Lue keskustelun säännöt.
Miten ilmaista ystävällisesti ettei ole kiinnostunut ystävyydestä?
14.05.2020 |
Minulla on hieman erikoinen ongelma. Olen sosiaalisissa tilanteissa ulospäinsuuntautunut, keskusteleva ja osoitan kiinnostusta ihmisiin. Mutta pohjimmiltani olen kuitenkin aika introvertti, joka haluaa ja kykenee jakamaan syvimmän sisimmänsä vain ihan lähimpien kanssa. Lisäksi olen hyvin herkkä ja aistin usein jo aika alussa uusiin ihmisiin tutustuessa, että jonkun kanssa en koe oloani kotoisaksi. Tietynlaiset ihmiset herättävät itsessäni ahdistusta ja epämukavaa oloa, vaikka he eivät tekisikään sinällään mitään "väärää". Tällaisissa tilanteissa oloni on tapaamisten jälkeen epämääräisen ahdistunut/epämukava/kuormittanut, mutta en aina osaa heti sanoa mistä tämä johtuu. Toisten kanssa taas on vapaa olo ja helppo hengittää.
Nyt sitten on käynyt niin, että olen tutustunut lapseni kautta erääseen ihmiseen, jossa on juuri niitä piirteitä, jotka saavat oman oloni epämukavaksi ja en ole kiinnostunut ystävystymään tämän ihmisen kanssa. Nämä mainitsemani minulle epämukavat piirteet ovat siis sellainen eräänlainen tungettelevuus ja heti iholle tuleminen (muutaman tapaamiskerran jälkeen jo lähetti ihan ylitsevuotavan synttärionnittelut tyyliin "onnea rakkaalle, ihanalle ystävälle!"). Hän myös puhuu päälle ja enimmäkseen itsestään. Jos kerron hänelle, että jokin asia on harmittanut, niin hän aina heti kuittaa asian neuvomalla, miten minun kannattaa tuntea ja ajatella. Koen, että en saa tilaa tuntea ja ajatella omia ajatuksiani, kun hän jo jyrää/mitätöi/päsmäröi niitä. Aistin hänestä eräänlaista vaativuutta ja kummastelen hänen tapaa osoittaa niin voimakkaasti kuin olisimme jotenkin todella hyviä ystäviä, vaikka emme ole. Hän osaa olla myös erittäin ystävällinen ja osoittaa välittämistä, mutta aistin vain todella voimakkaasti hänestä, että tämä ihmissuhde ei ole minua varten. Olen tavannut häntä lasten harrastusten kautta samassa äitiporukassa sekä käynyt kerran hänen kanssaan kahvilla. Tapaamisten jälkeen on ollut usein epämukava, kuormittunut ja jopa ärsyyntynyt olo.
Tavallaan hänessä ei ole mitään vikaan, mutta hän on vain osoittautunut ihmiseksi, jonka kanssa olisi ihan ok pitää välit ja jutella silloin tällöin niitä näitä, mutta en ole yhtään kiinnostunut syventämään suhdetta. Olen oikeastaan vasta nyt tajunnut tämän, vaikka alusta asti tämän ihmisen seura teki olostani jotenkin epämukavan. Tein sen virheen, että ohitin tuon oman sisäisen ääneni ja olen tutustunut tähän ihmiseen nyt jonkin verran enemmän. Olemme pitäneet siis jonkin verran yhteyttä korona-aikana mm. videpuheluiden muodossa. Nyt haluaisin kuitenkin vähentää yhteydenpitoa ja vetäytyä tästä "ystävyyssuhteesta".
Miten ihmeessä teen tämän? Pikku hiljaa hivuttamalla vai sanonko asian jotenkin suoraan? Ja miten toiselle edes voi sanoa suoraan, että tämä ystävyys ei vaan natsaa itselle? Huoh.
Kommentit (23)
Joo, samaa mieltä ekan vastaajan kanssa.
Jos sanot suoraan, kuulostaa sellaiselta "aktiiviselta" ikävältä ihmiseltä, että loukkaantuu siitä ja saat kuraa niskaan. Kuka tahansa tietysti loukkaantuu, mutta tuon tyyppinen ei jätä asiaa siihen.
