Kontrolloivasta parisuhteesta eroaminen ei ole aina helppoa
Omassa parisuhteessani on kaikenlaista kevyttä vallankäyttöä. Mies lukee viestejäni tietokoneen kautta, tiedustelee mitä keskustelen kavereiden kanssa (yrittäen ohjailla mitä käsittelen ja miten), utelee samalla lailla terapiasessioni kulkua. Lähettelee minulle välillä viestejä kun olen töissä ja soittelee, niin että työnteko vaikeutuu. Käytännössä päättää minun nukkumaanmenoaikani sillä tavalla, että syyllistää minua omasta univelastaan, jos en käy samalla kellonlyömällä maate kuin hän. Jos en ole tarpeeksi ilahtunut, kehu häntä ja anna lahjoja, hän syyllistää rakkauden puutteesta. Jos en anna seksiä innokkaasti, syyllistää siitäkin.
Kun tottelen kaikessa, hän on kiva ja kohtuullinen, suorastaan ihannemies. Paitsi että en oikein rakasta enää häntä. Olen puhumalla yrittänyt saada suhdettamme tasa-arvoisemmaksi, mutta siitä ei tahdo tulla mitään. Hän ei näe omassa toiminnassaan mitään ongelmaa. Minä olen ongelma. Joskus hän hetkittäin myöntääkin, että voisi toisinkin tehdä, mutta kontrolli silloin vain muuttuu.
Miksi en eroa?
En eroa siksi, että pelkään. En pelkää niinkään fyysistä väkivaltaa, vaan psyykkistä. Pelkään syyllistämistä, "rakkauspommittamista", manipulointia ja kiristämistä. Olen nähnyt käytännössä, miten eron uhka herättää hänessä tämän reaktion. Pelkään menettäväni lapset. Mies on niin sanottu aktiivinen isä, jolla on sormensa pelissä kotimme joka sopukassa. Häntä korpeaa se ajatus, että olisin jo toinen nainen, joka hänet jättäisi. Hän pitäisi huolta siitä, että tällä kertaa on voittajana.
Kyllä, suhteen epätasa-arvoisuus aiheuttaa omituista käytöstä lapsilla. He kokevat, että joutuvat puolustamaan minua isäänsä vastaan. Toinen heistä käyttäytyy väkivaltaisesti isäänsä kohtaan, mutta toisaalta samalla viiltelee. Kokevat, että joutuvat hoivaamaan minua, koska säälivät.
Jos mies tietäisi, että kirjoitan välillä tänne, hän lukisi palstaa päivittäin, jotta voisi bongailla kirjoituksiani ja pistää minut tilille niistä.
Kommentit (8)
Sinun elämä. Mieti millä tavalla sen haluat elää. Nyt elät miehesi elämää. Mutta jos et erotakkaan halua niin sitten sinun täytyy muuttaa omaa suhtautumistasi, koska kaikesta päätellen miehesi ei tule sitä tekemään.
Googlaa ja lue Why does he do that", kirjasta löytyy paljon esimerkkejä kontrolloivista kuspäistä. Itse erosin kontrolloivasta miehestä n. vuosi sitten ja ero oli elämäni paras ratkaisu. Ei se ole rakkautta jos painostaa toista olemaan ja käyttäytymään oman tahdon mukaisesti. Ei mies sua oikeasti rakasta, rakastaa vain itseään ja sitä mitä tuotat hänelle: kodinhoitopalvelu, seksipalvelu jne. Lähde jos suinkin voit, säästät itseäsi paljolta tulevaisuudessa. Tsemppiä!
Ymmärrän että pelkäät, mutta mitä jos ulkoistaisit omat pelkosi ja laittaisit lasten hyvinvoinnin etusijalle..
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän että pelkäät, mutta mitä jos ulkoistaisit omat pelkosi ja laittaisit lasten hyvinvoinnin etusijalle..
Siis mitä? Ettäkö lapset eivät kärsisi tuollaisessa asetelmassa?
