Miten ilmaista ystävällisesti ettei ole kiinnostunut ystävyydestä?

Minulla on hieman erikoinen ongelma. Olen sosiaalisissa tilanteissa ulospäinsuuntautunut, keskusteleva ja osoitan kiinnostusta ihmisiin. Mutta pohjimmiltani olen kuitenkin aika introvertti, joka haluaa ja kykenee jakamaan syvimmän sisimmänsä vain ihan lähimpien kanssa. Lisäksi olen hyvin herkkä ja aistin usein jo aika alussa uusiin ihmisiin tutustuessa, että jonkun kanssa en koe oloani kotoisaksi. Tietynlaiset ihmiset herättävät itsessäni ahdistusta ja epämukavaa oloa, vaikka he eivät tekisikään sinällään mitään "väärää". Tällaisissa tilanteissa oloni on tapaamisten jälkeen epämääräisen ahdistunut/epämukava/kuormittanut, mutta en aina osaa heti sanoa mistä tämä johtuu. Toisten kanssa taas on vapaa olo ja helppo hengittää.

Nyt sitten on käynyt niin, että olen tutustunut lapseni kautta erääseen ihmiseen, jossa on juuri niitä piirteitä, jotka saavat oman oloni epämukavaksi ja en ole kiinnostunut ystävystymään tämän ihmisen kanssa. Nämä mainitsemani minulle epämukavat piirteet ovat siis sellainen eräänlainen tungettelevuus ja heti iholle tuleminen (muutaman tapaamiskerran jälkeen jo lähetti ihan ylitsevuotavan synttärionnittelut tyyliin "onnea rakkaalle, ihanalle ystävälle!"). Hän myös puhuu päälle ja enimmäkseen itsestään. Jos kerron hänelle, että jokin asia on harmittanut, niin hän aina heti kuittaa asian neuvomalla, miten minun kannattaa tuntea ja ajatella. Koen, että en saa tilaa tuntea ja ajatella omia ajatuksiani, kun hän jo jyrää/mitätöi/päsmäröi niitä. Aistin hänestä eräänlaista vaativuutta ja kummastelen hänen tapaa osoittaa niin voimakkaasti kuin olisimme jotenkin todella hyviä ystäviä, vaikka emme ole. Hän osaa olla myös erittäin ystävällinen ja osoittaa välittämistä, mutta aistin vain todella voimakkaasti hänestä, että tämä ihmissuhde ei ole minua varten. Olen tavannut häntä lasten harrastusten kautta samassa äitiporukassa sekä käynyt kerran hänen kanssaan kahvilla. Tapaamisten jälkeen on ollut usein epämukava, kuormittunut ja jopa ärsyyntynyt olo.

Tavallaan hänessä ei ole mitään vikaan, mutta hän on vain osoittautunut ihmiseksi, jonka kanssa olisi ihan ok pitää välit ja jutella silloin tällöin niitä näitä, mutta en ole yhtään kiinnostunut syventämään suhdetta. Olen oikeastaan vasta nyt tajunnut tämän, vaikka alusta asti tämän ihmisen seura teki olostani jotenkin epämukavan. Tein sen virheen, että ohitin tuon oman sisäisen ääneni ja olen tutustunut tähän ihmiseen nyt jonkin verran enemmän. Olemme pitäneet siis jonkin verran yhteyttä korona-aikana mm. videpuheluiden muodossa. Nyt haluaisin kuitenkin vähentää yhteydenpitoa ja vetäytyä tästä "ystävyyssuhteesta".

Miten ihmeessä teen tämän? Pikku hiljaa hivuttamalla vai sanonko asian jotenkin suoraan? Ja miten toiselle edes voi sanoa suoraan, että tämä ystävyys ei vaan natsaa itselle? Huoh.