Lue keskustelun säännöt.
Raha-asiat avoliitossa
09.05.2020 |
Olen opiskelija ja elän pääosin opintolainalla, kesäksi sain osa-aikatyön, jossa palkka vaihtelee, esim. tässä kuussa sain alle 700 e. Asun poikaystäväni kanssa yhdessä, jolla on ihan kohtuullisen hyvät tulot. Hän on ollut välillä pitempiäkin aikoja poissa kotoa työn takia, jolloin olen huolehtinut yksin kodista ja yhteisestä lemmikistä.
Maksamme kaikki tasan, paitsi nyt viimein sovimme, että voin alkaa maksamaan vähän vähemmän vuokraa kun en saa asumistukea poikaystävän tulojen takia.
Minulla on auto, jota mieskin käyttää välillä tai käytämme yhdessä, olen välillä myös kuskannut häntä työasioidensa takia. Kysyin, että voisiko hän maksaa puolet autopaikasta, joka ei ole kovin kallis. Hän lähes suuttui, eikä suostunut, koska auto ei ole hänen eikä hänen ole kuulemma järkeä maksaa asiasta. Meille tuli myös yllättäviä menoja, joihin rahaa menee ainakin pari tonnia. Nämä menee puoliksi ja koska minulla ei ole rahaa maksaa näitä heti kokonaan, jään miehelle velkaa.
Puhuin asiasta siskoni kanssa, ja esim. hän maksaa poikakaverinsa autopaikan puoliksi, vaikka auto on siskon ja hänen poikakaverinsa on opiskelija. Haluaisin nyt muiltakin vähän näkökulmaa tähän, että olenko kohtuuton siipeilijä kun varsinkin tuo autopaikka-asia häiritsee minua aika paljonkin. Raha-asiat on stressannut mua paljon ja olen niitä välillä itkenytkin ja poikakaveri tietää sen. Tulee sellainen olo, ettei hän ole tosissaan mun kanssa kun ei halua edes tuosta autopaikasta joustaa, kun tuo summa ei hänellä juuri missään varmaan edes tuntuisi.
Kommentit (181)
Meillä on tämä 50/50 jako eli maksetaan puoliksi, mutta ei prosenteissa vaan euroissa ja sekin vain periaatteessa. Prosenteissa tuo olisi 50%/25%. Tästä kun aikoinaan päätettiin, niin toinen vaihtoehto olisi ollut, että minun palkkani kokonaan ja hänen palkasta saman verran eli 100%/50% jakosuhde. Päädytiin tuohon ensimmäiseen vaihtoehtoon, että minullekin jää omaa rahaa.
Nettopalkastani menee siis 50% yhteiselle tilille, josta maksetaan kaikki laskut ja lainat. Minulle jää tuon jälkeen noin 1000€ ja vaimolle 3000€ palkasta jäljelle. Lapsilisät 366€/kk menee vaimon tilille.
Kumpikin käy ruokaostoksilla ja ostaa lapsille vaatteita omalla kortilla. Minä huollan perheen autot ja teen suuremmat ostokset kuten kodinkoneet, viihde-elektroniikan, kännykät jne. Näihin se oma raha sitten hupeneekin. Käyn hyvin harvoin päivällä syömässä, kun siihen kuluisi kuukaudessa lähes 200€.
Ongelmana on se, että vaimo ei maksakaan yhteiselle tilille kokonaan omaa osuuttaan, vaan vähentää siitä ensin esim lasten vaateostokset sillä perusteella, että lapsilisä ei riitä niihin. Lapsilisää hän ei ota laskelmissaan huomioon, koska "hänhän on ollut äitiyslomalla, eikä saanut silloin palkkaa". Laskin, että hän on saanut jo yli 55000€ lapsilisiä, jolloin hän pillastui totaalisesti ja taas meni Arabiaa ja Iittalaa pirstaleiksi. Näin käy aina, kun otan raha-asiat puheeksi. Ja tietenkin hän vähentää astiaostokset seuraavan kuukauden omasta osuudestaan.
