Haluaisin joskus vaan normaalin äitienpäivän.. sellaisen että kaikilla on kivaa

Olkaa onnellisia te keillä on ”normaalit” äidit.
Olen ihan pienestä asti vihannut tätä päivää.

Oma mt-ongelmainen äiti herää yleensä hyvällä tuulella (tänäänkin) kunnes ihan yhtäkkiä napsahtaa ja kaikki on ihan hirveästi ja huonosti ja hän alkaa marttyyrileipomaan ja usein myös siivoamaan hullunlailla tunti ennen kuin isovanhemmat tulevat kahville. Tekemäni kakku ei kelpaa, haukkuu minut ja isäni pystyyn, apua on turha tarjota kun sitä ei oteta vastaan. Tämä tapahtuu joka vuosi vaikka edellisenä päivänä olisi leivottu ja siivottu valmiiksi..

5min ennen h-hetkeä kaikki on taas näennäisesti hyvin. Itse tekee mieli tihrustaa itkua tuon haukkumisen jälkeen mutta koska isän puolen isovanhemmat ei tietenkään tiedä tästä niin pakko aina esittää että kaikki on hyvin.

Olen kateellinen niille kavereilleni keillä äitienpäivä sujuu lämpimissä ja leippoisissa merkeissä.

Tälläisiä mietteitä N19 jolla toivottavasti viimeinen vuosi kotona asuessa. Oli vain jaettava tämä jonnekin.. samalla kaavalla meillä menee aika usein joulutkin. Ihmettelin pitkään miksi itseä ahdistaa kaikki juhlapyhät mutta nyt vähän vanhempana ymmärtää jo mikä lienee siihen syynä..