan oli "noloa". Tosin se opettajani suhtautui hyvin ja ehkä luuli minun vain muuten ihailevan häntä. Mutta siis en ollut ihastunut esim. ikäisiini poikiin, vaan siihen opettajaani.
Niihin aikoihin aloin taistella sellaista vastaan ja ehkä onnistuinkin pitkälti, tosin jälleen 16-vuotiaana aloin ihastua (salaa) joihinkin naispuolisiin luokkakavereihini sillä seurauksella, että aloin vältellä yhtä helposti halailevaa kaveriani, kun siis hän oli todella viehättävä ulkoisesti ja kosketteli helposti ym. Mä sitten punastelin ja nolostuin hänen seurassaan, kun jotenkin tajusin reagoivani tosi voimakkaasti, mikä soti sitä viatonta kaveruutta vastaan.
Vaivihkaa mun oli erkaannuttava hänestä ja aloin jotenkin kaihtaa häntä. Sitten taas meni muutama rauhallinen vuosi, kun taas päälle parikymppisenä aloin ahdistua/jännittää naisten seurassa taas, kun taas tajusin tuntevani vetoa heitä kohtaan. Jne.
Seurustelusuhteita mulla on ollut vain muutaman miehen kanssa ja ne kestivät useamman vuoden. Olin heihin kyllä ihastunut ja tunsin fyysistä haluakin, mutta sitten muuten ihastuin todella helposti naisiin jatkuvasti ja aloin miettiä, että mulla on joku pakko-oireinen häiriö. Jossain vaiheessa se meni tosi vaikeaksi, kun siis jännitin ihastuvani naisiin ja sen vuoksi aloin jännittää mielessäni naisten kohtaamista.
Yhteen naiseen sitten ihastuin enemmän kuin koskaan keneenkään muuhun ja hänelle kerroin tunteeni ja se oli todellakin menoa monella tasolla -- tosin en voinut hänen kanssaan aloittaa suhdetta ja edelleenkin haluaisin olla hetero.
En mä tiedä, mikä oikeastaan olen. Sen tiedän, että miehet hyvin harvoin kiinnostavat ja naisiin olisi taas paljon helpompaa ihastua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei lesboudessa tai biseksuaalisuudessa ole mitään hävettävää, ap. Sun pitää vain koittaa hyväksyä itsesi eikä yrittää "muuttua", koska siitä seuraa vain ongelmia. Elämä on huomattavasti helpompaa kunhan opit hyväksymään oman seksuaalisuutesi.
Vierailija kirjoitti:
Oletko kenties asperger kuten minä?
Ei ole kyseistä diagnoosia ainakaan koskaan napsahtanut kohdalle. Muuten olen elellyt ihan normaalia elämää.
Mitä sitä kieltämään mitä on. Ei homoutta pysty poistamaan.
Toki voit seurustella miehen kanssa, mutta jos olet enemmän naisiinpäin, miehen kanssa suhteesta voi tulla aika raskas ja kivinen tie.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei lesboudessa tai biseksuaalisuudessa ole mitään hävettävää, ap. Sun pitää vain koittaa hyväksyä itsesi eikä yrittää "muuttua", koska siitä seuraa vain ongelmia. Elämä on huomattavasti helpompaa kunhan opit hyväksymään oman seksuaalisuutesi.
Ideaalitilanteessa se olisikin noin, mutta minulle ei ole myöskään mahdollista saada koskaan suhdetta naisen kanssa, sillä naiset vain eivät ole minusta kiinnostuneita lainkaan (eivät ole koskaan olleetkaan edes hetkellisesti, enkä usko, että se muuttuisi koskaan mihinkään).
Miehen voisin ehkä löytää suhteeseen, mutta todella harva mies kiinnostaa itseäni tositarkoituksella. Ja siis se tietty haaveilu läheisyydestä naisen kanssa raastaa minua pahimmillaan jopa päivittäin.
Mulla on myös sellainen olo, että olen psyykeltäni liian epänaisellinen miehille, vaikka fyysisesti olen ihan feminiininen. Mua kiinnostaa liian "miehiset" asiat (tietokoneet, tekniset laitteet, pelaaminen, luonnontieteet ja matematiikka jne.) ja miesten kanssa juttelu menee friend zonelle hyvin helposti, sillä sinänsä viihdyn miesten seurassa kaverimielessä. En osaa "teeskennellä naista" tai flirttailla miehille myöskään, sillä se tuntuu niin feikiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet hetero transmies.