Se ehkä kaikkein epäreiluin osuus tässä on se, että kaikki autojen varaosat, kännykät yms joudun ostamaan omilla rahoillani, sillä niitä en saa vähentää omasta osuudestani, koska "ne ovat miesten hommia". Lasten kanssa käyn nykyään vähemmän vaateostoksilla, kun niitä en myöskään saa vähentää yhteisestä osuudestani. Vaimo perustelee tällä sitä, että hän hoitaa kodin ja hänen kuuluisi saada siitä palkkaa, kun meillä ei käy siivooja. Lapset eivät kyllä enää tykkääkään käydä kanssani ostoksilla, kun en osta merkkituotteita, vaan vertailen tuotteiden hinta/laatu-suhdetta ja katson hyllyn reunasta mitä mikin maksaa. En myöskään osta heti ensimmäisestä kaupasta vastaantulevaa esinettä, vaan teen myös hintavertailuja eri kauppojen välillä. Vaimoni sen sijaan ostaa sitä kalleinta, kun se on parasta ja perustelee tätä sillä, ettei lapsia pilkata koulussa.Olen kyllä yrittänyt vähentää omasta osuudesta noita yhteisiä menoja, mutta sitten vaimo tekee omin luvin tilisiirron tililtäni yhteiselle tilille. Poistin häneltä kerran tilinkäyttöoikeuden, mutta taas meni Arabiaa. Siitä seurasi lisäksi pitkään jatkunut luottamuskriisi, kun kuulemma suunnittelin eroa ja minulla oli mukamas joku toinen nainen ja siksi hän ei olisi saanut nähdä tilitapahtumiani. Pipariakaan ei tippunut tuon jälkeen vuoteen, "että oppisin, ettei häntä kannata yrittää pettää".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tarkkaan tiedä mihin vaimoni rahansa tuhlaa, mutta aina hän valittaa sitä, että palkka ei riitä ja hän joutuu turvautumaan pääomatuloihinsa, ettei palkkatili mene miinukselle. Hän kyllä ostaa paljon turhaa, kun "oli niin hyvä alennus", mutta miksi ostaa 50% alennuksella jotain mitä kukaan ei tarvitse? Siis jopa liian pieniä vaatteita, kun "hän laihduttaa"... Näitä uusia rättejä roikkuu hänen vaatekaapissa metreittäin, eikä niistä ole viitsitty edes hintalappuja nyppiä pois.
Mielestäni perheen 6000€ nettotuloilla ei pitäisi olla tällaisia ongelmiäa. Näin ainakin naimisiin mennessäni luulin. Lasten myötä tilanne luisui viidessä vuodessa tähän mahdottomaan pattitilanteeseen, josta en ole löytänyt ulospääsyä. Ero veisi minut vararikkoon ja taitavana manipuloijana vaimo saisi lapset itselleen. Hän on moneen kertaan toitottanut sitä, että yhteishuoltajuuteen hän ei suostu ja hän on valmis palkkaamaan sellaisen juristin mihin minulla ei ole varaa.
Muutenkin tässä tasa-arvoisessa suhteessa vaimolla on monia etuoikeuksia, joita hän näpärästi perustelee milloin milläkin minuun liittyvällä tekosyyllä: kun en ollut käynyt kaupassa, niin hän saa... kun tulin myöhään töistä kotiin, niin hän saa... kun en auttanut poikaa matematiikan tehtävissä, niin hän saa... jne. Aina löytyy joku syy miksi hän saa jotain enemmän.
Tämä on minulle henkisesti ahdistava tilanne, kun omaa rahaa ei jää käytännössä yhtään ja pystyn vain sivusta seuraamaan kuinka vaimo tuhlaa rahansa tarpeettomaan krääsään ja lasten merkkivaatteisiin. Jos otan asian puheeksi, niin tiedän jo suuni avatessa, että tämä taas maksaa minulle, kun astiat lähtee lentoon. Tuurista riippuu montako ruokalautasta jää ehjäksi, kun 12 kpl nipun pudottaa laattalattialle. Jos on hyvä tuuri, niin vain puolet menee rikki. Laattoja en ole joutunut uusimaan kuin pari kertaa. Kannattaa pitää huoli siitä, että saneerauslaasti leviää 100% laatan taakse, eikä jää kopoja.
Tämä pitkä avautumiseni toivottavasti auttaa ap:tä avaamaan silmät ja miettimään millaiseksi asia muuttuu jatkossa jos ensimetreilläkään ei asioista pystytä keskustelemaan ja toinen tuntee asemansa epäreiluksi.
