Auttaako mielialalääkitys todella raskaasta perhetilanteesta aiheutuneeseen stressiin?
En mielestäni ole masentunut, vaan stressaantunut. Erityislapsen yksinhuoltajuus ja vuosia jatkunut varuillaan ja hälytystilassa olo ovat synnyttäneet stressitilan. Käyn kuitenkin normaalisti töissä, harrastan mahdollisuuksien mukaan, hoidan kotia ym. Olisin kiinnostunut tekemään vaikka mitä, jos se vain olisi käytännössä mahdollista. Tarvitsisin vain lepoa ja omaa aikaa, olen lopenuupunut olemaan jatkuvasti valmiina seuraavaan katastrofiin, joita lapsi jatkuvasti aiheuttaa. Lääkärin mielestä tarvitsen mielialalääkityksen. Olen eri mieltä. Miltä kuulostaa?
Kommentit (21)
Jos toimintakykysi on kunnossa eli jaksat hoitaa itsesi, lapsen ja kodin, niin ei mielialalääkityksellä ole mitään virkaa tuossa tilanteessa. Sillä saisi sinut ehkä toimintakuntoon, jos makaisit sängynpohjalla, mutta siitä mitä ilmeisimmin ei ole kyse. Lääkäri ei kuitenkaan muuta pysty tarjoamaan. Oletko selvittänyt, onko sinulla mahdollisuuksia saada tukea jostain? Voisiko lapsi esimerkiksi saada jonkun tukiperheen, jossa viettäisi joka toisen viikonlopun? Vertaistukea itsellesi?
Auttaa todennäköisesti. (Siis SSRI-tyyppinen lääke)
Nuohan nimenomaan auttavat ahdistukseen parhaiten, pelkän masennuksen hoidossa teho on yleensä heikompaa.
Vierailija kirjoitti:
Auttaa todennäköisesti. (Siis SSRI-tyyppinen lääke)
Nuohan nimenomaan auttavat ahdistukseen parhaiten, pelkän masennuksen hoidossa teho on yleensä heikompaa.
Juuri toisin päin. Ahdistukseen on omat lääkkeensä, koska se on eri vaiva.
Mutta mitä se lääke siis minulle tekisi? Turruttaisi kestämään epäinhimillisiä olosuhteita?
Minulla auttaa siten että kun olosuhteet ei tunnu ihan niiiiin stressaavilta lääkityksen takia, niin kehokaan ei ole niin uupunut. Ahdistus ja masennus ja voimakkaat negatiiviset tunteet kuluttaa myös fyysisesti.
SSRI-lääkkeet eivät ole mitään ihmeaineita. Jos ongelma on, että sinulla on liikaa hoidettavia asioita elämässäsi, niin se stressi kyllä saavuttaa sinut lopulta ja polttaa loppuun. Lääkkeillä voit korkeintaan hidastaa prosessia, mikä on suoraan sanottuna typerää. Nuo ovat itse asiassa juuri siitä pirullisia lääkkeitä, että ne laimentavat tunnereaktioita, mutta eivät tietenkään loputtomasti. Sitten kun kaikki kaatuu, kaikki on jo todellakin päin veetä mennyt niin kauan, että asioita on todella vaikea korjata enää. Puhun kokemuksesta. Sotkin elämääni todella paljon noiden lääkkeiden takia ja olin lähellä ajautua itsemurhaan. Alkuperäinen ongelmani oli sosiaalisten tilanteiden pelko. Lääkärit tarjoavat noita kaikille ja joka vaivaan.
AP, sinä tiedät itsekin, että se mitä kaipaat, on lepo. Yritä järjestää itsellesi sitä lepoa ja unohda lääkkeet. Kaikkea hyvää sinulle.
Yks pillerinisti tulossa lisää tähän maahan.
Ei auta.
Mielialalääkkeiden NNT on noin 7-8, eli pitää hoitaa sen noin 8 potilasta, jotta yksi saa vasteen verrattuna lumelääkkeeseen. Psykoterapia sen sijaan toimii, sillä psykoterapiassa teho on parhaimmillaan 86 % ja heikoimmillaankin yli 60 %
Mielialakääkkeiden suhteen kannattaa myös lukea faktaa siitä millaisia haittoja ne aiheuttavat. Tyypillisimpiä ovat seksuaaliset häiriöt, mutta ne voivat aiheuttaa todella monia muitakin haittoja painonnoususta alkaen.
Vähäisimmän haitan periaatteella kohdallasi valinta on terapia ja kun terapiasuhteessa on saavutettu luottamus, voi harkita esimerkiksi IPT-terapiaa, jolloin voi hyvin harkiten ottaa lääkitystä mukaan, jos tilanne aidosti sitä vaatii. Tällöin voi siis saada sekä terapian ja lääkkeen mahdolliset edut.
