Löysin 7v poikani laatikosta minulle tarkoitetun äitienpäivärunon ja masennuin

Ja ruoka ja lihavuus on paha, koska?

Sori, en usko että 7v kirjoittaisi tuollaista tekstiä.

Söpöhän toi on ja jos on itse riimit keksinyt, niin aika hyvin 7-vuotiaaksi.

No ehkä hyvä, että näit sen viestin. Nyt sinulla on todella aikaa miettiä, miksi tuosta tuli paha mieli ja mitä tunteita asia todellisuudessa nosti pintaan. Ja sitten käsitellä ne tunteet, antaa itsellesi anteeksi ja armollisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Sori, en usko että 7v kirjoittaisi tuollaista tekstiä.

Samaa meinasin tulla kommentoimaan.

T. Alakoulun ope

En tiedä onko provo, mutta jos on totta, niin tuohan on aivan IHANA runo! 

Itse olisin todella ilahtunut ja erittäin ylpeä lapsen riimittelytaidoista! Laspsihan on nero!

Ja sitäpaitsi ei lihavuus ole lapselle mikään haukkimisjuttu nykypäivänä, lihavia on niin paljon koulussakin. 

Lapsi toteaa tosiasian, miksi siitä pitäisi loukkaanuta? Vai etkö ole tiedostanut olevasi lihava?

Minäkin ole lihava, enkä minä siitä loukkaannu, että joku muu huomaa tämän ilmiselvän asian, kun ei sitä voi mitenkään piilottaakkaan. Minäkin pidän ruoanlaitosta ja ihmiset pitävät minun kokkauksistani. 

Ole ylpeä keittotaidoistasi!

Ja jos tämä todella on totta, eikä provo, niin onneksi sinulla päivä aikaa asennoitua nokkelan lapsesi lahjakkuutteen kirjailijana ja saat huomenna antaa hänelle aidosti kehuja kekseliäästä runosta!

Hyvää äitienpäivää meille kaikille äideille, lapset ovat parhaita maailmassa!

Itse tuskin on 7-v tuota kirjoittanut. Mutta jos olisikin, kannattaa arvostaa lapsen runoa ja unohtaa oma uhriutuminen. Lihominen on yleensä kuitenkin ihan omaa ansiota ja valintakin.

Lapsi on tehnyt sen runomitassa. On käyttänyt paljon aikaa miettien, mikä rimmaa ja mikä on tuttua ja rakasta kotona ja sinussa.

Minusta runo on tosi söpö! Sun itsetunnolle vois olla tervettä nähdä lapsesi rakkaus, jos osaat. Hän ei ole miehesi. Miehet tulee ja menee. Lapsellesi sinä olet koko elämä. Hän on vasta oppinut lukemaan ja kirjoittamaan. Olisin itse ylpeä, että lapseni ajattelee minua poissaollessani ja käyttää vasta oppimiaan taitoja osoittaakseen rakkauttaan minulle. Se että hän on kätkenyt kortin odottamaan oikeaa hetkeä on myös kiintymystä ja halua yllättää sinut. Kasva vähän. Jos painonnousu on sinulle ongelma, se ei ole sitä lapsellesi. Mutta itsesi vuoksi sinun ehkä kannattaisi opetella pitämään huolta itsestäsi, että voisit hyväksyä itsesi sellaisena kuin sinä olet. Sinun lapsellasi ei ole muita äitejä.

Miksi lihavuudesta ei saisi puhua?

Miksi laihalle sanotaan laihuudesta?

Ihana! Voisi kertoa minustakin.

Tuo ei kyllä ole seitsenvuotiaan tekstiä, ellei joku ole muotoillut lapsen antamista sanoista runoa.

Yleensä tuossa iässä on tätä:

Äiti on kiva.

Äiti laittaa hyvää ruokaa ja on ihana.

Minä tykkään äidistä.

Jos on totta, niin aika törkeää jakaa lapsen yksityinen viesti äidilleen täällä julkisesti 😠

Miksi olet ylipäätään lisääntynyt, kun olet noin hauras ja heikko? Voi luoja.

Tuskin se lapsi on sinua nykyiseen kokoosi syöttänyt. Olet aikuinen ja jos oikeasti olet ylipainoinen, voit vain itse olla vastuussa siitä miten syöt ja elät. Jos masennut painostasi, mikset alkaisi muuttaa elämäntapoja paremmaksi? Samalla saisi koko perheen ruokavalion terveellisemmäksi.

Runohan oli suloinen eikä syyllistävä. Lapsi on iloinen kun äiti laittaa itse kotona ruokia eikä tarjolla ole vain mikrohampurilaisia.

Minulla oli itselläni ennen pahoja mielenterveysongelmia jotka näkyi esim pakko-oireisena siivoamisena. Poikani oli kirjoittanut äitirunon:

Äiti vain siivoaa ja siivoaa,

ei leiki minun kanssani.