Vierailija kirjoitti:
Ap on hyvä, ja etsii itselleen miehen jolla on sama tulotaso. Case closed.
Sama ihan kaikille muillekin naisille.
Niin, sillä miehellähän ei ole mitään sanomista naisen valinnassa. Mies on hyvä ja etsii naisen, jolla on smaa tulotaso. Ei tarvi maksella mistään enempää. Case closed.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo toinen työssä - toinen opiskelija on varmaan pahin aika yrittää pyörittää yhteistä kotia. Voitko muuttaa yksin asumaan opiskelujen loppuun? Ainakin ehdota sitä vaihtoehtona sille että rahasta päästään sopuun.
Ei se huono aika ole, jos raha-asioiden hoitamisesta päästään sopuun joka on molemmille osapuolille kohtuullinen eikä aiheuta riitaa ja hammasten kiristelyä. Pihistelijän kanssa mikä tahansa aika on huono aika yrittää pyörittää yhteistä kotia, ei siitä vaan tule mitään jos toinen pitää sairaalloisesti kiinni kaikista rahoistaan ja ajattelee vain itseään.
Meillä oli aikoinaan exän kanssa sopimus, että hän opiskelijana maksaa vuokrasta asumistuen verran (ehkä noin 2/5) ja hoitaa omat kulunsa, eli puhelimensa, vaatteensa, ja hygieniatarvikkeensa ja autonsa kulut yms. Minä työssäkäyvänä hoidin muut, eli lopun vuokran, sähkön, kotivakuutuksen, netin ja ruokakulut. Kun mies oli kesätöissä, maksettiin puoliksi. Ihan reilua mun mielestä. Molemmat osallistuu, mutta kummallakin on jonkin verran edes varaa ostaa jotain henkilökohtaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avopari on ruokakunta siinä missä aviopari, jossa kummallakin puolisolla on lakisääteinen velvollisuus osallistua perheen elatukseen kykyjensä mukaan. Siksi ei pitäisi olla erilaista elintasoa, vaikka erilainen tulotaso onkin.
Aika naurettavaa nillittää autopaikasta, kun se on kuitenkin mitättömän pieni osuus kaikista autokuluista.
Elatusvelvollisuus ei tarkoita sitä, että myös köyhemmälle pitää taata sama elintaso kuin toiselle.
P.S. Avopuolisot eivät lain mukaan ole keskenään elatusvelvollisia. Tosin Kela ei tätä tunnu tietävän.
/1
Ei kannata seurustella sellaisen "miehen" kanssa, joka haluaa naisen elävän köyhyysrajalla. Se "mies "ei arvosta eikä rakasta, vaan haluaa ilmaisen sek si nuken ja kotipiian.
Nainen elää köyhyysrajalla omasta tahdostaan. Miten se on miehen haluamisista kiinni?
Meillä minä opiskelen ja mies käy töissä, kulut puoliksi ja molemmilla omat rahat. En voi mitenkään käsittää millä logiikalla mieheni pitäisi maksaa minun olemisestani ja elämisestäni senttiäkään. Ehkä minut on kasvatettu eri tavalla.
/1
Hyvä jos päästään sopimukseen siitä elintasosta ja siitä yhteisestä elintasosta voidaan tinkiä. Tuossa tapauksessa niiden yhteisten kulujen pitää sit olla sellaiset, että sillä vähemmän tienaavalla jää sitä rahaa myös omaan käyttöön.
Mä en ollut valmis vaihtamaan halvempaan asuntoon tai syömään joka päivä halvinta ruokaa, siksi maksoin enemmän yhteisistä kuluista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun_mikään_ei_riitä kirjoitti:
Meillä on tämä 50/50 jako eli maksetaan puoliksi, mutta ei prosenteissa vaan euroissa ja sekin vain periaatteessa. Prosenteissa tuo olisi 50%/25%. Tästä kun aikoinaan päätettiin, niin toinen vaihtoehto olisi ollut, että minun palkkani kokonaan ja hänen palkasta saman verran eli 100%/50% jakosuhde. Päädytiin tuohon ensimmäiseen vaihtoehtoon, että minullekin jää omaa rahaa.
Nettopalkastani menee siis 50% yhteiselle tilille, josta maksetaan kaikki laskut ja lainat. Minulle jää tuon jälkeen noin 1000€ ja vaimolle 3000€ palkasta jäljelle. Lapsilisät 366€/kk menee vaimon tilille.
