Työnhaku nykypäivänä

Olen hakenut noin 20 työpaikkaa ja tehnyt yhtä monta CV:tä. Miksi aina oletetaan, että kerran tehty CV kelpaa kaikkialle?

Sain muuten työpaikan jo ennen kuin 10 hakemuspaikasta oli tullut edes kutsua haastatteluun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ihan saamarin huono saamaan mun hakemuksia läpi muihin kuin vuokrafirmoihin, jotka etsivät tulevaisuudessa tarvittavaa reserviä. Ja kun kerran olen näihin firmoihin päässyt, niin he osaavat paremmin kaupata minua eteenpäin. Itse aina epäröin sovinko johonkin työhön, mutta nuo löytää aina sellaisiakin vähemmän tuttuja hommia, joihin kuitenkin olen ollut ihan sopiva. Jos hyvä tuuri käy, niin saa olla pitkään samassa paikassa tai voidaan jopa tarjota vakituista työpaikkaa.

Minä en luota vuokrafirmoihin ja muihin työtä välittäviin organisaatioihin ollenkaan. Viimeisin esimerkki siitä, miten luotettavuutta voi murentaa, on Seure, joka lähetti minulle sähköpostia: "Hei! Olet lähettänyt meille avoimen hakemuksen. Jos olet sairaanhoitaja, ota meihin yhteyttä..."

En ole sairaanhoitaja, en sinne päinkään, ja se käy selvästi ilmi hakemuksestani. Avoin hakemukseni on ollut Seuressa ainakin neljä vuotta, mutta kertaakaan ei vielä ole otettu yhteyttä. Koulutusta ja kokemusta kyllä on, mutta ilmeisesti ikäni vuoksi kukaan ei edes lue hakemuksiani.

Hyvä tietää, jäivät böxyt kintuissa kiinni!

Mua yhden paikan esimies pyysi lähettämään hakemuksen erääseen paikkaan ja pyysi liittämään CV:nkin, jos sellainen on. Sanoin, että on joku päivittämätön versio, jossa ei ole kuvia eikä värejä eikä mitään innovatiivista taustaa vaan ihan vain kirjoitusta. Esimies nauroi ja sanoi, että just sellainen kelpaa, että ei tässä mitään koristeita kaivatakaan vaan että ne tiedot näkyy siitä paperista.

Hain taannoin myös Helsingin kaupungin rekryjärjestelmässä. Järjestelmä erikseen varoitti vastaamasta kysymyksiin niin, että ikäni, sukupuoleni tai perhesuhteeni näkyvät. Niitä ei saanut paljastaa.

Tuo valokuvan liittäminen johonkin CV:seen on ihan pelleilyä ja alkaa olla jo menossa muodista. Sopii ehkä yksityisen puolen fiilisfirmoihin. Kerran yhteen siivoustyöhön (5 x 2 tuntia viikossa, kaksivaiheinen haku!!) pyydettiin liittämään kasvokuva hakemukseen. Kirjoitin sinne, että en pyyhi naamallani sen paremmin pöytiä kuin lattioitakaan, joten kuva ei ole olennainen. En tietysti tullut valituksi, mutta en halunnutkaan, koska minulla on aivan eri alan koulutus. Kunhan kettuilin. Sen verran suuruudenhullu oli tuo kaksivaiheinen haku, jossa ensimmäisen kierroksen järjesti rekryfirma ja toisen sitten itse palkkaava yritys. Ja mikähän mahtoi olla tuo yritys? Lounaskahvila Mari Tampereen Nekalassa, tarjolla siis kymmenen tuntia viikossa ja kaksivaiheinen haku! Voi jeesus.

Olen tullut myös siihen tulokseen, kuin 20, että ihan sama millaista työtä haet, minkälaisen (huom. kohdennetun, koska sitäkin jaksetaan aina naurettavuuksiin asti korostaa) cv:n/hakukirjeen teet ja vaikka kuinka tunnollisesti toteutat kaikki rekryprosessiin liittyvät kommervenkit soitteluineen, etukäteen mietittyine kysymyksineen jne., työllistyminen on tuuripeliä. Ne onnekkaat, jotka ovat työelämässä vielä kiinni, luulevat, että se on omista ansioista kiinni. No juupa juu. Ei ole. Satunnaisuuksia.

On se jännä, kun haluaisi vain mennä töihin, tehdä duunit hyvin, saada siitä rahallisen kompensaation ja tulla sillä toimeen. Mutta ei. Hirveä show saatu aikaan työnhausta. Ensiksikin joudut näkemään aivan sairaan vaivan työnhakuprosessin eteen, ja lopputulos on, että jos joku vaivautuu työpaikasta vastaamaan, niin et tietenkään saanut duunia, koska joku talon sisäinen suojatyöläinen palkattiin pestiin joka tapauksessa. Eli ihan turhaan käytit hakemiseen aikaasi ja vaivaasi, ja haastatteluun, jos näön vuoksi otettiin edes sinne asti.

Cv ja hakukirjepelleily: Ihan sama mitä sinne rustaat, ei niitä kuitenkaan lueta kunnolla, tai jos luetaan, niin ei kyetä sisäistämään, tai sisältö ymmärretään tahalleen väärin. Haku tyssää siihen, että milloin hakijalla on kokemusta liian vähän, milloin on motivaatiota liian vähän, tai vaihtoehtoisesti milloin on liikaa, tai milloin on ylikoulutettu. Aina pitää vakuutella pitkän tähtäimen motivaatioita ja kehittymismahdollisuuksia, mutta auta armias, jos niin teet, niin oletkin liian kunnianhimoinen, tai vielä parempi, sinulla on työstä "epärealistiset odotukset".