Oli muuten koskettavin ja elämää muuttavin runo ikinä. Nykyäänkin jätän vaikka ennemmin tiskit seuraavaan päivään kuin luovun yhteisestä ajasta ja tekemisestä lasten kanssa, vaikka lapset ovatkin jo "isoja".

Ja vielä että miksi ei olisi voinut 7-vuotias kirjoittaa tuota runoa? Itselläni on tallessa runo minkä kirjoitin samanikäisenä koirastani. "Rekku on koira pieni, niin kuin herkkusieni...jne". Muutenkin kirjoitin paljon runoja, osa riimitellen ja osa moderneja. Tykkäsin tosin lukemisesta ja kirjoittamisesta eniten. Masentavan äitirunon koko ajan siivoavasta äidistä kirjoitti poikani 8-vuotiaana.

Olen pullukka ja lapset ainakin pienenä sanoivat että on ihanaa kun sinä äiti olet niin pehmeä :) Tottahan se on eikä kyllä tullut mieleenkään siitä masentua. Jos läskit masentaa niin pitää laihduttaa.

Ohis mutta tuli mieleen että minä 7v vihaisena piirsin äidilleni kuvan missä äiti oli alasti ja kirjoitin siihen alle että äiti on paska. Äiti ei suuttunut vaan naureskellen kyseli että tarkoittaa tämä sitä että hän on alasti jotenkin ruma. Säästi jopa sen piirrustuksen niin saimme sille nauraa myöhemminkin. Elämä äitinä!

Oma lapsi 4v. tuumasi prisman kassalla kun ei saanut jätskiä että "toivon äiti että olisit kuollut".

Herää kysymys, miksi kaivelet kouluikäisen lapsesi laatikoita?

Etsitkö kenties suklaapatukoita tai karamelleja, senkin läski.

Miksi muka 7-vuotias ei olisi voinut kirjoittaa tuollaista runoa? Minä opin lukemaan ja kirjoittamaan kolmevuotiaana, omat lapseni 4- ja 5-vuotiaina. Toinen heistä on tykännyt pienestä pitäen kirjoittamisesta ja kirjoitti eskari-ikäisenä juuri tuon tyylisiä runoja ja pidempiäkin tarinoita. Kyllä nuorikin lapsi helposti hoksaa rimmaavat sanat, esim. kuu ja luu ja voi sen tyylisiä loruja kirjoitella jos vain osaa kirjoittaa. Varmasti vaikuttaa sekin, onko lapselle luettu paljon runoja ja loruja.

Minä OLEN lihava, mutta työssäni erityislasten kanssa (koulu, kesät olen yleensä keva-päivätoiminnassa) kuulen ihan vilpittömiä toteamuksia koostani. En siitä vedä herneitä nenään enkä ahdistu enkä loukkaannu. Lapset ja keha rit puhuvat vilpittömästi niinkuin asiat on, merkityksiä asioille antaa ihan muut. Kuten sinä nyt.

Tuossahan on lapsen mielestä ollut tärkeintä ne loppusoinnut. Itse olen kirjoittanut runoa saman ikäisenä: "Äiti-kulta, et ole kuin musta multa". Muistan, että tuosta sain opelta hieman vinkkiä siitä, että multa-sanaa ei ehkä kannattaisi käyttää äitenpäivärunossa, koska se saattaa viitata aikuisen mielestä hautaan. Minä en muuttanut runoani, koska juuri siitä oli kysymys: äitini oli hyvinkin elävä, eikä juurikaan kuin musta multa ja hauta.

Voisin kuvitella, että jos sinun lapsesi tietää, että kärsit kiloistasi, niin hänhän tahtoo lohduttaa sinua: Vaikka olisit kuinka lihava, olisit silti ihana. Lisäksi olet vain vähän lihava lapsen mielestä, ja se ei haittaa yhtään. Ihana olet silti.

Tuo ruoanlaittoon viittaaminen: On hienoa, että 7-vuotias tietää mikä on kiisseli ja punajuuri. Kaikki eivät todellakaan tiedä. Kaikille ei todellakaan maistu äitien tekemät ruoat, josko siksi, koska ne ovat kasviksia tai vanhemmat eivät osaa kokata tai lapset ovat tottuneet valmisruokiin tai pikaruokiin.

Lapsesi näkee sinun viihtyvän myös muualla kuin keittiössä: äiti rokkaa. Äidillä on harrastuksia tai mielenkiinnon kohteita. Äiti ei ole siis tylsimys, joka vain tuijottaa kännykkää yms. Äidillä on suuri sydän, joten lapsella on kokemus siitä, että lasta rakastetaan.

Voi toki olla, että aloitus on provo. Kaltaisiasi vanhempia on kuitenkin tullut useita vastaan. Harmittelusi sijaan, ole ylpeä ja onnellinen itsestäsi, ja ylpeä ja onnellinen lapsestasi ja hänen taidoistaan ja rakkaudestaan.