Kumpikin käy ruokaostoksilla ja ostaa lapsille vaatteita omalla kortilla. Minä huollan perheen autot ja teen suuremmat ostokset kuten kodinkoneet, viihde-elektroniikan, kännykät jne. Näihin se oma raha sitten hupeneekin. Käyn hyvin harvoin päivällä syömässä, kun siihen kuluisi kuukaudessa lähes 200€.
Ongelmana on se, että vaimo ei maksakaan yhteiselle tilille kokonaan omaa osuuttaan, vaan vähentää siitä ensin esim lasten vaateostokset sillä perusteella, että lapsilisä ei riitä niihin. Lapsilisää hän ei ota laskelmissaan huomioon, koska "hänhän on ollut äitiyslomalla, eikä saanut silloin palkkaa". Laskin, että hän on saanut jo yli 55000€ lapsilisiä, jolloin hän pillastui totaalisesti ja taas meni Arabiaa ja Iittalaa pirstaleiksi. Näin käy aina, kun otan raha-asiat puheeksi. Ja tietenkin hän vähentää astiaostokset seuraavan kuukauden omasta osuudestaan.
Se ehkä kaikkein epäreiluin osuus tässä on se, että kaikki autojen varaosat, kännykät yms joudun ostamaan omilla rahoillani, sillä niitä en saa vähentää omasta osuudestani, koska "ne ovat miesten hommia". Lasten kanssa käyn nykyään vähemmän vaateostoksilla, kun niitä en myöskään saa vähentää yhteisestä osuudestani. Vaimo perustelee tällä sitä, että hän hoitaa kodin ja hänen kuuluisi saada siitä palkkaa, kun meillä ei käy siivooja. Lapset eivät kyllä enää tykkääkään käydä kanssani ostoksilla, kun en osta merkkituotteita, vaan vertailen tuotteiden hinta/laatu-suhdetta ja katson hyllyn reunasta mitä mikin maksaa. En myöskään osta heti ensimmäisestä kaupasta vastaantulevaa esinettä, vaan teen myös hintavertailuja eri kauppojen välillä. Vaimoni sen sijaan ostaa sitä kalleinta, kun se on parasta ja perustelee tätä sillä, ettei lapsia pilkata koulussa.Olen kyllä yrittänyt vähentää omasta osuudesta noita yhteisiä menoja, mutta sitten vaimo tekee omin luvin tilisiirron tililtäni yhteiselle tilille. Poistin häneltä kerran tilinkäyttöoikeuden, mutta taas meni Arabiaa. Siitä seurasi lisäksi pitkään jatkunut luottamuskriisi, kun kuulemma suunnittelin eroa ja minulla oli mukamas joku toinen nainen ja siksi hän ei olisi saanut nähdä tilitapahtumiani. Pipariakaan ei tippunut tuon jälkeen vuoteen, "että oppisin, ettei häntä kannata yrittää pettää".
Mun mielestä noiden lapsilisien pitäisi mennä sinne yhteiselle taloustilille ja hoitaa suurin osa myös lasten kuluista sitä kautta. Missään perheessä tuskin menee eurolleen just tasan kaikki kulut, mutta kunhan suurinpiirtein molemmat osallistuu samalla ennaltasovitulla panoksella.
Minä opiskelen ja mies käy töissä. Asutaan miehen omistamassa talossa. Mies maksaa kaikki asumiseen liittyvät kulut. Ruuat maksetaan noin puoliksi. Kumpikin maksaa oman autonsa kulut + henk. koht. jutut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jokainen elää sillä tavalla, mihin omat tulot riittävät. Minä en maksa miesystävän autopaikasta, mutta en koskaan käytä miesystävän autoa. Jos olen kyydissä, niin olemme menossa jonnekin, minne mies haluaa mennä eli mökille, kavereilleen jne. Jos minä tarvitse autoa, vuokraan sen tai menen taksilla (ei tosin ole tullut vielä 5 vuoden aikana tilannetta, että pitää päästä jonnekin, minne ei julkisilla pääse). Tosin voi olla, että autoa tarvitessani miesysätäv antaisi avaimet ja sanoisi, että ota auto ja minä osaisin vastavuoroisesti kysyä, että miten korvaan auton lainaamisen.