Mitäpä jos muuttaisit emiraatteihin jalkavaimoksi? Kun ei noilla ihmisoikeuksilla tai omalla tahdolla vaikuta olevan niin väliä...
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän että pelkäät, mutta mitä jos ulkoistaisit omat pelkosi ja laittaisit lasten hyvinvoinnin etusijalle..
Kyllä näin, mutta on suuri riski, että lapset ovatkin eron jälkeen hänellä enemmän....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän että pelkäät, mutta mitä jos ulkoistaisit omat pelkosi ja laittaisit lasten hyvinvoinnin etusijalle..
Siis mitä? Ettäkö lapset eivät kärsisi tuollaisessa asetelmassa?
Mitäpä jos muuttaisit emiraatteihin jalkavaimoksi? Kun ei noilla ihmisoikeuksilla tai omalla tahdolla vaikuta olevan niin väliä...
Kun otin eron mahdollisuuden kerran esille, elämä muuttui aivan helvetiksi ja vanhempani alkoivat kiristää/painostaa, koska he eivät hyväksy. Oma äitini ja siskoni ovat alisteisessa suhteessa ja heidän mielestään minulla on parempi mies kuin heillä. Osallistuva ja kaikkea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän että pelkäät, mutta mitä jos ulkoistaisit omat pelkosi ja laittaisit lasten hyvinvoinnin etusijalle..
Siis mitä? Ettäkö lapset eivät kärsisi tuollaisessa asetelmassa?
Mitäpä jos muuttaisit emiraatteihin jalkavaimoksi? Kun ei noilla ihmisoikeuksilla tai omalla tahdolla vaikuta olevan niin väliä...Kun otin eron mahdollisuuden kerran esille, elämä muuttui aivan helvetiksi ja vanhempani alkoivat kiristää/painostaa, koska he eivät hyväksy. Oma äitini ja siskoni ovat alisteisessa suhteessa ja heidän mielestään minulla on parempi mies kuin heillä. Osallistuva ja kaikkea.
Voit myös valmistella eron etukäteen, häippäisyä vaille valmiiksi. Asunto, omaa rahaa ja tukiverkko valmiina muuttamaan kamppeesi kun mies on poissa. Vaikuttaa siltä, että "keskustelu"yhteys suhteessanne toimii tasan yhteen suuntaan. Miksi siis edes vaivautua?
Olen ollut samassa tilanteesta. Vaikka esimerkkisi ovat vähän erilaisia, niin lopputulos on sama. Eli kaikki oli hyvin, kun teki ja tunsi kuten hän halusi. Oli silloin oikein mukava. Isänä erinomaisen aktiivinen.
Erosimme, kun mies rakastui työkaveriinsa. Se oli minun pelastukseni. Tosin helvetti alkoi, kun pari vuotta eron jälkeen löysin uuden miehen.
Niin, eron jälkeen minä hain vertaistukea av:lta ja kirjoitin tänne satasivuisen ketjun. Mies tiesi, että pyöri täällä ja kävi lukemassa. Sanoi lukevansa, jotta pääsee pääni sisään. Lopulta hän osallistui itse ketjuun, koska halusi kertoa totuuden muille...., ajattele: vieraille anonyymeille ihmisille. Mitä väliä sillä on av:lla, mikä hänen totuutensa on?
Jälkiviisaana neuvon sinua: lopeta totteleminen. Ala elämään, miten sinä haluat. Lue paljon syyllisyydestä, jotta kestät syyllistämisen. Lue omien oikeuksien luetteloa https://unelmaratkaisu.fi/omien-oikeuksien-luettelo/ Niin kauan ja niin monta kertaa, että uskot sitä.
Pikkuhiljaa mies alkaa inhoamaan sinua, kun ”olet niin huono vaimo, huono äiti, ehdoton mielipiteissäsi, pienisydäminen, moraaliton, syvällä petoksen tiellä” (minulle kerrottua), ja mies alkaa etsiä itselleen parempaa elämää.