Onko muita alkanut etätyöskentely ahdistamaan?
Ihmettelen vähän itsekin tätä, koska sinänsä etätyö tuntuu loistavalta mahdollisuudelta. Työmatkat jää pois, samoin työmatkakulut. Ei tartte käyttää aikaa itsensä laittamiseen aamuisin ja saa olla kotiympäristössä.
Sitten kuitenkin...
Heräilen öisin. Musta on tullut jotenkin epävarma ja arka. Stressaan ihmisten kanssa juttelua välillä enkä osaa olla niin luonteva kuin ennen, sekoan sanoissani aiempaa enemmän.
Meillä on koko perhe etänä joten muutos aiempaan on suuri. Kaksi koululaistakin on.
Kommentit (11)
Ei, voisin jatkaa tätä ikuisuuden.
Tykkään täysillä etätyöstä. Muuten olen kyllästynyt koko koronaan.
Koska et pääse pois "työpaikalta" vaan työ on koko ajan läsnä. Tähän voi auttaa tekemällä "toimiston" sinne kotiin, jossa olet vain työaikana. Ja sanojen sekoilut voi johtua siitä, ettet enää niin paljon joudu puhumaan mitä työpaikalla käydessäsi (kahvituntikeskustelut jne).
Minä rakastan sitä suorastaan. Teen paljon enemmän töitä, kun jää työmatkat pois.
Toivottavasti pysyvä muutos!
Tietokoneen naputtelutyöt pitäisi voida tehdä kotoota.
Parasta kyllä on ettei tarvitse katsella idiootteja työkavereita!
Nautintoa tuo myös se, että nyt firman johto näkee ketkä oikeasti tekevät ja tuottavat ja ketkä eivät.
Mahtaa olla hirveää aikaa firman vapaamatkustajille/kahvikone-elviksille.
Itseäni stressaa etätyössä vain sosiaalisten tilanteiden vähentyminen ja jaloissa pyörivä lapsi. Ensi viikolla sentään tilanne lapsen osalta normalisoituu. Koen, että erillinen työpiste, jolla todellakin teen vain töitä, auttaa. Vaikka se on tuolla nurkassa koko ajan, sen voi jättää huomiotta työajan ulkopuolella. Kun tulen pois työpisteeltä, olen tauolla tai vapaalla.
Sairastin itse koronan ja pitkän toipumisjakson aikana etätyö oli pelastus. En olisi toimistolla voinut ottaa päiväunia välissä jaksaakseni paremmin työpäivän.
Ei ahdista, tykkään. Kerran viikossa joudun toimistolle tekemään hommia, joita ei voi tehdä kotona. Se riittää.
Ei se kaikille sovikaan. Osa ahdistuu pienten lasten kanssa kotonakin ja kaipaa äitiyslomalla töihin. Itselläni sellainen omien samojen ajatusten ympärillä pyöriminen on raskasta kotona ollessa. Silloin kun viettää tunteja päivässä työpaikalla, sitä ei ole, koska omat ajatukset on niin pienessä osassa ja vuorovaikutuksessa työkavereiden kanssa mennään päivät. Saatan esim. pitkään kotona ollessa alkaa pyörittää samoja pieniä negatiivisia epäkohtia mielessäni uudestaan ja uudestaan enkä pääse niistä irti kuten työpaikalla käydessä.
Ei sitten pätkääkään. Ahdistaa kyllä ajatus toimistolle palaamisesta.. Olen ajatellut että olen jotenkin outo työyhteisössäni kun kaikki puhuvat miten ikävä on työkavereita ja kuinka haluaisi äkkiä toimistolle ja sitten olen minä joka hiljaa mietin että voisinpa aina olla etätöissä. Työkaverini ovat tosi kivoja tyyppejä ja kaikki tullaan toimeen, ei siinä mitään, mutta ne on TYÖkavereita, en osaa niitä ikävöidä.
Ainakin niistä tyypeistä, joilla on 12 Teams-palaveria päivässä huomaa jo ahdistuksen. Itse ahdisti niin pahasti, että vein lapsen päiväkotiin ja palasin toimistolle.
Olen tehnyt kotona töitä vuosikausia.