Loppujen lopuksi juttu on näin, että Suomi on väkilukuun nähden liian korkeasti koulutettu maa. Järkeviä töitä on vain harvalle. Koneet, automaatio yms. vie vielä suuremman osan töistä tulevaisuudessa. Mitäpä sitten teet, olisi minusta se mielenkiintoisempi kysymys, josta ei uskalleta käydä keskustelua. 

Ai niin. "Kyllä tekijälle töitä löytyy". F. u. c. k. you.

Minua nyt nimenomaan kehotettiin lisäämään kuva cv:hen. Sitäkin pohdittiin pitkään, että pitäisikö syntymäaika merkitä. Olen siis työkkärin koulutuksessa (korkeakoulutetuille). En laita kuvaa enkä ikää. Sen voi päätellä itse.

Aukot cv:ssä kannattaa täyttää esim. opiskelulla tai omaisista huolehtimisella.

No jos valmiiksi negatiivinen jo CV:n teon suhteen, ei ole edes ansainnut hakemaansa työpaikkaa.

Ja aina riippuu siitä, mihin ja millaiseen työpaikkaan hakee.

Ei työnantajilla ja rekrytoijilla ole aikaa lueskella pitkiä hakemuksia.

Asiat pitää osata tiivistää oikein ja kuitenkin saada siihen tiivistykseen kaikki olennaiset asiat itsestään. 

Jos pääsee haastetteluun asti, voi olla varma, että hakemus on ollut CV:n kanssa onnistunut.

No olen "vasta" komekymppinen, mutta cv yhtä tyhjää aukkoa:( Millähän tosiaan minutkin taiotaan työelämään vielä joskus, kun sairauden takia on tuota tyhjää lähinnä?! Ei taida paljon fonttien vaihtelut auttaa työnanatajien vakuuttamiseen...:( Ja ikäloppu olen minäkin jo työmarkkinoille vasta-alkajaksi, koska pitäisi kuitenkin olla jo pitkä liuta työkokemusta tähän ikään mennessä hyvinkin, mutta jos kukaan ei ikinä palkkaa niinä terveinä kausinani,niin mission impossible!

Seuratkaapa Seuren paikkoja. Siellä on monelle alalle keikkatyötä.

Niin, niin, niin. Jos harmittaa nykypäivän työhaku, niin voit sen sijaan mennä paikan päältä kysymään töitä. Muista ottaa paperilliset työtodistukset mukaan. Ei täältä muuta neuvoa tule.

Pahinta on ne erilaiset lomakkeet. Joo ymmärrän, miksi niitä käytetään, hakemukset pitää hallinnoida, järjestelmästä voi lähettää torjuntakirjeet jne.

On hyviäkin lomakkeita. Kysytään nimi, puh nro ja sähköposti, valinnaisena Linkkari. CV:n saa syöttää liitetiedostona, hakemustekstiä ei tarvitse muotoilla, sen saa vain liittää tekstinä mukaan.

Huonoissa kysytään osoitetta, syntymäaikaa, töiden alkamis- ja päättymispäiviä, jopa koulutuksen alkamispäiviä... Menee tunti, kun näpyttelee kaiken, tarkistaa kaiken, miettii miten tuon pätkän ja tämän kurssin saa taiottua sinne.

Vierailija kirjoitti:

Olen tullut myös siihen tulokseen, kuin 20, että ihan sama millaista työtä haet, minkälaisen (huom. kohdennetun, koska sitäkin jaksetaan aina naurettavuuksiin asti korostaa) cv:n/hakukirjeen teet ja vaikka kuinka tunnollisesti toteutat kaikki rekryprosessiin liittyvät kommervenkit soitteluineen, etukäteen mietittyine kysymyksineen jne., työllistyminen on tuuripeliä. Ne onnekkaat, jotka ovat työelämässä vielä kiinni, luulevat, että se on omista ansioista kiinni. No juupa juu. Ei ole. Satunnaisuuksia.

On se jännä, kun haluaisi vain mennä töihin, tehdä duunit hyvin, saada siitä rahallisen kompensaation ja tulla sillä toimeen. Mutta ei. Hirveä show saatu aikaan työnhausta. Ensiksikin joudut näkemään aivan sairaan vaivan työnhakuprosessin eteen, ja lopputulos on, että jos joku vaivautuu työpaikasta vastaamaan, niin et tietenkään saanut duunia, koska joku talon sisäinen suojatyöläinen palkattiin pestiin joka tapauksessa. Eli ihan turhaan käytit hakemiseen aikaasi ja vaivaasi, ja haastatteluun, jos näön vuoksi otettiin edes sinne asti.

Cv ja hakukirjepelleily: Ihan sama mitä sinne rustaat, ei niitä kuitenkaan lueta kunnolla, tai jos luetaan, niin ei kyetä sisäistämään, tai sisältö ymmärretään tahalleen väärin. Haku tyssää siihen, että milloin hakijalla on kokemusta liian vähän, milloin on motivaatiota liian vähän, tai vaihtoehtoisesti milloin on liikaa, tai milloin on ylikoulutettu. Aina pitää vakuutella pitkän tähtäimen motivaatioita ja kehittymismahdollisuuksia, mutta auta armias, jos niin teet, niin oletkin liian kunnianhimoinen, tai vielä parempi, sinulla on työstä "epärealistiset odotukset".

Loppujen lopuksi juttu on näin, että Suomi on väkilukuun nähden liian korkeasti koulutettu maa. Järkeviä töitä on vain harvalle. Koneet, automaatio yms. vie vielä suuremman osan töistä tulevaisuudessa. Mitäpä sitten teet, olisi minusta se mielenkiintoisempi kysymys, josta ei uskalleta käydä keskustelua. 

Ai niin. "Kyllä tekijälle töitä löytyy". F. u. c. k. you.

Tämä niin tuhannesti!