Tämä ehkä yllättäen on lähinnä totuutta...säikähdän itsekin, kun myönnän tämän. Ja siis ehkä olen lievästi bi vieläpä kuitenkin, kun voin ihastua joskus harvoin ja vaikeasti miehiinkin.
Ajattelen ja toimin pitkälti kuten normaali heteromies sekä ihastun niihin hyvin naisellisen näköisiin leideihin jopa; en ole kiinnostunut poikamaisen näköisistä lepakkonaisista oikeastaan lainkaan. Mutta haluan itse silti näyttää naiselliselta ja naiselta muutenkin, sillä ei minusta kuitenkaan saisi riittävän maskuliinisen näköistä edes hormonihoidoilla tai leikkauksilla.
Mutta miten eteenpäin näin rikkinäisen seksuaali-identiteetin kanssa? Koetan silti mahtua normimuottiin ja etsiä kumppanikseni miestä sekä tukahduttaa sen haaveiluni naisista.
Miksi pitää väkisin änkeä johonkin muottiin? Ihan toooodella yleistä että ihan heterot naiset fantasioivat naisista ja naiset miellyttävät silmää enemmän. Eikä sun kiinnostuksen kohteet susta tee yhtään sen miehisempää ketä vaan voi kiinnostaa mikä vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, olet todennäköisesti lesbo tai bi. Nuo tuntemukset ovat todella yleisiä lesboille ja biseksuaaleille naisille.
Kävin läpi samoja tuntemuksia aikuisuuden kynnyksellä kun tajusin ettei odottamani kiinnostus miehiin vaan ilmaantunutkaan, vaan kiinnostus naisia kohtaan vaan syveni. Yritin väkisin tapailla miehiä, ja vaikka totuinkin halailuun, seksiin ja muuhun läheisyyteen, se ei tuntunut miltään. En vain tuntenut vetoa yhteenkään mieheen. Kehu nätiltä naispuoliselta kurssikaverilta sai sukat pyörimään jaloissa, kun taas sama kehu romanttisella illallisella tapailemaltani mieheltä tuntui tyhjältä. Kunnon herätys tuli kun tuo sama mies kysyi mitä pidän seksikkäänä miehessä. En keksinyt mitään, joten hetken änkyttämisen jälkeen luettelin vain niitä piirteitä mistä oletin heteronaisten yleisesti pitävän.
Ei seksuaalisuudestaan pääse eroon tukahduttamalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei seksuaalisuudestaan pääse eroon tukahduttamalla.
Tämä. Suosittelen aloittajalle terapiaa.
Olet Bi seksuaali. niin kuin 90% naisista on. Ei mitään ihmeellistä. tämä on tutkittu fakta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin haluaisin eroon kiinnostuksesta naisiin. Sitten ei tulisi turhaan haaveiltua mistään. Olisi paljon helpompaa.
M37
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys ap:lle. Kumpi näistä pätee sinuun?
A) Tiedät syvällä sisimmässäsi että miehet kiinnostavat sinua enemmä , mutta pelkäät olevasi lesbo. Asia ahdistaa ja pyörii mielessäsi koko ajan. Tarkkailet itsessäsi merkkejä siitä, oletko homo vai hetero.
B) Tiedät syvällä sisimmässäsi, että naiset kiinnostavat sinua enemmän. Se on vaikeaa hyväksyä, koska ympäristön paino on heterouden suuntaa. Myös itse asetat itsellesi paineita ja siksi lesbouden hyväksyminen on vaikeaa.
Ap vastaa: en tiedä. Aloin tuntea vetoa naisia kohtaan jo noin 12-vuotiaana, kun ihastuin naispuoliseen opettajaani, tosin todella viattomalla ja platonisella tavalla jopa. Mutta jossain vaiheessa havahduin jo tuolloin siihen, että se mun kiinnostus sitä opettajaani kohtaan oli "noloa". Tosin se opettajani suhtautui hyvin ja ehkä luuli minun vain muuten ihailevan häntä. Mutta siis en ollut ihastunut esim. ikäisiini poikiin, vaan siihen opettajaani.
Niihin aikoihin aloin taistella sellaista vastaan ja ehkä onnistuinkin pitkälti, tosin jälleen 16-vuotiaana aloin ihastua (salaa) joihinkin naispuolisiin luokkakavereihini sillä seurauksella, että aloin vältellä yhtä helposti halailevaa kaveriani, kun siis hän oli todella viehättävä ulkoisesti ja kosketteli helposti ym. Mä sitten punastelin ja nolostuin hänen seurassaan, kun jotenkin tajusin reagoivani tosi voimakkaasti, mikä soti sitä viatonta kaveruutta vastaan.