En ole koskaan ymmärtänyt suomalaisnaisten ajatusmaailmaa siitä, että parempituloisen pitää taata huonompituloiselle samanlainen elintaso kuin mihin itsellä olisi varaa (mutta jonka mukaan ei välttämättä edes elä). Naiset käyvät töissä vähän kuin harrastuksena?
Tästähän ei olekaan kyse. Vaan siitä, että yhdessä pitäisi miettiä mitä yhteiselämältä halutaan, mihin on varaa ja miten (millasella kulujenjaolla) siihen on varaa. Mitä järkeä on edes asua samassa taloudessa, jos molemmilla on eri elintaso? Toinen laittaa rahansa yhteiseen talouteen ja toisella on jatkuvasti jotain uutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen elää sillä tavalla, mihin omat tulot riittävät. Minä en maksa miesystävän autopaikasta, mutta en koskaan käytä miesystävän autoa. Jos olen kyydissä, niin olemme menossa jonnekin, minne mies haluaa mennä eli mökille, kavereilleen jne. Jos minä tarvitse autoa, vuokraan sen tai menen taksilla (ei tosin ole tullut vielä 5 vuoden aikana tilannetta, että pitää päästä jonnekin, minne ei julkisilla pääse). Tosin voi olla, että autoa tarvitessani miesysätäv antaisi avaimet ja sanoisi, että ota auto ja minä osaisin vastavuoroisesti kysyä, että miten korvaan auton lainaamisen.
En ole koskaan ymmärtänyt suomalaisnaisten ajatusmaailmaa siitä, että parempituloisen pitää taata huonompituloiselle samanlainen elintaso kuin mihin itsellä olisi varaa (mutta jonka mukaan ei välttämättä edes elä). Naiset käyvät töissä vähän kuin harrastuksena?Sori, mutta taas ihan paskapuhetta, että mukamas alkaisit vuokrailemaan tai menemään taksilla, jos puolisolla on auto jota voit käyttää. Siis uskotteko te itsekkään näitä juttujanne?
Mä en myöskään ole koskaan ymmärtänyt suomalaismiesten ajatusmaailmaa, jossa nainen joutuu aina hoitamaan kodin huollosta ja siivouksesta ja sitten pitäisi maksaa kaikki puoliksi. Sama ruuassa, vaikka mies syö aina enemmän. Miehet haluavat elää naisten siivillä, mutta sitten väittää naisia toisten siivillä eläviksi loisiksi.
Tämä. Mies vastasi meillä auton kuluista, mutta sain tarvittaessa käyttää autoa. Toki tällöin tietenkin tankkasin auton täyteen ja toisinaan myös muutenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen elää sillä tavalla, mihin omat tulot riittävät. Minä en maksa miesystävän autopaikasta, mutta en koskaan käytä miesystävän autoa. Jos olen kyydissä, niin olemme menossa jonnekin, minne mies haluaa mennä eli mökille, kavereilleen jne. Jos minä tarvitse autoa, vuokraan sen tai menen taksilla (ei tosin ole tullut vielä 5 vuoden aikana tilannetta, että pitää päästä jonnekin, minne ei julkisilla pääse). Tosin voi olla, että autoa tarvitessani miesysätäv antaisi avaimet ja sanoisi, että ota auto ja minä osaisin vastavuoroisesti kysyä, että miten korvaan auton lainaamisen.
En ole koskaan ymmärtänyt suomalaisnaisten ajatusmaailmaa siitä, että parempituloisen pitää taata huonompituloiselle samanlainen elintaso kuin mihin itsellä olisi varaa (mutta jonka mukaan ei välttämättä edes elä). Naiset käyvät töissä vähän kuin harrastuksena?Minulle ei tee tiukkaakaan antaa omaa autoani miehelle lainaan, jos hän sitä tarvitsee.
Enkä minä ole keksinyt kuin tekosyitä sille, miksi en itse ostaisi itselleni autoa, jos sille on käyttöä. Ostinhan peitetikkikoneen ja moottoripyöränkin, miksi autoa pitäisi lainata?
