Teini ei halua mennä isälleen. Pitääkö pakottaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyydä isää keskustelemaan teinin kanssa. On isän velvollisuus selvittää, miksi teinille on vaikeaa lähteä hänen luokseen. Et äitinä ole vastuussa isän ja lapsen suhteen tilasta.

Ei saa ikinä pakottaa teiniä keskustelemaan väkisin isän kanssa. Isä voi olla vaikka mikä diktaattori tai alistava - koskaan ei tiedä. Tai muuten epämiellyttävä. Isä ei saa selvittää mitään ominpäin.

En sanonut, että teiniä pakotetaan soittamaan. Vaan ehdotin isää soittamaan teinille. Jos teini ei vastaa, ongelma siirtyy isän listalle, näin äiti ei ole siitä vastuussa, eikä äidin tarvitse siitä stressata. Miksi äidin pitäisi olla aina rauhanneuvottelijan roolissa? Lapsella on 2 vanhempaa, molemmilla on velvollisuuksia ja vastuuta. Eikä missään ole sanottu, että isä on joku väkivaltainen diktaattori. Silloin soitetaan poliisille ja tehdään lasu.

paneeko ne?

Vierailija kirjoitti:

Jos teini on yli 12-vuotias on hänellä oikeus kieltäytyä.

 

 

 Tämäkin on vähän kaksipiippuinen juttu koska 12-vuotta täyttäneen lapsenkin pääsääntöisesti vielä kuuluu tehdä kuten vanhempi käskee. 

vai saako myös sitten päättää, lähteekö mökille vai jääkö kotiin, meneekö kouluun vai ei, lähteekö Maire-tädin syntymäpäiville. Yleensä kotiintuloajatkin päättää lapsen vanhemmat.

 Huom vanhemmat, monikossa.

Jos teillä sopimuksessa lukee, että lapsella on oikeus tavata isäänsä yhtenä iltana viikossa (ja oletan nyt teinin 15-vuotiaaksi), ja lapsi ei halua mennä isälleen, isällä on mahdollisuus hakea täytäntöönpanoa oikeudesta teidän sopimuksellenne. Jos lapsi johdonmukaisesti omista syistään tällaisessa tilanteessa sanoo, ettei halua mennä (ja jopa että halutessaan voi omilla tavoillaan olla isäänsä yhteydessä), ei häntä sinne kukaan pakota.

Lastensuojeluilmoitukset, joita joku nosti esille, eivät tällaiseen tilanteeseen kuulu mitenkään. Eihän tilanteessa lapsesta mitään huolta pitäisi syntyä.

Just joo näitä nykyajan ongelmia. Ennen vanhaan oltiin naimisissa kunnes kuolema erotti. Mun kummitädin mies hukkkui ja otti sitten uuden miehen jonka kanssa tekasi toiset lapset. Ei mitään ongelmaa.

Onko lapsi sen ikäinen, että voisit keskustella hänen kanssaan siitä miten kaipaat hetken omaa aikaa kotona? Rauhallinen ja mukava keskustelu, sen varmaan itsekin tiedät, lapsihan tietysti haluaisi ajatella, että äiti on aina iloinen hänen seurastaan. 

Voitteko sopia hänen kanssa, että kun sisarukset ovat isällä, sinulla on ainakin pari tuntia omaa aikaa? Hän voi sitten mennä isälleen, olla kavereiden kanssa, lähteä uimaan tms. oman valinnan mukaan.

Lapsen oikeus olla menemättä isälle menee laissa vanhemman oikeuden olla yksin, edelle. Ts. et voi teiniä pakottaa isälleen jos teini ei sinne halua mennä. Oma aika pitää sitten järjestää toisella tavalla.

Kyse on lapsen oikeudesta ja hänen ei ole pakko tätä oikeutta käyttää. Älä petä lapsesi luottamusta. 

Lapsi itse päättää ja 12-vuotiaalla on siihen oikeus.

Tapaamisoikeutta koskevan sopimuksen täytäntöönpanoon ei saa ryhtyä vastoin lapsen tahtoa, jos lapsi on täyttänyt 12 vuotta. Täytäntöönpanoon ei myöskään saa ryhtyä vastoin 12 vuotta nuoremman lapsen tahtoa, jos lapsi on niin kehittynyt, että hänen tahtoonsa voidaan kiinnittää huomiota. Tämänkin säännöksen taustalla on koko tapaamisoikeuden tarkoitus, eli lapsen oikeus tavata ja pitää yhteyttä vanhempiinsa. Lapsen tahto on otettava huomioon eikä 12 vuotta täyttänyttä lasta voida pakottaa tapaamissopimuksen täytäntöönpanoon. 

https://www.minilex.fi/a/tapaamisoikeuden-t%C3%A4yt%C3%A4nt%C3%B6%C3%B6…

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään. Vanhemmilla ei ole tapaamisoikeutta lapsiin, vaan lapsilla vanhempiin. Lapsi voi myös valita olla tapaamatta vanhempaa.

Ja saat tämän toteutettua kätevimmin hakkumalla exääsi usein ja raskaasti lasten kuullen. Pian lapset pelkäävät ja vieroksuvat isäänsä ja saat pitää heidät kokonaan itselläsi.

Meillä esikoinen ei suostunut menemään isä tapaamisiin vaikka kaksi nuorempaa suostui mielellään. Esikoinen otti roolia minun suojelemiseksi joten hän ymmärsi ero kivun. En pakottanut eikä isäkään.

Syyksi ei kyllä riitä, että ei ole tekemistä. Vanhemmillakin on oikeutensa näissä asioissa eikä lapset voi näitä asioita sanella fiiliksen mukaan. Se on myös vanhemman asia huolehtia, ettei lapsi vieraannu toisesta vanhemmasta. Mutta kun lapsi tulee tiettyyn ikään, niin sittenhän hän kaiketi saa päätösvaltaa tässä asiassa.