Lue keskustelun säännöt.
Jatkaisitteko suhdetta jos teille selviäisi....
12.05.2020 |
...että miehenne naismieltymys ei vastaa juurikaan yhtään sitä mitä te olette?
Mulle selvisi aikoinaan että mihen naismaku on aika rajoittunut ja hän pitää ihanteenaan ruskettuneita ja muodokkaampaa naisista, kun taas itse olen vaalea ja aika tasapaksu/hoikka, eli käytännössä lähes vastakohta. Tästä huolimatta ollaan oltu yhdessä vuosia, mutta en vain saa mielestäni sitä totuutta että siinä missä jollekin toiselle miehelle olisin tosi seksikäs, olen omalleni vain ehkä ok tai joku korvike, kun ei nyt tullutkaan saatua sitä muodokasta latinotarta.
Miten tuollaisesta pääsee yli? tai voiko siitä päästä? onko ainut vaihtoehto erota jos tuosta muodostuu kynnyskysymys parisuhteelle? Tunnen itseni vain niin mitättömän näköiseksi mieheni seurassa ja tulen surulliseksi ja vihaiseksi, kun ajattelen tai näen hänen suorastaan syttyvän sen tumman kaunottaren edessä jollainen en koskaan voi olla.
Kommentit (84)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko halunnut seksiä mieheltä, joka ei muistuta miestäsi? Jos olet, niin miehesi on samassa asemassa.
En välittäisi, olen ruma ja tasapaksu, joten en muutenkaan vastaa kenenkään ihannetta. Riittää, että mies rakastaa minua ja on uskollinen.
jättäisin, miehet on muutenkin niin paskoja
No jaa, olen ikäväkseni tavalla tai toisella törmännyt suurimpaan osaan mieheni existä ja olen heistä joitakin yhtäläisyyksiä onnistunut poimimaan mitä itsessäni ei ole, nämä yhdistettynä miehen puheisiin aikaisemmasta elämästään olen tehnyt perustellun johtopäätöksen, etten ihan hänen "ihanteeseensa" sovi.
Tämä ei kuitenkaan ole koskaan häirinnyt minua, sillä mies ei ole koskaan millän tapaa tuonut ilmi, etteikö ulkonäköni häntä miellyttäisi, päinvastoin. Eiköhön tämä ole loppujenlopuksi ainoa asia, millä on merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ainakin olisin jo todella utelias, että miksi miehesi siis "tyytyi" sinuun, jos hän haluaisi jotain ihan muuta. Eiköhän asiasta kannata keskutella ASAP, ennen kuin kehitän liikaa vaihtoehtoteorioita omassa päässäsi. Voihan se olla, että latino-kaunotar on hänelle joku fantasia, muttei sitä mitä hän arkielämässä haluaa vierelleen. Tai mistäpä sitä tietää. Keskustelkaa.
Oma makuni kumppanin ulkonäön suhteen on hyvin hämmentävä, enkä ole kokenut aiheelliseksi kellekään kertoa mitä heistä "puuttuu" fyysisesti tms. Täydellistä kumppania ei olekaan ja panostan mieluummin luonteeseen, kuin vaikka pituuteen tai takapuolen kokoon.
Fyysisesti viehättävä ihminen saattaa suun avatessaan muuttua hyvinkin epäviehättäväksi. Siksi en esimerkiksi tutustu näyttelijöiden sielun elämään vaan nautin vain heidän työn hedelmistään.
Mulle on kyllä kerrottu fyysisistä "puutteistani/vioistani" ja se suhde loppui siihen. Miten siinä enää voi kiihottua, kun ajattelee vain ettei tyydytä toista.
Eri asia on pyytää jotain pientä piristystä makuuhuoneeseen, kun lytätä toisen ulkoinen olemus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta kun se ei aina ole se ulkonäkö. Ja sitten kun se kerran pyrähtää eteen, sellainen ihminen joka ei vastaa ns. omaa ulkonäkö ihannetta mutta saa kaiken muun kemian kohdalleen niin se on menoa sitten.
Vähän samaa mietin aiemmin. Mies tykkää mustahiuksisista "pitkäkasvoisista" hoikista naisista. Itse olen vaalea, keskipitkä ja rintava nainen. Meille tuli ero muista syistä,mutta olen kyllä miettinyt miksi se alunpetinkään valitsi minut, ja senkö takia se pohjimimiltaan kaatui koko juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis apua! Ei kai miehesi olisi ollut sinun kanssasi vuosia jos et olisi hänen mielestään hänelle sopiva. Kaikilla meillä on varmaan ollut jokin mies/naismaku, mutta sitten kun se oikea löytyy ei sillä ole mitään merkitystä onko "oman maun mukainen". Jos tämä asia aiheuttaa sinulle vieläkin tuskaa, on sinulla todennäköisesti jokin suurempi ongelma jota oirehdit tällä tavoin. Kannattaa miettiä mistä nämä tunteet perimmiltään johtuvat ja yrittää työstää sitä asiaa.