Heittäydy pikku hiljaa tylsäksi, hiljaiseksi ja passiiviseksi, niin hän vaihtaa kohdetta. Jos kahvilla ollessa vain selaat kännyä tai tuijotat kaukaisuuteen, ei hän jaksa sitä kauan, sillä hän kaipaa yleisöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otatkohan hänet liian vakavasti? Jotkut ovat ulospäin suuntautuneita ekstroverttejä, jotka kaahottavat sinne tänne miettimättä mitä sanovatkaan. He sanovat rakastavansa vaikka lähikaupan edessä norkoilevaa väkivaltaista narkkaria, jos sille päälle sattuvat ja narkkari onnistuu sanomaan jotakin kivaa hänelle. Yhtä lailla olet hänen "ystävänsä", kuten kaikki muutkin hänen tuttunsa. Se ei tarkoita yhtään mitään, mutta voit loukata häntä saivartelemalla sanasta ystävä ja jolloin teidän muutoin toimiva tuttavuus kääntyy sinua vastaan. Joten anna tulla yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos. Maailmassa on hirveän paljon erilaisia ihmisiä ja jos tulee joku aivan uuden tyyppinen vastaan voi ensi reaktio olla torjuva, kielteinen, mutta kun tottuu ymmärtää että tuo nyt vaan on tuollainen ja se ei velvoita sinua yhtään mihinkään hänen suhteensa. Lapsia koskevat asiat osaat hoitaa kaikkien kanssa, niin samalla tavalla sujuu hänenkin kanssaan. Pääasia, että tiedät rajasi ja osaat poistua tilanteesta rauhallisin mielin.
No mitäs vikaa ystävyydessä on.. Ei sun tarvi olla erityisen aktiivinen tai hypätä joka kerta kun käsketään.
Elämä on ihan liian lyhyt ihmissuhteisiin, joissa et halua olla. Miksi viettää aikaa sellaisen ihmisen seurassa, jonka kanssa tulee vaan kurja olo?
Tunnistan ap itseäni tästä. Olen ollut ns. "people pleaser", mikä näkyy siinä, että olen hyvin ystävällinen kaikille uusille tuttavuuksille ja ajautunut kaverisuhteisiin, joista en ole saanut paljoakaan vain siksi etten ole osannut sanoa EI.
Mutta ajattele niin, että tässä vaiheessa on reilumpaa peräytyä kuin myöhemmin. Sinuna harventaisin vaan yhteydenpitoa. Tärkeintä on ettet sorru syyllisyydentunnosta sanomaan liian mukavia asioita, joita toinen tulkitsee niin, että olet kiinnostunut ystävyydestä. Tämä on ollut oma pahin virheeni.
Jos etääntyminen ei auta niin nosta kissa pöydälle ja sanoa suoraan, että että hän vaikuttaa kivalta ihmiseltä, mutta olette niin erilaisia ettet vaan usko/koe ystävyyden toimivan. Simple as that.
Vierailija kirjoitti:
Elämä on ihan liian lyhyt ihmissuhteisiin, joissa et halua olla. Miksi viettää aikaa sellaisen ihmisen seurassa, jonka kanssa tulee vaan kurja olo?
Tunnistan ap itseäni tästä. Olen ollut ns. "people pleaser", mikä näkyy siinä, että olen hyvin ystävällinen kaikille uusille tuttavuuksille ja ajautunut kaverisuhteisiin, joista en ole saanut paljoakaan vain siksi etten ole osannut sanoa EI.
Mutta ajattele niin, että tässä vaiheessa on reilumpaa peräytyä kuin myöhemmin. Sinuna harventaisin vaan yhteydenpitoa. Tärkeintä on ettet sorru syyllisyydentunnosta sanomaan liian mukavia asioita, joita toinen tulkitsee niin, että olet kiinnostunut ystävyydestä. Tämä on ollut oma pahin virheeni.
Jos etääntyminen ei auta niin nosta kissa pöydälle ja sanoa suoraan, että että hän vaikuttaa kivalta ihmiseltä, mutta olette niin erilaisia ettet vaan usko/koe ystävyyden toimivan. Simple as that.
Tunnistan erittäin hyvin sekä ap:n ongelman ja komppaan vahvasti myös tätä. Nyt nelikymppisenä olen opetellut sanomaan asian ihan suoraan, tietenkin pyrin tekemään sen loukkaamatta, mutta en toisaalta halua valehdellakaan ("en nyt ehdi soittaa/puhua videopuhelua", tämä vain siirtää ongelmaa enkä myöskään siis halua yksinkertaisesti valehdella). Olen sanonut, ettei elämässäni ole nyt tilaa uuteen ihmiseen tutustumiseen, en kaipaa uusia ystäviä kun ei vanhoillekaan meinaa olla aikaa tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksinkertaista: Et vaan vastaa puhelimeen. Tai viesteihin. Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi vääriin ihmisiin. Turhaan edes mietit miten tulisi toimia, välttelet vaan heti. Et ole mitään velkaa kenellekään, varsinkaan ihmiselle jota olet tavannut vaan muutamaan otteeseen. Et ole myöskään velkaa mitään selityksiä. Eihän tuollaista pysty edes selittämään, ilman että toinen raivostuisi.
Vierailija kirjoitti:
No mitäs vikaa ystävyydessä on.. Ei sun tarvi olla erityisen aktiivinen tai hypätä joka kerta kun käsketään.