Miksi ihmeessä kannattaa hommata kaksi autoa, jos yhdelläkin pärjää? Kalliimmaksihan se kahden auton ylläpito siinä taloudessa tulee, kuin yhden auton, jota toinen satunnaisesti lainaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen elää sillä tavalla, mihin omat tulot riittävät. Minä en maksa miesystävän autopaikasta, mutta en koskaan käytä miesystävän autoa. Jos olen kyydissä, niin olemme menossa jonnekin, minne mies haluaa mennä eli mökille, kavereilleen jne. Jos minä tarvitse autoa, vuokraan sen tai menen taksilla (ei tosin ole tullut vielä 5 vuoden aikana tilannetta, että pitää päästä jonnekin, minne ei julkisilla pääse). Tosin voi olla, että autoa tarvitessani miesysätäv antaisi avaimet ja sanoisi, että ota auto ja minä osaisin vastavuoroisesti kysyä, että miten korvaan auton lainaamisen.
En ole koskaan ymmärtänyt suomalaisnaisten ajatusmaailmaa siitä, että parempituloisen pitää taata huonompituloiselle samanlainen elintaso kuin mihin itsellä olisi varaa (mutta jonka mukaan ei välttämättä edes elä). Naiset käyvät töissä vähän kuin harrastuksena?Hahah, suomalaisnaisethan on nimenomaan näitä typeryksiä, jotka haluavat välttämättä maksaa 50-50, vaikka omat tulot olisi 700 e ja miehen 7000 e/kk. Kun pitää olla niin itsenäinen! Ettei vain kukaan luulisi loiseksi! Mitä itsenäistä ja itsearvoa kohottavaa siinä on? Varsinkin jos elää tukien varassa.
Ja naisethan tekee 90 prosenttia kotitöistä ja hoitaa lapsiakin 90-prosenttisesti, mutta mieshän ei voi sitäkään mitenkään kompensoida, edes rahallisesti... Koska pitää olla itsenäinen nainen, joka ei ota keneltäkään almuja vastaan! Itse pitää hoitaa kaikki!
Naiset tuntuu Suomessakin ajattelevan, että kynnysmaton osa on parasta, mitä nainen voi elämässä saada.
Mene ulkomaile, niin siellä on oletuksena, että mies maksaa. Siellä miehet onkin miehekkäitä ja elättää puolisoa ja perhettä ihan mielellään eikä koe sitä minään taakkana. Miksi naisen pitäisi jäädä aina altavastaajaksi?
Minä taas, mutta miksei se 700 e kuussa tienaava nainen tee asialle mitään? Miksi hän ei vaihda työpaikkaa ja/tai kouluttaudu, jos ei rahat riitä?
Ja jos miehen mitta on se, paljonko syytää rahaa naiseen, niin aika heikoilla on miehuus minun mielestäni.
Enkä minä sitäkään ymmärrä että joku suostuu parisuhteeseen jossa kotityöt ja lapset jäävät vain toisen harteille. Mutta meitä on moneen junaan.
/1
Miksi se mies on ottanut tuon naisen, joka tienaa vain 700e/kk. Ei lienee ole tullut yhteenmuuttaessa yllätyksenä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Avoliitossa keskenään parisuhteessa olevat henkilöt elävät yhteisessä taloudessa, mutta he eivät ole naimisissa keskenään. Avoliitto ei synnytä avopuolisoille elatusvelvollisuutta toisiaan kohtaan toisin kuin avioliitto. Avopuolisot eivät siis ole velvollisia huolehtimaan toistensa elatuksesta, eli esimerkiksi hyvätuloisella avopuolisolla ei ole lakisääteistä velvollisuutta huolehtia työttömän puolisonsa elatuksesta. Avopuolisot vastaavat siis itse omasta elatuksestaan. Käytännössä kuitenkin avopuolisot osallistuvat yhdessä perheen elatukseen. Avopuolisoilla ei myöskään ole avio-oikeutta toistensa omaisuuteen, joten kummankin omaisuus kuuluu hänelle itselleen avoliiton aikana ja sen jälkeen. Avopuolisot kuitenkin asuvat yhteistaloudessa, joten molempien tulisi osallistua yhteistalouden hoitoon. Avoliitto on avopuolisoiden yksityinen asia, eikä laki sääntele oikeuksia ja velvollisuuksia toisiaan kohtaan. Juridisesti ajatellen, heillä ei siis ole velvollisuutta toimia toisiaan kohtaan tietyllä tavalla sen perusteella, että he ovat avoliitossa.
