Lue keskustelun säännöt.
G: Tekisitkö abortin, jos odottamasi lapsi olisi vammainen?
04.07.2006 |
a) jos kyse olisi esimerkiksi downin syndroomasta
b) jos kyse olisi vammasta, joka tekee lapsesta elinkelvottoman ja lapsen odotetaan kuolevan tuntien tai päivien sisällä syntymästään
c) lapsella on INCL
Perusteluja mielellään mukaan!
Omat vastaukseni:
a) Tekisin. Minulla on jo kaksi lasta, odotan nyt kolmatta. Olemassa olevat lapset vetäisivät pidemmän korren. En myöskään ole varma, jaksaisimmeko me mieheni kanssa. Tilanteeseen vaikuttaa, että minulla on downin syndroomainen veli ja olen nähnyt, mitä se on ja mitä vanhempani ovat joutuneet ottamaan vastaan. Lisäksi me terveet sisarukset olemme kärsineet tilanteesta aika pahasti, vaikka vanhempani ovat kaikkensa yrittäneet.
b) Tekisin. En voisi elää odotellen viikkoja synnytystä, jonka jälkeen ei olisi mitään iloa, pelkkää surua. Lyhentäisin kaikkien asianosaisten kärsimyksen mahdollisimman lyhyeksi.
c) Tekisin. Tähänkään minusta ei äitinä olisi ja minusta kuolema sikiövaiheessa on parempi kohtalo lapselle kuin tämä.
Kommentit (47)
Kuten ei moni muukaan kehitysvamman aiheuttava asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta esimerkiksi joihinkin vammoihin liittyvät vaikeat sairaudet ovat joskus sitä luokkaa että kannattaa ainakin pariin otteeseen miettiä ennen kuin tuomitsee.
Jos lapsi esimerkiksi tulee tarvitsemaan ensimmäisen elinvuotensa aikana sekä munuaisen että maksansiirron, kärsii ruokatorven/peräsuolen umpeumasta tai puuttumisesta, osa elimistä on väärillä paikoilla tai jopa kehon ulkopuolella ja sydäntä joudutaan vielä operoimaan useita kertoja eikä silti ole kuin pieni mahdollisiis että lapsi yleensäkään jää henkiin eikä terveestä elämästä toivoakaan...
Tosin mä en varmasti pystyisi tekemään aborttia edes silloin ihan siksi että en voisi ajatella muulla kuin tunteella. Mutta tietyissä tapauksissa se varmaan olisi se armollisin vaihtoehto.
Vierailija:
en erityisesti vähättele vammaisuuden perheelle tuomaa rasitusta.
Onnittelen, jos teillä vammaisuus ei juuri vaikuta arkipäivään!
Monella tuttavallani vaan vammaisuuden tuomat ns. haasteet ovat aika tehokas este niin kutsuttuun normaaliin elämään. Ja JOKAINEN tuttavani silti rakastaa lastaan, aivan ylitse kaiken.
t. vammaisen lapsen äiti, joka ei edelleenkään erityisesti vähättele vammaisuuden perheelle tuomaa rasitusta - meillä vammaisuus selvisi pikku hiljaa, ei vielä syntymän yhteydessä. toista vammaista lasta _en_ jaksaisi.
a) jos kyse olisi esimerkiksi downin syndroomasta
En tekisi. Down-lapsia en tunne, mutta vaikeastikin kehitysvammaisia kyllä. Tiedän myös mitä kehitysvammaisen aikuisen arki voi olla, samoin hoitajan arki. Perheessäni on ollut vaikeasti kehitysvammainen henkilö.
b) jos kyse olisi vammasta, joka tekee lapsesta elinkelvottoman ja lapsen odotetaan kuolevan tuntien tai päivien sisällä syntymästään
En tekisi. Ottaisin lapsen vastaan, kävisin tunteet ja tilanteet läpi ja hautaisin pikkuisen. Yrittäisin valmistautua luopumiseen jo raskausaikana.
c) lapsella on INCL
En tekisi. Selviäisin jotenkin.
Abortti kaikissa edellä mainituissa tilanteissa olisi varsin itsekästä.
Minulla on kaksi lasta, odotan kolmatta.
Voihan joku dysfasia olla vammauttava, mutta lapsi rakenteellisesti ihan normaali.
Mutta mun mielestä usein silloin, kun vammaan liittyy älyllistä kehitysvammaa - se vain on aika raskasta. Ei ihan ensimmäisinä parina vuotena, mutta sitten kun lapsi alkaa olla sellainen 4-5-vuotias ja sitä rataa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta totuus on, etten voi 100 % sanoa kun en ole tilanteeseen joutunut. Kohta a) on selvä: en tietenkään tekisi! Kohta b) on sitten jo vaikeampi. Ystäväni on joutunut tällaiseen tilanteeseen ja ymmärrän täysin, että hän teetti abortin. Silti tuntuu vaikealta ajatukselta puuttua asiaan oma-aloitteisesti. Uskoni sanoo, että Jumala on sillekin lapselle ennalta määrännyt sen pituisen elämän kuin on parhaaksi katsonut. Minun asiani ei ole siihen puuttua. Mutta abortin teko tuntuu kyllä hyväksyttävältä tilanteessa, jossa vauvalla ei olisi elinmahdollisuuksia - siis jos se voidaan ihan varmasti sanoa (esim. aivot puuttuvat).
Kohta c) on todella kipeä kysymys. En usko, että tekisin aborttia. Lapsen elämä on arvokas, lyhyenäkin, ja lapsi varmasti toisi paljon iloakin. Tosin en käsitä, miten sen tiedon kanssa kestäisi elää, että lapsi kuolee pian.
hyvin epäitsekäs teko tai ainakin tulisi olla. Odotammeko, että vain terveellä lapsella on oikeus elämään. Hatun nosto down syndrooma ja muulla lailla sairaiden lasten vanhemmille!