En tiiä, sain ulkoisesti unelmien miehen. mut olikin kuspiä että onko sekään ihan hyvä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapailin vuoden verran erästä miestä. Jälkeenpäin jäin miettimään, että mitä mies minussa oikein näki. Aiemmat tyttöystävät olivat todella erilaisia kuin minä, samoin myös se tyttö jonka vuoksi tapailu lopulta päättyi.
Itse olen kouluja käynyt, urheilullinen ja tyyliltäni muodikas, mutta kuitenkin hillitty ja klassinen. Samaa ikäluokkaa kuin mies. Nämä muut naiset taas olivat huomattavasti nuorempia, tatuoituja, pukeutumiseltaan aika räväköitä volyymiripsineen ja härpäkkeineen. Harrastuksena baareilu.
Ehkä olin teoriassa miehen mieleen, mutta en sitten niinkään käytännössä.
Mä en tiedä mieheni naisihanteesta, eikä se mua kiinnostakaan. Ei munkaan mies vastaa sitä mies ihannetta joka mulla oli ja kai on tavallaan vieläkin. Pidin enemmän tummista, en tarkoita siis tummia iholtaan tai "ulkomaalaisia" vaan sellainen jolla ruskeat hiukset, tummat kulmat ja parta. Mieheni on taas niin vaalea kuin voi olla, olematta albiino ja pidän häntä hyvin seksikkäänä. Hänellä on myös ylipainoa jonkun verran mutta hän tekee fyysistä työtä niin se ylimääränen ei ole sellaista löysää ylimääräistä. Tuskin itsekään vastaan mieheni naisihannetta kun olen tällänen persjalkainen pätkä joka on vain persettä ja tissiä. Yhteiselo ja seksielämä kuitenkin sujuu oikein mukavasti, niin mikäs tässä ollessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun se ulkonäkö loppupeleissä ei merkitse mitään. Kyllähän sitä ihaillaan hienoja urheiluautojakin, mutta kuitenkin mieluummin otetaan se luotettava, varma perheauto. Moni mies ihailee varmasti S. Blörfinkin ulkonäköä, mutta ei suurin surminkaan ottaisi sitä puolisokseen.
Jospa kävikin niin, että mies ihastui ja rakastui niin paljon sinuun, että hänen naismakunsa muuttui sen myötä. Tiedän, tämä kuulostaa äärimmäisen harvinaiselta. Minulle kuitenkin kävi näin + 40 vuoden iässä.
Vierailija kirjoitti:
Kun se ulkonäkö loppupeleissä ei merkitse mitään. Kyllähän sitä ihaillaan hienoja urheiluautojakin, mutta kuitenkin mieluummin otetaan se luotettava, varma perheauto. Moni mies ihailee varmasti S. Blörfinkin ulkonäköä, mutta ei suurin surminkaan ottaisi sitä puolisokseen.
Kyllä se ulkonäkö nyt vain jotain merkitsee parisuhteessa...sori vaan
Vierailija kirjoitti:
Tapailin vuoden verran erästä miestä. Jälkeenpäin jäin miettimään, että mitä mies minussa oikein näki. Aiemmat tyttöystävät olivat todella erilaisia kuin minä, samoin myös se tyttö jonka vuoksi tapailu lopulta päättyi.
Itse olen kouluja käynyt, urheilullinen ja tyyliltäni muodikas, mutta kuitenkin hillitty ja klassinen. Samaa ikäluokkaa kuin mies. Nämä muut naiset taas olivat huomattavasti nuorempia, tatuoituja, pukeutumiseltaan aika räväköitä volyymiripsineen ja härpäkkeineen. Harrastuksena baareilu.
Ehkä olin teoriassa miehen mieleen, mutta en sitten niinkään käytännössä.
Sä kuulostat rotunaiselta verrattuna noihin sen muihin. Kumpikohan sit jätti?
Vierailija kirjoitti:
Up
Täällä toinen jolle on käynyt noin!
on niin huono itseluottamus muutenkin että tuskin jatkaisin suhdetta. Tietenkin jos selviäisi vasta myöhemmin, niin sitten voisi olla vaikeampi, mutta olisi hieman huijattu olo.