Kysyt, että mitäs vikaa ystävyydessä on. Juurihan ap kertoi sen!
Kenenkään ei ole pakko olla ystävä kenenkään kanssa jo ei halua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopeta yhteydenpito ja kun hän on yhteydessä lopeta jutut nopeasti. Älä lähde mihinkään kahveille tms. Jos hän kysyy, niin kerro, ettei nyt huvita. Normaalille ihmiselle nuo ovat signaaleja jättää toinen rauhaan. Jos hän ei peräänny näillä, niin voit joutua sanomaan asian suoremmin esim. Minusta tuntuu ettei ystävyytemme toimi, koska koen yhteydenpidon kuormittavana. Muista ettet ole tilivelvollinen hänelle mistään.
Ehkä toimisi pikku hiljaa hivuttautuminen pois. Et kerro mitään, vastaat viesteihin ihan vaan muutamalla sanalla, ei mitään henkilökohtaista, et puhu asioitasi, olet kohtelias mutta etäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä on myös ystävyyksiä kaatunut siihen että toinen jyrää, mitätöi ja päsmäröi ajatuksiani ja asioitani. Tarvitsen tilaa tehdä omat päätökseni ja kunnioitusta sille että osaan itse valita tieni. On myös hienotunteisia ja viisaita ihmisiä jotka eivät tuputa mielipiteitään.
Lyhyen tuttavuuden jälkeen viralliset bänksit olisivat liian dramaattiset ja pahaa mieltä molemmille aiheuttavat. Ala vain feidata häntä, sano että tässä paljon kaikkea, jätä välillä puheluun tai viestiin vastaamatta. Et ole velvoitettu hänen ystäväkseen.
Älä ota turhaan stressiä asiasta. Eihän sitä tiedä, jatkaako se ihminen edes yhteydenpitoa ja joskushan voit hänen kanssaan jutella, vaikka et haluaisi hänestä mitään sydänystävää. Totaalinen vältteleminen olisi jo huonoa käytöstä eikä hän ole oikeastaan ansainnut sitä. Älä itse ota yhteyttä häneen äläkä kerro hänelle mitään kovin henkilökohtaista, niin "ystävyytenne" ei syvene.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä toimisi pikku hiljaa hivuttautuminen pois. Et kerro mitään, vastaat viesteihin ihan vaan muutamalla sanalla, ei mitään henkilökohtaista, et puhu asioitasi, olet kohtelias mutta etäinen.
No mutta tarviiko sitä erikseen tyypille kertoa että "en oo sun ystävä, jätä mut rauhaan".. Miksei voi sen toisen antaa vaan hössöttää ja sanoa että on sun ystävä? Ei sitä itse tartte ystävänä pitää sen kummemmin, mutta onko pakko loukata toista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä toimisi pikku hiljaa hivuttautuminen pois. Et kerro mitään, vastaat viesteihin ihan vaan muutamalla sanalla, ei mitään henkilökohtaista, et puhu asioitasi, olet kohtelias mutta etäinen.
No mutta tarviiko sitä erikseen tyypille kertoa että "en oo sun ystävä, jätä mut rauhaan".. Miksei voi sen toisen antaa vaan hössöttää ja sanoa että on sun ystävä? Ei sitä itse tartte ystävänä pitää sen kummemmin, mutta onko pakko loukata toista?
Onko sulla luetun ymmärtäminen heikkoa vai lainasitko vahingossa väärää viestiä? Kehoitinko sanomaan "en oo sun ystävä, jätä mut rauhaan" vai ehdotinko kenties just sitä toista tapaa jota sinäkin kenties tarkoitat?
Ja kysymykseen "Miksei voi sen toisen antaa vaan hössöttää ja sanoa että on sun ystävä?", miksi pitäisi? Hössöttäminen on rasittavaa ja on myös epäreilua sitä toista kohtaan antaa olettaa, että olisi ystävyydestä kyse jos itse ajattelee vaan hyvänpäiväntuttavuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon hieman ap:n kuvaileman kaltainen. Mut on torjuttu sanomalla että on valmiiksi kavereita niin paljon, ettei pysty laajentamaan ystäväpiiriä ja se oli ok. Olen sosiaalisesti taitamaton vaikka sosiaalinen.
Olen herkkä ja sinä olet tungetteleva päsmäri, on hyvä ja huomaavainen tapa aloittaa.
Kiitos paljon vastauksista! Allekirjoitan täysin tuon, että olen itse viestinyt tälle ihmiselle epäreilusti ja epäjohdonmukaisesti. Siis aivan liian ystävällisesti! Olen juurikin tuollainen ns. people pleaser, huh huh. Nyt tuntuu, että on liian myöhäistä ja todella tylyä viilentää ja etäännyttää välejä, vaikka emme siis mielestäni olekaan ystäviä vaan enemmänkin kavereita/tuttuja.