Ei lääkkeet paranna väsymystilaa. Itse olen ollut uupunut vähän samanlaisista syistä useaan kertaan. En esim pysty tekemään täyttä työaikaa, teen puolikasta tai maksimissaan 80 pros aikaa. Nukun paljon, välillä saatan nukkua parikin tuntia keskellä päivää jos siltä tuntuu ja se on mahdollista. Pienimmäinen onneksi nukkuu pitkät päikkärit vielä. Vietän paljon aikaa ulkona ihan vain istuskellen tekemättä mitään. Jos en saisi levätä tarpeeksi, niin elimistöni menee ihan sekaisin ja ajatukseni muuttuvat itsetuhoisiksi. Oireet tavallaan niin kuin masennuksessa, mutta lepääminen auttaa ja sitten jaksan taas touhuta vaikka mitä. Masennus taas ei parane makaamalla. Jollain keinolla yritä saada arkeasi kevennettyä niin että pystyt nukkumaan tarpeeksi ja rentoutumaan, niin uskon että olo siitä helpottaisi.
Jos sinusta tuntuu, että sinulla ei ole tarpeeksi mieliala ongelmia ja sekavuutta sekä voimakasta painonnousua ja hillitöntä impulsiivisuutta niin sitten varmaan masennuslääke on hyvä. Muuten ei. Sinun ongelma on perheesi. Vointisi paranee kun hankkiudut niistä eroon. Yllättävän monen uupumus ja masennutilan syy on läheiset ja paras hoito on heivata ne elämästään. valitettavasti näin ei voi yleensä tehdä, joten sitä kituu niin kauan kun kaikki kasvaa ja sitten alkaa pikkuhiljaa tiputella kaikki pois. Sitten löytyy se onnellisuuskin.
Älä ihmeessä syö lääkkeitä, joita et koe tarvitsevasi. Yritä kaikin keinoin saada apua / sosiaalista tukea elämääsi, jotta saat päivittäistä kuormaa kevyemmäksi. Sen lisäksi yritä organisoida elämääsi niin, että saisit levättyä joka päivä. Yritä myös nukkua riittävästi ja liikkua sekä syödä terveellisesti. Se, että on liikaa vastuita voimavaroihin nähden kannettavana, ei ole mielialahäiriö, vaan stressaava tilanne.
Kuulostaa siltä että sä olet tosi väsynyt. Ja ihan syystä. Vähän vastuutonta jopa, että ihmiselle tyrkytetään jotain lääkettä kun oikeasti se tarvitsisi vaan lepoa ja rauhaa. Yritä järjestää sitä kaikin keinoin. Ymmärrän sua hyvin. Tsemppiä, toivottavasti olosi pian kohenee.
Lääkäri haluaa sinut siihen puolen miljoonan porukkaan, joka on tuhonnut aivonsa, seksuaalisuutensa ja tunne-elämänsä masennuslääkkeillä.
Masennuslääkkeet ovat valtava business, lääkäreille jotka omistavat lääketeollisuuden osakkeita tai saavat heiltä muita etuja, ilmaisia matkoja ym.
Mielestäni olosuhteiden hoitaminen lääkitsemällä ei ole järkevää.
MUTTA olisi valhetta väittää, että SSRI ei voisi vaikuttaa stressiin. Kyllä itsellä vaikuttaa aivan selkeästi niin, että stressinsietokyky paranee, esim. kun annosta nostaa. Alun perin mulla määrätty sertraliini ahdistuneisuuteen, johon auttoi hyvin, mutta olen myös huomannut, että vähentää stressiä, esim. töissä. Nyt olen lopettamassa lääkitystä pikku hiljaa, koska olen voinut jo pitkään hyvin.
Minullakin on ollut raskasta perheen kanssa, vähän eri syistä mutta kuitenkin, ja joskus on vuosia tuntunut että olen ihan hullu, mutta juuri sama, että ajattelin että jos saisin vaan helpomman elämän, niin ei tarvitsisi tietenkään lääkettä. Elämäntilanteeni on helpottanut ja niin on paha olokin. Vieläkin on raskasta, mutta ei enää epäinhimillistä. Eli samaa mieltä kuin muut, yritä etsiä apua muualta. Minulla auttoi hyvin paljon s eksi ja liikunta. Olisiko näitä mahdollista saada? Edes soolos eksiä illalla peiton alla ja kotijumppaa? Terveellistä ruokaa yms. Laittaa mielihyvähormonit liikkeelle. Jos saat yhtään lastenhoitoapua, niin lähde vaikka lenkille, tanssimaan tai jos saat jostain p anokaverin, niin niihin hommiin.
Just. Se on iso bisnes, ehkäpä.lääkäri saa kicksit kun saa sut koukkuun ja provikat päälle.
Tää on sama, kun lääkärit tuputtavat näitä lääkkeitä normaaliin suruun.
Älä ihmeessä syö!
Tarvitset lepoa. Pelastaa lapset - tukiperhekin voisi olla hyvä! Saisit kunnolla levätä, pari tuntia omaa aikaa ei riitä, ei edes yksi yö! Saisitko lapsen viikon leirille kesäksi? Nuku koko oma loma!!
Esimerkkinä yksi ulkoinen juttu joka vaikuttaa mun mieleen on yksinäisyys.
Eli jos tämä asia muuttuisi, olisin iloisempi.
Ja siihen ei lääke auta kun pitää korjata olosuhteita.
Nosto