Miten toimitte ihmisten kanssa, joilla alkaa helposti äänentaso nousta jos tulee pientäkään erimielisyyttä?

Miksi äänentaso ei saisi nousta? Minusta se on paljon normaalimpaa kuin sellainen hyytävä tasainen ääni, joka kertoo selkeästi, että keskustelukumppani ei merkitse mitään.

Vierailija kirjoitti:

Miksi äänentaso ei saisi nousta? Minusta se on paljon normaalimpaa kuin sellainen hyytävä tasainen ääni, joka kertoo selkeästi, että keskustelukumppani ei merkitse mitään.

Mun mielestä huutopuhuminen ei ole normaalia. On myös eri vaihtoehtoja hyytävän tasaisen ja huutopuheen välillä.

En lähtökohtaisesti vietä ainaa epämiellytävien ihmisten kanssa. Jos kuitenkin joutuisin viettämään, niin sanoisin varmaan, että "älä kehtaa huutaa" tai jotain sinne päin.

ärsytän tahallani sellasii

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi äänentaso ei saisi nousta? Minusta se on paljon normaalimpaa kuin sellainen hyytävä tasainen ääni, joka kertoo selkeästi, että keskustelukumppani ei merkitse mitään.

Mun mielestä huutopuhuminen ei ole normaalia. On myös eri vaihtoehtoja hyytävän tasaisen ja huutopuheen välillä.

Ap ei kirjoittanut huutopuhumisesta, ainoastaan äänentason noususta. Kaksi eri asiaa.

Olen itse hiljaa

Riippuu tilanteesta. Voin sanoa että puhutaanpa normaalilla äänellä, tai että lopetan nyt tämän keskustelun, koska menee huutamiseksi. Tai olen vain hiljaa ja lähden pois. En koskaan korota itse ääntäni.

Jos joku puoliso kyseessä niin juokse. Ikinä ei muutu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi äänentaso ei saisi nousta? Minusta se on paljon normaalimpaa kuin sellainen hyytävä tasainen ääni, joka kertoo selkeästi, että keskustelukumppani ei merkitse mitään.

Mun mielestä huutopuhuminen ei ole normaalia. On myös eri vaihtoehtoja hyytävän tasaisen ja huutopuheen välillä.

Ap ei kirjoittanut huutopuhumisesta, ainoastaan äänentason noususta. Kaksi eri asiaa.

Sun mielestä olis varmaan pitänyt desibelitasolla määrittää, kuinka paljon äänentaso nousee. 🙄 Jospa nyt jätetään tahalleen väärinymmärtämiset pois keskustelusta?

Ei haittaa koska mullakin kohoaa. Korotan itsekin niin tulee kunnon italialaistyyppistä mekastusta. Tärkeämpää on että mahdollisen väittely asiasisältö ja perustelut pysyvät loogisena. En kestä mitään äänensävyvahteja jotka kävelevät ulos ovesta koska eivät kestä tätä, mutta voi mulle kuitenkin sanoa että voitko laskea volyymiä. Tiedostan myös sen että yleensä rauhallinen ja sopuisa ote sopii varsinkin muiden kuin aivan lähipiirin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Jos joku puoliso kyseessä niin juokse. Ikinä ei muutu

Miksi pitäisi juosta? Ovatko erimielisyydet sinulle tabu? Parempi olla passiivis-aggressiivisesti hyshys kuin se, että ääni joskus kohoaa?

Vierailija kirjoitti:

Ei haittaa koska mullakin kohoaa. Korotan itsekin niin tulee kunnon italialaistyyppistä mekastusta. Tärkeämpää on että mahdollisen väittely asiasisältö ja perustelut pysyvät loogisena. En kestä mitään äänensävyvahteja jotka kävelevät ulos ovesta koska eivät kestä tätä, mutta voi mulle kuitenkin sanoa että voitko laskea volyymiä. Tiedostan myös sen että yleensä rauhallinen ja sopuisa ote sopii varsinkin muiden kuin aivan lähipiirin kanssa.

Just näin.

Puhun yhtä kovasti. Minulla on kantava ääni, ei ole ongelmia korottaa sitä tarvittaessa.

Vihaisestihan ei siis tarvitse huutaa, puhun vain rauhallisesti mutta tosi kovalla äänellä jos toinen huutaa minulle :D

"Jos joku puoliso kyseessä niin juokse. Ikinä ei muutu"

Sama pätee esimieheen, pomoon.

Kysyn että miksi pitää huutaa enkä jatka keskustelua. Mieheni tekee tuota että alkaa korottaa ääntään kun hermostuu ja mulla menee siinä kohtaa korvat lukkoon en keskustele huutavien ihmisten kanssa mitään.

Sanoisin että älä hyvä ihminen huuda, kuulen minä vähemmälläkin.

Itse on ainakin pakko isäni kanssa aina yrittää rauhallisesti ja samalla kuitenkin voimakkaalla äänellä selkeästi puhua hänelle. Hän kun ei koskaan lopeta ennen kuin hänelle vastaa. Jos ei vastaa niin huutaa niin pitkään, että vastaat ja jos et vastaa niin pitää mykkäkoulua viikkojen ajan.  Tämä kaikki on tuttua. Toisaalta, kun sitä elämää on elänyt niin tietää sen miten kaikki menee. Pitää välttää asioita mistä toinen saattaa suuttua ja ei saa puhua mistään negatiivisesta turhaan. Toisaalta, vaikka moni varmaan hulluna minua pitää niin silti ymmärrän häntä. Meidän perheellä on ollut sellainen omanlainen elämä josta moni varmaan ajattelisi, että todellinen h*lvetti, mutta olemme selvinneet monista jutuista ja tavallaan tätä elämäämme pitäisi muiden elää, että tajuaisivat paremmin. Toisaalta en minäkään tykkää siitä jos toinen huutaa ja voin sanoa, että isääni liittyen löytyy tuhansia tarinoita eri hetkistä jolloin hän on ollut sietämätön ja toisaalta äitini samoin. Samalla äitini tekee oikeastaan kaiken niin, että isäni raivostuisi entistä enemmän. Minä olen sitten aina ollut se välikappale joka rauhoittaa tilanteen ( jos en sitä ennen ala itkemään, tänään kävi näin). Onhan se rankkaa. Tämän takia olen tyytyväinen, että asumme nyt kaikki omille tahoillamme erikseen, joten niitä hetkiä jolloin olisimme kaikki yhdessä on aika vähän. Ei sitä muuten jaksaisi, kun sitä aikoinaan jaksoi niin pitkään.

Vierailija kirjoitti:

Jos joku puoliso kyseessä niin juokse. Ikinä ei muutu

Aika dramaattista sun elämä, jos tarvii vähän väliä juosta joka ikistä vähänkin erilaista ihmistä karkuun. Onko sulla jatkuvasti lenkkarit jalassa?

Alan nauramaan silleen ärsyttävästi.

En reagoi. Jatkan keskustelua haluamallani äänenpainolla. Ei se toinen jaksa itsekseen huutaa.