Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Hyvä ja paha vuorottelee puolisossa, olen sekaisin enkä saa otetta asiasta?
11.05.2020 |
Tekeekö tämä ihminen (puoliso) tarkoituksella vai onko vain inhottava ihminen??
Välillä huomaavainen ja mukava. Sitten itsekäs p-ska joka käyttäytyy niin inhottavasti ja ala-arvoisesti.......?
Jos puhumme asiasta, hän saattaa myöntää "Tein väärin, anteeksi, en enää loukkaa sinua",.
Kuukauden päästä toistaa saman "virheen". Nyt ihan erisävel: "Mitäs valitit, sinun syy, ole hiljaa! Ei tämä mitään haittaa".
Ylämäki-alamäki vuorottelee. Hän syyllistää minua (koska nostan aiheen esille, selvittämistä varten) Hänen mielestä kaikki olisi hyvin jos olisin hiljaa asiasta?
Käyttää henkistä otetta "ei sinua sietäisi kukaan muukaan". Kohta on kuin toinen ihminen?
Ei ole itsensä kanssa tasapainossa, peilaa sen jotenkin minuun??
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Vielä tuosta hätääntymisestä. Olen opiskellut asiaa ja tunnistan tuon itsessäni. Hyvinä hetkinä puhunutkin siitä miehen kanssa. Hän sanoo ymmärtävänsä. Mutta. Kun tulee erimielisyys (jotka hänen mielestään on aina riitoja, ei siis osaa keskustella asioista, joten hän tyrmää minut, niin sen pitäisi olla ok, lakaistaan maton alle ja kaikki ok kun mistään ei puhuta).
Tämä sitten kasautuu sisälleni ja koen tukehtuvani :(
Sitten hetkittäin hän onkin ymmärtäväinen ja osaa lohduttaa, sanoo ymmärtävänsä toimineensa väärin ja halaa jne...
Tässä on se ristiriita jota en osaa katkaista. Järki sanoo: lähde. Tunteet: jää.
Minä ymmärrän että hänellä on omat kipupisteet jonka vuoksi toimii. Haluan yrittää päästä suhteessamme tasolle, johon hän ei yllä, koska ei hoida itseään. Kuin hänellä ei olisi kosketusta omaan sisimpäänsä? Peittelee, kokee häpeää? On huono itsetunto.
Minä ymmärrän häntä, muokkaan käytöstäni, etten "laukaise" hänessä traumoja tms.
Hän ei juurikaan ajattele minun traumoja, vaan itsekkäästi toimii omaksi edukseen minusta välittämättä.
Kuitenkin hänen sisällä on ihana ihminen, joka välillä on läsnä. Pää sekoaa.
Suurimmat erimielisyydet tulee siitä, että aikuiselle ihmiselle pitää kertoa että "tuo ei ole oikein".
ap
Olet hyvin samankaltaisen puolison kanssa yhdessä tai ainakin koet asiat samoin. No toisaalta, eläminen luonnehäiriöisen kanssa on sellaista. Kun perustelen ja kerron perinpohjin, täytyy joka kerta aloittaa alusta, kuin olisi uusi asia. Ajattelen olevan väsytystaktiikkaa, mutta myös "läsnäolemista ja kuuntelua" joka ei johda pyynnön toteutumiseen. Tietyistä asioista ei saisi puhua ja saattaa muuttua jopa aggressiiviseksi jos otan puheeksi. Ihana, läsnäoleva ihminen on paikalla kun toimin toisen haluamalla tavalla. Passaan, lepytän, annan periksi. Vuosien myötä käy vaikeammaksi sietää huonoa käytöstä ja miellyttää. Mukavat puolet menettää merkityksensä kun näkee toisen käytöksen läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vielä tuosta hätääntymisestä. Olen opiskellut asiaa ja tunnistan tuon itsessäni. Hyvinä hetkinä puhunutkin siitä miehen kanssa. Hän sanoo ymmärtävänsä. Mutta. Kun tulee erimielisyys (jotka hänen mielestään on aina riitoja, ei siis osaa keskustella asioista, joten hän tyrmää minut, niin sen pitäisi olla ok, lakaistaan maton alle ja kaikki ok kun mistään ei puhuta).
Tämä sitten kasautuu sisälleni ja koen tukehtuvani :(
Sitten hetkittäin hän onkin ymmärtäväinen ja osaa lohduttaa, sanoo ymmärtävänsä toimineensa väärin ja halaa jne...
Tässä on se ristiriita jota en osaa katkaista. Järki sanoo: lähde. Tunteet: jää.
Minä ymmärrän että hänellä on omat kipupisteet jonka vuoksi toimii. Haluan yrittää päästä suhteessamme tasolle, johon hän ei yllä, koska ei hoida itseään. Kuin hänellä ei olisi kosketusta omaan sisimpäänsä? Peittelee, kokee häpeää? On huono itsetunto.
Minä ymmärrän häntä, muokkaan käytöstäni, etten "laukaise" hänessä traumoja tms.
Hän ei juurikaan ajattele minun traumoja, vaan itsekkäästi toimii omaksi edukseen minusta välittämättä.
Kuitenkin hänen sisällä on ihana ihminen, joka välillä on läsnä. Pää sekoaa.
Suurimmat erimielisyydet tulee siitä, että aikuiselle ihmiselle pitää kertoa että "tuo ei ole oikein".
ap
Lueskeleppa narsismista, kaksoissidosviestinnästä ja muusta manipuloinnista niin ymmärrät tilannetta paremmin.
Ihan niin kuin exä. Vaihtamalla parani. En usko että exä tulee koskaan muuttumaan siitä mitä oli, koska ei ikinä nähnyt mitään vikaa itsessään.
Alue: Aihe vapaa
Vielä tuosta hätääntymisestä. Olen opiskellut asiaa ja tunnistan tuon itsessäni. Hyvinä hetkinä puhunutkin siitä miehen kanssa. Hän sanoo ymmärtävänsä. Mutta. Kun tulee erimielisyys (jotka hänen mielestään on aina riitoja, ei siis osaa keskustella asioista, joten hän tyrmää minut, niin sen pitäisi olla ok, lakaistaan maton alle ja kaikki ok kun mistään ei puhuta).
Tämä sitten kasautuu sisälleni ja koen tukehtuvani :(
Sitten hetkittäin hän onkin ymmärtäväinen ja osaa lohduttaa, sanoo ymmärtävänsä toimineensa väärin ja halaa jne...
Tässä on se ristiriita jota en osaa katkaista. Järki sanoo: lähde. Tunteet: jää.
Minä ymmärrän että hänellä on omat kipupisteet jonka vuoksi toimii. Haluan yrittää päästä suhteessamme tasolle, johon hän ei yllä, koska ei hoida itseään. Kuin hänellä ei olisi kosketusta omaan sisimpäänsä? Peittelee, kokee häpeää? On huono itsetunto.
Minä ymmärrän häntä, muokkaan käytöstäni, etten "laukaise" hänessä traumoja tms.
Hän ei juurikaan ajattele minun traumoja, vaan itsekkäästi toimii omaksi edukseen minusta välittämättä.
Kuitenkin hänen sisällä on ihana ihminen, joka välillä on läsnä. Pää sekoaa.
Suurimmat erimielisyydet tulee siitä, että aikuiselle ihmiselle pitää kertoa että "tuo ei ole oikein".
ap