Kumpi on uhri?
Olen eronnut. Mies petti ja jätti sitten. Nyt hän syyttää minua, kaikesta. Tiedän omat virheeni ja myös niiden takana olevat asiat. Väsymyksen ja tunteen, että mies ei halua olla suhteessa. Puhuin siitä usein ja kerroin myös toiveistani. Lopulta huutamalla. Mutta koskaan mikään ei muuttunut. Nyt mies syyttää minua, esimerkiksi lasten kasvatuksesta ja rahankäytöstä. Kaiken olen tehnyt väärin, hänen mielestään. Syyllistän itseäni myös. Toisaalta hänessä on paljon piirteitä, jotka sopivat narsismiin tms. Mutta hän varoo visusti tekemästä mitään, mistä häntä voisi syyttää. Ei huuda, ei hauku, ei puhu muille pahaa. En tiedä, mikä on totta. Olen sekaisin ja etsin vastauksia joka paikasta. Tein narsismitestin. Sain 7/30 pistettä. En kuulemma ole narsisti. Mutta jos valehtelinkin, tietämättäni? Voisko joku pohtia tätä minun kanssani. Vastaustahan ei saa tälläisistä palstoilta, mutta kokemuksia ja näkökulmia ehkä?
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Lopeta keskustelu miehen kanssa, se saa vain sekoittaa sinua, siitä ei ole apua tilanteessa. Päästä syyllisyydestä irti, se ei auta ketään. Miehen olisi pitänyt toki erota ensin, ei pettää suhteessa. Älä syytä häntä sanallisesti (puhelimessa tai kasvokkain) josta hän saa uutta pontta haukkua takaisin, vaan käsittele mielessäsi asiat mitä tapahtui, mutta niin ettei se hajota sinua. Olet tiedostanut omia puoliasi ja miehen eri puolia ja se auttaa eteenpäin. Lopeta narsistitestien tekeminen ja keskity tekemään itsesi ehjäksi? Turhasta draamasta irti. Ajattele että olet hyvä.
Ehkä mies ei osaa keskustella rakentavasti /ei näe omia virheitään (nuorena vielä?) ja sille ei sitten voi mitään, jos hän syyttää kaikkea pelkästään. Jos hän näkee asiat eri tavalla, ehkä joku muu näkee asiat kanssasi enemmän samalla tavalla. Jotkut ymmärtävät sinut väärin ja toiset oikein.
Hyviä ajatuksia. Selvästi tämä auttaa käsittelemään asiaa omassa päässä. Pettäminen on pieni asia tässä kaikessa, mitä vuosien varrella on ollut. Näennäisesti miehen ensimmäinen virhe, johon hänellä ei ole kovin paljon selityksiä. Mutta pettämisellekin voi näköjään hakea minusta syytä. Koska olen jonkunlainen. Kovin nuoria ei enää olla. Ehkä kypsymätön on. En tee tuollaisella miehellä mitään, mutta uskonnollinen vakaumus ja 15 vuoden yhdessäolo tekee asian hyväksymisestä vaikeaa. Varsinkin, kun olin jo kuvitellut kaiken olevan paremmin. Olinhan käynyt terapiassa ja käsitellyt omia asioitani. Kun syyn piti olla minussa, miksi sitten kaikki ei ollutkaan hyvin, vaan alkoi purskahdella kaikenlaista esiin miehen puolelta. Minä en enää ottanutkaan kaikesta syytä niskoilleni. Kyllähän siinä jo joutuu toinen pettämäänkin, kun niin kova on kohtalo hällä. Hullu manipuloija akka vaimona. 😉 Ap
Vierailija kirjoitti:
Miksi etsiä syyllistä? Miksei mennä elämässä eteenpäin?
Minua exä saa ihan rauhassa syyttää ja mustamaalata, minä tiedän totuuden. Ja otan toki omista virheistäni opiksi.
Voi kun minäkin tietäisin totuuden. 🤔 Ehkä uskallan joku päivä luottaa siihen, että se mitä sisimmässäni tunnen, on minulle totta ja se riittää. Olen rikottu ja minuun on kylvetty epäilys, että olen paha. Vaikka kaikki todisteet ovat sitä vastaan, en uskalla uskoa siihen. Toivon olevani yhtä rohkea kuin sinä!
Ap
Miksi etsiä syyllistä? Miksei mennä elämässä eteenpäin?
Minua exä saa ihan rauhassa syyttää ja mustamaalata, minä tiedän totuuden. Ja otan toki omista virheistäni opiksi.