Selitä tämä Kelalle, kun joudut hakmeaan asumistukea tai toimeentulotukea.
Miksi ihmeessä kukaan suostuu elämään yhdessä sellaisen ihmisen kanssa, joka pitää aivan erilaista elintaso, olipa se sitten ylempi tai alempi?
Avioliitossakin kumpikin puoliso omistaa itse oman omaisuutensa niin avioliiton aikana kuin sen jälkeen. Avioliiton päättyessä rikkaampi antaa köyhemmälle tasinkoa. Eri asia, jos on molempien nimiin ostettu vaikka yhteinen talo tai auto. Se on sitten yhteinen riippumatta siitä, ollaanko missään liitossa.
Sinuna myisin auton pois jos et ihan välttämättä tarvi sitä. Saisit hiukan ylimääräistä eikä tarvisi miettiä auton kuluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei jankkaaja, toi on aika noloa kun sun kommentoihin ilmestyy aina tasan yksi yläpeukku ja juuri samalla hetkellä kun julkaiset kommenttisi. Surullista, kun ainoat yläpeukut, jotka saat on sulta itseltäsi.
Surullista, että kaikki ketjun naiset ovat miestensä kanssa vain rahan takia.
Olen mä mun miehen kanssa myös siksi, että on pitkä, komea, hauska ja hyvä sängyssä.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ketjun naiset siis hyväksyvät sen, että miehet käyttävät maksullisia naisia. Näinkö?
Mä en kyllä ole koskaan oikeastaan ollut sitä vastaan. Kunhan pitää huolen, että kyseessä ei ole ihmiskaupan uhri ja mielellään yksityisyrittäjä.
Mutta en ymmärrä, mitä tämä kysymys tekee tässä ketjussa? Aloituksesta ei käynyt ainakaan ilmi, että ap:n mies maksaisi ap:lle seksistä.
Välillä tuntuu ettei miehet ihan tajua sitä esim. kuinka paljon enemmän he syövät. Ainakaan meillä ei riitä kaksinkertainen määrä. Silti kulut jaetaan puoliksi ja sitä pidetään reiluna?
Omalla kohdallani on tapahtunut sitä, että maksan enemmän vaikka mies ei olekaan yrittänyt hyväksikäyttää. Minäkin helposti tarjoan, ostan useammin lahjoja ja jopa maksoin itse asiassa miehen autopaikan viime vuonna, kun se oli niin halpa ja eka veloitus lähti käytännön syistä tililtäni. Olin vähitellen alkanut tekemään myös suurimman osan kotitöistä. Meillä oli parisuhdekriisi muista asioista ja päätin pistää nämäkin asiat samalla kuntoon. Parisuhteessa pitää olla aika napakka että rajat pysyvät kunnossa. Tämä oli hyvä opetus minulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raha-asioista kannattaa puhua suhteen alusta lähtien.
Meillä on ollut aina aivan selvää, että yhteiset menot (asunto, sähkö, vesi, vakuutukset, auton kulut....) maksetaan yhdessä ja suhteessa saman verran.
Eli paperille vain numeroita paljonko kumpikin tienaa ja mikä on prosenteissa se luku, mikä menee kummankin palkasta pakollisiin laskuihin. Olisiko meillä vähän alle 30%. Tulomme ovat eri tasossa, mutta suhteessa maksamme siis saman verran kaikesta.
En itse katselisi hetkeäkään puolisoa, joka haluaa vain muhia omien rahojensa kanssa, vaikka toinen olisi tiukoilla. Meillä menty yllä mainitulla systeemillä kaikki vanhempainvapaa-ajat ym.
Jos rahoista tulee erimielisyyttä jo suhteen alussa, ei se asia parane todennäköisesti myöhemminkään. Jos ei puhe auta, niin kumppanin vaihtaminen saattaa auttaa. Sellaiseen, jonka kanssa on raha-asioista samalla sivulla. Puhetta ja järkeä parisuhteeseen mukaan.
Meillä taas mietittiin, miksi ihmeessä tulot määrittäisivät sen, paljonko yhteisistä menoista kumpikin maksaa. Tietenkin maksamme kulutuksen mukaan, ei käynyt edes mielessä, että tienaamalla enemmän olisi velvoitettu maksamaan enemmän.