Mutta pakko se on jotenkin tehdä, koska muuten tilanne vain pahenee. Argh! Tästä opin sen, että vastaisuudessa olen hyvin varovainen uusiin ihmisiin tutustuessa. Muuten löydän itseni aina uudelleen näistä tilanteista.
Tilanteen tekee hankalaksi se, että olemme yhteydessä toisiimme paitsi kahden kesken myös pienellä porukalla lasten kautta, joten se tarkoittaa myös sitä, että joudun olemaan vaitonaisempi myös yhteisissä viestiketjussa yms. En haluaisi olla ilkeä ja tyly kellekään ja koen kyllä syyllisyyttä siitä etten heti osannut rajata tätä ihmistä etäisemmäksi kaveriksi. Olen mm. olosuhteiden pakosta kertonut yhdestä hyvin henkilökohtaisesta asiasta ja nyt tämä ihminen tietysti luulee, että haluan oikein uskoutua hänelle.
Eli teenkö nyt vaan niin, että olen ystävällinen, mutta kieltäydyn tapaamisista (näen vaikka harvakseltaan), vastaan vähän viiveellä viesteihin ja ystävällisesti, mutta en kauhean laveasti? Ihan kamalaltahan tuo kuulostaa, mutta toinen vaihtoehto on tosiaan sanoa suoraan.
-Ap
Ja kommenttina vielä, että tosiaan tässä ihmisessä on myös hauskoja ja mukavia piirteitä, joten porukalla on ollut mukavaa jutella sellaisia arkisia asioita. Mutta enempää en tältä kaveruudelta halua. Kyllä, olisi pitänyt toimia itse paremmin, mutta nyt mietin kuinka selvittää tilanne mahdollisimman simppelisti ja kivuttomasti.
Toiset osaavat ottaa tällaiset asiat tosi lunkisti, itse oon niin hirveä ahdistuja ja jännittäjä ihmissuhteissa, että tällasista jutuista menee ihan yöunet.
-Ap
Mulla oli jokin aikaa sitten hieman vastaavanlainen tilanne ja en osannut hoitaa asiaa hyvin, mistä jäi itselleni hyvin kurjat fiilikset. Raukkaumaisesti siis ghostasin käytännössä koko tyypin. Neuvoni on siis, että älä tee samaa virhettä, tulee vielä vaivaamaan sinua.
Ole ystävällinen, mutta etäännytä välejä ja osoita näin ettet ole kiinnostunut olemaan muuta kuin ns. hyvänpäivän kaveri/tuttava. Jos hän ei itse ymmärrä vihjettäsi vaan yrittää vaan hanakasti edelleen niin sitten kerro asiat suoraan.
Hei, ap, sympatiat sulle! Olen itse joutunut samanlaiseen tilanteeseen. Ystäväni kautta tutustuin tähän ihmiseen, joka on hirvittävä päsmäri.
Tajusin jo toisella tapaamisella, etten halua olla tekemisissä hänen kanssaan. Minulle tulee hänen seurassaan ahdistunut olo jatkuvasta haastamisesta ja inttämisestä johtuen. Hän kuitenkin keksii yhteistä tekemistä ja kun näistä ehdotuksista kieltäydyn, hän ei usko sanaa ei.
Esim. Jos kieltäydyn lounaskutsusta, sanon että on kiire. Hän ehdottaa toista päivää. Kun sanon ettei minulla ole varaa, hän sanoo lainaavansa. Kun sanon, ettei se helpota asiaani, hän ehdottaa osa-aikatyötä. Kun sanon keskittyväni nyt opiskeluun, hän neuvoo säästämään rahaa ostamalla kaiken kirpparilta. Kun kerron jo niin tekeväni, hän esittää, mistä muusta voisin säästää päästäkseni hänen kanssaan sinne lounaalle. Ja tätä jatkuu, kunnes myönnyn.
Normaali ihminen tajuaisi kiireen ja rahapulan, ja varmaan ymmärtäisi ainaiset eit merkiksi siitä, että ei kiinnosta. Toivottavasti viimeiseksi jääneellä tapaamisella hermostuin niin, että sanoin hänelle kokevani hänen tiukkaavan käytöksensä epämukavaksi. Ja kas! Hän loukkaantui eikä ole ollut yhteydessä sen jälkeen. Korona-aika on myös tuonut luontaista etäisyyttä.
Vaikka se onkin kiltille ihmiselle vaikeaa, pitää vaan opetella lujemmaksi sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät kohtele toisia mukavasti. Aikuisiällä kenenkään kanssa ei ole pakko olla kaveri.
Tuota, tuota... kerrot ilmeisesti todella paljon omista asioistasi hänelle, joita hän sitten kommentoi. Älä kerro niin paljon. Muutu tylsäksi, miten ko. henkilöllä on edes yhteystietosi.