Onko elämäni pilalla?

Aina on toivoa. Kaverini esimerkiksi oli pahimmillaan kodittomana narkkarina, nyt hän asuu yksin, käy it-alalla töissä ja seurustelee. Se on vaan itsestä kiinni. Jos et tiedä mitä tekis, niin arvalla vaan jonkun alan valitset ja alat kouluttautuu/töitä tekemään.

Pelkäsin negatiivisia kommentteja, mut en nyt tiiä onko tää hiljaisuus yhtään sen parempi. Itkettää ja ahdistaa, tarttis edes pienen toivon kipinän. Oma vika joo, oon vaan ajelehtinut elämässä ja koittanut keksiä mikä sekä kiinnostaa että sopii itselle. Kaikki mikä vähänkään kiinnostaa, ei sovi omalle luonteelle.

Olen samanikäinen, nuoruus mennyt päihdeongelmien kanssa kamppaillessa ja nyt päätin aloittaa lukion. En tiedä millaiset mahdollisuudet minulla on vielä työllistyä, jos opiskelen. Lukion jälkeen joku tutkinto vielä ja olen reippaasti yli kolmekymppinen valmistuessani. Mutta aion kuitenkin yrittää saada elämästäni paremman.

Ainoastaan kersa pilaa elämän.

Ei ole pilalla. Minulla on kaksi aikuista lasta joista toinen pystyi nousemaan just tuollaisesta ahdingosta missä sinä ap nyt olet. Siinä meni vuosia mutta niin vaan hän räpisteli ja nyt hänellä vaki työpaikka. Oli suorastaan ihme miten poika otti itseään niskasta kiinni ja alkoi taistelun nousemaan suosta. Aina on toivoa ja toivon sulle ap tsemppiä ja jaksamista ! 

Olet vielä nuori, itse lähdin opiskelemaan sun iässä ja nyt olen ollut reilut 20 vuotta työelämässä ja mulla on hyvä palkka koulutukseen nähden.... ole ahkera ja yritä päästä työelämään kiinni, vaikka vähän vaatimattomallakin palkalla. Itse olin lukioaikana siivoojana ja tehdastyöläisenä nykyään toimistossa ja koronan takia etänä.

Kriisejä tulee ja niiden tarkoitus onkin potkia eteenpäin. Itsevarmuus kasvaa pienien onnistumisien avulla.

Tsemppiä.

Otat yhteyttä amikseen ja käyt kokin tutkinnon loppuun. Voi suorittaa nykyään joustavasti ja saat pienellä vaivalla tutkinnon tehtyä. Jouluna paperit ulos. Töistä ei myöskään ole pulaa vaikka ei nyt niin mahtavaa hommaa suurimmaksi osaksi ole. Tuolla osittain käydyllä koulullakin voisit hakea jo alan työpaikkoja jos olet yhtään käytännönläheinen ja reipas.

Vierailija kirjoitti:

Aina on toivoa. Kaverini esimerkiksi oli pahimmillaan kodittomana narkkarina, nyt hän asuu yksin, käy it-alalla töissä ja seurustelee. Se on vaan itsestä kiinni. Jos et tiedä mitä tekis, niin arvalla vaan jonkun alan valitset ja alat kouluttautuu/töitä tekemään.

Ai täällä olikin vastaus, kiitos. Olisikin vain itsestäni kiinni ja siitä, mitä teen tänään ja tästä eteenpäin. Tuntuu, ettei minusta ole enää kilpailemaan mistään työpaikoista, vaikka kuinka hyvin hoitaisin asiani tästä eteenpäin. Joka päivä kauhea paine siitä, että pitäisi olla jo työelämässä vankasti kiinni tai ainakin hyvin pian. Luottotiedottomana taida päästä edes kassalle töihin.

Tee jompikumpi tutkinto loppuun. Nyt voi olla aikamoiset talousromahdukset tulossa, mutta tulevaisuudessa kun yhteiskuntaa lähdetään rakentamaan, töitä kyllä löytyy.

On toivoa.

Tee jompikumpi noista ammattitutkinnoista loppuun. Kun koronan aiheuttamat rajoitukset loppuvat, niin kokeista on taas pulaa.

Oletko hakenut apua peliriippuvuuteesi? Sehän on sairaus, jolle on olemassa hoitomuotoja ja terapiaa. hae sille apua jo huonenna.

Kun olet opiskellut kokiksi, niin voit täydentää merkonomin opintosi/lukio-opinnot, jos et saa vielä töitä. 

Kiitos vastauksista, ne olivat juuri mitä nyt tarvitsen. Tsemppiä kaikille teille, jotka olette alkaneet tavoittelemaan parempaa elämää ja onnea teille, jotka tai joiden läheinen on siinä jo onnistunut, niin upea asia. Uskon niin paljon enemmän muihin ja muiden voimavaroihin ja onnistumiseen, kuin omaani. Niin vaikea päästä irti tästä ajatuksesta, että kaikki on omalla kohdalla jo pilalla.

Ei mitään hätää. Saman ikäisenä samassa tilanteessa olin itsekin, siitä sitten erinäisten duunien jälkeen esimieheksi ja siitä asiantuntijatehtäviin. Paljon sisäisiä koulutuksia ja uusia vastuita. Nyt oma kämppä, no pankin osittain, perhe + pari lasta ja duuni ympäri Eurooppaa. Kyllä se suunta sullekin löytyy, se että on duunissa on tärkeintä eikä se mitä duunikseen tekee. Töistä on aina helpompi hakea toisiin töihin. Ainakun joku kysyy töissä että kiinnostaisko sua tällainen homma niin vastaa että kiinnostaa.

Kyllä sulla ainakin 1000 kertaa paremmin menee kuin niillä suomalaisilla naisilla, jotka ovat tällä hetkellä al-Holin leirillä. 

Toivoa on AINA

Pilalla on.