Minä en olisi katsonut hetkeäkään puolisoa, jonka mielestä parisuhteessa päämääränä on päästä toisen tiliin käsiksi. Jokainen eläkööt tulojensa mukaisesti. Myös vanhempainvapaiden ajat, koska hoitovapaa on vapaalle jäävän oma valinta, ei mikään puolison maksettavaksi kehitetty ylellisyysloma. Meillä hoitovapaalle muuten jäi mies.
Harvampa tavoite taitaa tuo olla.
Mutta tämäkin ketju vähentää mulla ihmetystä siitä, miksi parisuhteet ei Suomessa kestä. Ei kyetä kompromisseihin, joustoon, ei voida antaa omasta toiselle edes väliaikaisesti, halutaan käyttää vain valtaa ja päästä niskan päälle. Suhde ei ole parisuhde, vaan samalla kämpässä asuu kaksi itsenäistä ihmistä, jotka joskus tekee yhdessä jotain, toisinaan harrastaa seksiä ja nukkuu samassa sängyssä. Hommaa ehkä pari lasta, joiden hoidosta ja kustannuksista tapellaan.
Puhalletaanko suomalaisissa perheissä oikeesti enää yhteen hiileen?
Ai että... Kyllä tämä keskusteluketju antaa vähän perspektiiviä, kuinka hyvin omassa avoliitossa on asiat.
Tuntuu niin merkilliseltä, että näinkin useassa parisuhteessa lasketaan rahoja "puoliksi" ja "tasan" ja "suhteessa" yms. Ihan hirveän kuuloista pas#aa. Kuulostaa todella ankealle elämäntyylille.
Rahaa tulee ja rahaa menee; yhdessä eletään, syödään ja nautitaan asioista, käytetään autoa (vaikka olisikin vain toisen nimissä) ja tehdään hankintoja kotiin, vaatekaappiin tai mihin vaan.
Kassalla joku kortti yleensä vilahtaa, joskus naisen, joskus miehen. Varmaan suunnilleen vuorotellen. Vähän fiilistellen, kumman tilillä kulloinkin on enemmän löysää.
Miksi alkaa laskemaan jotain kuitteja, kun yhdessähän sitä kerta eletään..?
No mun mielestä vuokranmaksua pitäisi voida kompensoida sillä, että tekee kotitöitä enemmän. Esim siivoaa ja laittaa ruokaa. Niihin menee aikaa.
Minäkin Komppaan täällä näitä muita järkeviä kommentoijia: puolusta itseäsi!
Minusta on ihan ok yhdessä päättää, maksetaanko 50/50, tulojen suhteessa vai onko kyseessä yhteinen tili.
Jos osapuolet haluaa 50/50-jaon, niin minusta kuitenkin olisi reilua, ettei vähemmän tienaava joudu kärsimään kohtuuttomasti. Teillä näyttää siltä, että olet rahallisesti huonommassa tilanteessa kuin olisit ilman puolisoa, sillä et saa asumistukea. Jos esim asuisit opiskelijakämppiksen kanssa samassa kämpässä, saisit täydet tuet. Mielestäni miehen tulisi kompensoida tätä. Olet jo vuosia maksanut täyttä vuokraa, mikä mielestäni on väärin. Lisäksi laskisin vielä, että onko edes nykyinen 60/40-tilanne reilu. Lisäksi vaikuttaa siltä, että sinä maksat kuluista suuremman osan, jos olet antanut autoa käyttöön. Jos halutaan 50/50, miehen pitää myös ymmärtää, että on pakko elää köyhemmän tulotason mukaan. Hänen pitää ymmärtää, että ruokana on esim ranskanleipää ja pestopastaa päivästä toiseen, sillä sinun rahat ei riitä muuhun.
Vaikutat tosi kiltiltä. Kannattaa jo tässä vaiheessa miettiä, mitä luulet, millainen mies on siinä vaiheessa, kun lapsia alkaa tulla. Joutuisitko taloudelliseen vararikkoon samalla kun mies kerryttää omaisuuttaan. Huono merkki on jo se, että hän ei tarjoa sinulle mitään, vaikka olet itse hänelle tarjonnut.
Jostain syystä joillekin miehille on supertärkeää, että nainen ei "loisi" yhtään, mutta tällaisilta jää usein näkemättä se oma "loisinta", jolloin naisesta hyödytään.