Ystävä kritisoi lastani

0/5 tynkäprovo

Kyllä myös ADHD-lapselle voi pitää kuria. Ei se diagnoosi ole mikään tekosyy laistaa kurinpidosta vaikka moni "Nico-Petterin" äiti niin luuleekin.

Mulla ois kans kritisoitavaa ystäväni asperger-lapsesta. Ja omalla lapsellanikin on todettu lapsuusiän autismi (=entinen asperger).

Kokemusta on näistä lapsista. Riuhtovat tavarat toisten käsistä, käsittelevät niitä tarkoituksellisen kovakouraisesti, heittävät aidan yli naapurin puolelle, juoksevat ympäri hullua "AAAAAAAAAA" apinahuutoa karjuen, pitää hyppiä ja kiipeillä minne voi, jne. Eikä mistään saa sanoa koska adhd.

Ystäväsi on onnellisempi ilman sinun ja lapsesi seuraa.

Miksi lapsia ei saisi kritisoida? Vanhemmat voisivat suhtautua kriittisiin kommentteihin ei niin vihamielisesti. Vaikka sen oman lapsen suhteen on niin värilasit päässä eikä se oma ihana lapsi ikinä mitään väärää tee eikä omissa kasvatusmetodeissakaan mitään korjattavaa koskaan ole, niin joskus kannattaa katsoa asioita puolueettomasti.

Vierailija kirjoitti:

Kokemusta on näistä lapsista. Riuhtovat tavarat toisten käsistä, käsittelevät niitä tarkoituksellisen kovakouraisesti, heittävät aidan yli naapurin puolelle, juoksevat ympäri hullua "AAAAAAAAAA" apinahuutoa karjuen, pitää hyppiä ja kiipeillä minne voi, jne. Eikä mistään saa sanoa koska adhd.

Ystäväsi on onnellisempi ilman sinun ja lapsesi seuraa.

Samaa mieltä. ADHD:ta käytetään usein tekosyynä huonolle käyttäytymiselle.

Vierailija kirjoitti:

Kokemusta on näistä lapsista. Riuhtovat tavarat toisten käsistä, käsittelevät niitä tarkoituksellisen kovakouraisesti, heittävät aidan yli naapurin puolelle, juoksevat ympäri hullua "AAAAAAAAAA" apinahuutoa karjuen, pitää hyppiä ja kiipeillä minne voi, jne. Eikä mistään saa sanoa koska adhd.

Ystäväsi on onnellisempi ilman sinun ja lapsesi seuraa.

Meillä naapuri poltti päreensä kun ehdotin sille, että pistäisi adhd-mukulansa valjaisiin. Kuulemma hänen kultamussukka ei ole mikään koira. Teki mieli sanoa sille takaisin, että apinako se sitten on.

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapsia ei saisi kritisoida? Vanhemmat voisivat suhtautua kriittisiin kommentteihin ei niin vihamielisesti. Vaikka sen oman lapsen suhteen on niin värilasit päässä eikä se oma ihana lapsi ikinä mitään väärää tee eikä omissa kasvatusmetodeissakaan mitään korjattavaa koskaan ole, niin joskus kannattaa katsoa asioita puolueettomasti.

Samaan tapaan kuin aikuisia? Riippuu ihan miten sen kritisoinnin tekee. Onko kriitiikki annettu rakentavasti ystävällisessä mielessä vai negatiivisesti toista alentaen.

Mielestäni sellainen ihminen, joka ottaa auliisti vastaan jatkuvan kritiikin kaverin taholta, ei voi olla mieleltään kovin terve. Eikä sellainen ihminen, joka saa jatkuvaa negatiivistä palautetta, voi edes pysyä terveenä.

Vanhemman tehtävä on suojella lasta. Jos ystävän kritisointi on jatkuvaa ja asiatonta, niin sellainen henkilö on vahingollinen lapselle.

Olen alkuperäinen kirjoittaja.

Lapsellani siis ei ole adhdta ja käyttäytyy aivan normaalisti ja päiväkodissakin on sanottu että lapseni käyttäytyy normaalisti.

