Lue keskustelun säännöt.
Pelkäätkö puhua kuolemasta?
08.05.2020 |
En voi sietää koko ajatusta. Aina jos jostain tulee koko aihe eteen, niin minä menen toiseen suuntaan. Ihan sama onko tuttu vai tuntematon, niin minä vaihdan aiheen. Jos biisissä puhutaan kuolemasta niin se menee pois tai minä. Eräs ystäväni usein vitsailee kuolemalla tai itsemurhalla ja tämä aiheuttaa minussa suurta ahdistusta. Välillä tuntuu, että kuolema on joillekkin ihan normi juttu tai vitsi, mutta minulle se on vakava asia. Mitä mieltä te olette?
Kommentit (9)
Ei minulle ole mikään ongelma puhua muiden tai omasta kuolemasta. Mietin kuolemaa Itse asiassa aika usein. Olen miehelle kertonut hautajaistoiveet yms.
Kuolemassa ahdistaa ajatus siitä, että aika ennen sitä on vaikeaa. Toivon itselleni ja läheisille helppoa lähtöä. Ja toki nuoren ihmisen kuolema on tragedia. Mutta kuolema on kuitenkin ihan normaali osa elämää. Esimerkiksi vanhusten kuoleminen vaikkapa koronaan on aivan luonnollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuolemaa ei ole. Kun sulkee silmät "kuolee" herää toisessa maailmassa. Pelko pois!
Kuolema on ihan yhtä normaali asia kuin elämäkin. Kannattaisi tutustua aiheeseen niin ei tarvitsisi pelätä turhaan.
Mut miten joku voi vaan kertoa epäonnistuneesta itsemurhayrityksestään? Tai vitsialla, että ehkä seuraavalla kerralla sitten? Elämä on pyhä asia, ei sillä voi leikkiä!
Elämä ei ole pyhä, se on satunnainen, tuurista kiinni ja loppuu joka tapauksessa pian.
Ihmisiä ja muita eläimiä kuolee joka hetki laumoittain. Me olemme "tietoinen osa hiilikiertoa", ja viimeistään sadan vuoden jälkeen palaudumme tiedottomaksi osaksi sitä.
Näin on hyvä ja oikein. Päästä ap hiukan irti ja hyväksy tuho, niin kaikki on helpompaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni kuoltua, turhan nuorena, en ole sen jälkeen ahdistunut kuolemasta yhtään. Hänen jälkeensä kuoli muutamia muitakin minulle tärkeitä läheisiä, joten kuolema tuntui monta vuotta vain arkipäiväiseltä asialta. SElvisin.
Nykyään voin vitsailla kuolemasta, hautajaisista ja etenkin leskistä, sillä suomalaiset osaavat ne kuviot vetää kyllä synkistä synkimmäksi. Siis niin överiksi, etten tajua mitä se ketään auttaa ja helpottaa?
Näen kyllä, että vitsailut kuolemasta on osalle ihmisiä ahdistavaa ja kauheaa. Joku päivä se heillekin kuuluu, niin en voi auttaa.
Kuolema on älyttömän kiinnostava juttu. Haluaisin puhua siitä aina. Sielu, kuolema, ylösnousemus, reinkarnaatio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuolemasta pitäisi voida puhua. Jonkun lehden olisi hyvä kirjoittaa artikkeli siitä, että miten asiaa lähestyy. Omat viimeiset toiveet olisi muilla tiedossa ja tilaisuus olisi kuolleen toiveiden kaltainen.
Jokainen kuolee, kukaan ei etukäteen tiedä milloin, ellei henkilöllä itse ole suunnitelmaa.
Kuolema kuuluu elämään ja se pitää vain hyväksyä. Eihän se hyvältä tunnu.
Vauvoja kuolee ja se vasta ahdistaakin, mutta minkä sille teet, ei asiaan voi vaikuttaa.