Vaivihkaa mun oli erkaannuttava hänestä ja aloin jotenkin kaihtaa häntä. Sitten taas meni muutama rauhallinen vuosi, kun taas päälle parikymppisenä aloin ahdistua/jännittää naisten seurassa taas, kun taas tajusin tuntevani vetoa heitä kohtaan. Jne.
Seurustelusuhteita mulla on ollut vain muutaman miehen kanssa ja ne kestivät useamman vuoden. Olin heihin kyllä ihastunut ja tunsin fyysistä haluakin, mutta sitten muuten ihastuin todella helposti naisiin jatkuvasti ja aloin miettiä, että mulla on joku pakko-oireinen häiriö. Jossain vaiheessa se meni tosi vaikeaksi, kun siis jännitin ihastuvani naisiin ja sen vuoksi aloin jännittää mielessäni naisten kohtaamista.
Yhteen naiseen sitten ihastuin enemmän kuin koskaan keneenkään muuhun ja hänelle kerroin tunteeni ja se oli todellakin menoa monella tasolla -- tosin en voinut hänen kanssaan aloittaa suhdetta ja edelleenkin haluaisin olla hetero.
En mä tiedä, mikä oikeastaan olen. Sen tiedän, että miehet hyvin harvoin kiinnostavat ja naisiin olisi taas paljon helpompaa ihastua.
Oletko minä AP? Minäkin ihastuin naispuoliseen opettajaani ala-asteella. Hupsankeikkaa, eihän ne esiteini-iän ihastuksetkaan, joista ikäisilleni suunnatuissa lehdissä puhuttiin, osuneetkaan poikiin, kun niitä alkoi tulla. Ymmärrän noita tuntemuksiasi. Minäkin haluaisin olla normaali. Juuri jokin aika sitten alkoi minuakin taas vaivata tämä asia, kun ihan muina naisina menin tilaamaan Mäkistä ruokia ajatellen muita asioita ja sitten näin ruokia pakkaamassa työntekijän, joka oli vain jotenkin niin nätti. Ihan taivaallisen upea, sellainen josta ei voi ajatella kuin että "oho, vau". En puhunut hänelle kohteliasta lyhyttä "kiitos moi" enempää, silti en ole koskaan tuntenut mitään vastaavaa ketään miestä katsellessa. Fml, elämä olisi helpompaa normaalina. Ainiin, naiset eivät pidä minustakaan ja bonuksena olen uskovainen ihan kuin koko asia ei muuten olisi tarpeeksi ikävä ja hankala.
Vierailija kirjoitti:
Ap, olet todennäköisesti lesbo tai bi. Nuo tuntemukset ovat todella yleisiä lesboille ja biseksuaaleille naisille.
Kävin läpi samoja tuntemuksia aikuisuuden kynnyksellä kun tajusin ettei odottamani kiinnostus miehiin vaan ilmaantunutkaan, vaan kiinnostus naisia kohtaan vaan syveni. Yritin väkisin tapailla miehiä, ja vaikka totuinkin halailuun, seksiin ja muuhun läheisyyteen, se ei tuntunut miltään. En vain tuntenut vetoa yhteenkään mieheen. Kehu nätiltä naispuoliselta kurssikaverilta sai sukat pyörimään jaloissa, kun taas sama kehu romanttisella illallisella tapailemaltani mieheltä tuntui tyhjältä. Kunnon herätys tuli kun tuo sama mies kysyi mitä pidän seksikkäänä miehessä. En keksinyt mitään, joten hetken änkyttämisen jälkeen luettelin vain niitä piirteitä mistä oletin heteronaisten yleisesti pitävän.
Miten et tajunnut jo aikaisemmin ettet ole miehiin päin?
Ymmärrän kyllä sinua AP, olin joskus nuorena samanlainen, kun olin hyvin epävarma omasta seksuaalisuudestani. Huomiona muille, olen yhä hetero, tämä ei mihinkään muuttunut. Luulen, että ongelma oli enemmänkin siinä "asemassa". En nyt viitsi sitä enenpää alkaa selittämään, mutta ei AP välttämättä tosiaan ole mikään lesbo, vaan ehkä hakee vielä itseään ja omaa seksuaalista asemaa.