Alustan siis nyt tähän vähän tilannetta.Syksyllä kun päiväkoti alkoi 3 vuotiaalla pojallani, kuukauden päiväkoti olon jälkeen hoitaja oli huomannut että lapseni on ruokaillessa hieman levoton. Päiväkodin hoitaja oli ottanut yhteyttä lasten lääkäriin, joka tuli myöhemmin samalla viikolla tarkkailemaan lapseni käytöstä päiväkodissa. Päivän päätyttyä ammattilainen totesi että lapseni on aivan normaali ja tämä levottomuus johtuu toden näköisesti siitä että päiväkoti on uusi asia. Ammattilainen myös sanoi hoitajalle että hänen läsnäolonsa täällä oli aivan ylimitoitettuja.Noin kuukauden päästä kysyin hoitajalta miten on mennyt päiväkoti, ja olen saanut pelkkää kehua. Kerroin nämä asiat myös ystävälleni jonka kanssa olemme ulkona joka päivä lastemme kanssa. Ystävänikin oli sitä mieltä että lapsestani ei ole mitään vikaa.

Ystävälläni on kaksi vanhempaa lasta joista olen huomannut että he aika usein kiusaa, ei ota mukaan leikkiin, ottaa tavaroita kädestä jne, myös naapurin mummo on tästä sanonut minulle että isot kiusaa lastani. Ystävälläni on pienempi lapsi jonka kanssa lapseni myös leikkii. Oma lapseni on ottanut mallia isommista ja alkanut tekemään jotain samoja asioita ystävän pienemmälle pojalle. Olen välillä joutunut sanomaan isommille tästä, mutta en ole viitsinyt tehdä tästä numeroa koska mielestäni vanhemman tehtävä on pääasiassa katsottava lastensa perään.

Tässä yksi päivä sitten olimme ulkona ja ystäväni sanoi että lapseni käyttäytyy jokseenkin samanlailla kuinka ADHD lapset käyttäytyy.. kysyin mihin perustelet tämän ja hän vastasi että lapseni joskus ottaa pienemmän poikansa tavaroita ja repii takista.

Lapseni leikkii muiden lasten kanssa moitteettomasti ja käyttäytyy normaalisti kotioloissa ja kylässä. Olen itsekin huomannut että lapsellani tulee hieman näitä kiusaamis piirteitä esiin kun leikkii ystävän lapsien kanssa. Ja monta käyttäytymis mallia lapseni on ottanut ystäväni isommilta lapsilta.. halusin tästä asiasta mainita ystävälleni jo kuukausia sitten, mutten viitsinyt lähteä kritisoimaan hänen lapsiaan..

Nyt kun ystäväni sanoi että lapsellani on ehkä ADHD , mainitsin myös hänen omien lastensa käytöksestä lastani kohtaan.. hän suuttui tai loukkaantui tästä ilmeisesti ja marssi kotiin ja sanoi että yhdessä leikkiminen ulkona päättyy tähän. Olisin halunnut selvittää asiat ja puhua normaalisti asiat halki.

Onko mielestänne oikein että tullaan vihjaamaan adhdsta näin heppoisin perustein? Tämä väitös loukkasi minua kyllä, mutta olin valmis keskustelemaan asiasta. Ja ei, en ole mikään Niko petterin vanhemi kuka luulee lapsensa olevan aina oikeassa ja paras. Jos huomaan lapseni tekevän väärää , puutun asiaan joka kerta.

Nykyään se on ihan normaalia, että jollain lailla keskiverrosta poikkeavien lasten ominaisuuksia pyritään selittämään jollain sairausepäilyllä. Niin kuin vaikka ADHD:lla jos lapsi on normaalia levottomampi, ADD:lla jos lapsi tuntuu olevan vähän omissa maailmoissaan tai aspergerilla jos lapsella on vaikeuksia sosiaalisesti tai paneutuu voimakkaasti tiettyihin kiinnostuksenkohteisiin.

Tämä tunnetaan nimellä medikalisaatio.