Historiaa opiskelleet: minne olette sijoittuneet?

Emma K. kirjoitti:

Ensin olin myymässä yövuorossa nakkeja Kouvolan asemalla. Nyt sillan alla.

Kannatti opiskella historiaa.

P.S. 30-vuotinen sota käytiin 1618-1648. Lohduttaa, kun tietää tuonkin tärkeän asian.

Eipä siellä yliopistossa paljon vuosilukuja pänttäillä. Siellä tutkitaan.

Vierailija kirjoitti:

Emma K. kirjoitti:

Ensin olin myymässä yövuorossa nakkeja Kouvolan asemalla. Nyt sillan alla.

Kannatti opiskella historiaa.

P.S. 30-vuotinen sota käytiin 1618-1648. Lohduttaa, kun tietää tuonkin tärkeän asian.

Eipä siellä yliopistossa paljon vuosilukuja pänttäillä. Siellä tutkitaan.

Jassoo, joku viisastelija. Kun tarpeeksi tutkii, niin jäävät vuosiluvutkin mieleen. Nyt loppuu akku, eikä täällä sillan alla voi ladata.

Olen historian maisteri. Kaverit on pääosin opettajia, moni tutkijana, joku diplomaattiuralla kiertää suurlähetystöjä maailmalla. Jokunen on päässyt rehtoriksi asti, joku laatii museossa näyttelyitä. Itse luin sosiaalityöntutkinnon päälle, tunnen useamman muunkin historioitsijasossun.

Mielenkiintoinen ketju, koska oma lukiolaiseni rakastaa historiaa, mutta ei halua opettajaksi eikä tutkijaksi ja hakee nyt sit valtiskkaan.

Sinne on vaikeaa päästä ja historiaa lukemaan pääsisi paljon helpommin, jopa todistusvalinnalla.

Ehkä sit ensi vuonna, jos ei nyt pääse opiskelemaan.

Mielenkiintoista olisi kuulla, miten esim. diplomaattiuralle tuttunne ovat päätyneet?

Olen asiantuntijana kansainvälisessä rahoitusohjelmassa. Historia ei suoraan näy työssäni mitenkään, mutta opiskeluun oleellisesti liittyneestä syy‐seuraussuhteiden ymmärryksestä on ollut hyötyä.

Muistan, kun kolmantena opiskeluvuonna olin aivan varma, etten ikinä pääse mihinkään töihin, ja että oli idiootein idea ikinä lähteä opiskelemaan historiaa. Valmistuttuani työllistyin kuitenkin nopeasti ja töitä on riittänyt siitä saakka.

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoista olisi kuulla, miten esim. diplomaattiuralle tuttunne ovat päätyneet?

No siis ihan niin että maisterintutkinnon jälkeen on käyty ulkoministeriön KAVAKU-kurssi ja sitten jääty ulkoministeriön palkkalistoille ja suurlähetystöihin töihin. Ei ne tietenkään suurlähettiläästä aloita, vaan tavallisemmista hommista lähetystöissä

Miten olette hakeneet töihin, vai olette vain olleet mukana yleisissä hauissa ja toivoneet, että tärppää?

Aineenopettajaksi. Rakastan työtäni. Ihan oikean valinnan tein 32 vuotta sitten, kun hain historiaa lukemaan.

Luulin, että Kavakuun vaadittaisiin joku moniouolisempi turkinto, kuin historia, mutta hienoa, jos silläkin pääaee!

Olen itse opettaja ja poliittisesta historiasta valmistunut (valtiotieteiden maisteri), mutta järjestöt, arkistot, museot, lehdet, tietokirjat, diplomaattiura, virkamiesura jne. tutuilla. Monenlaiset urapolut mahdollisia riippuen ihan siitä, mikä itseä oikeasti kiinnostaa / mihin pääsee harjoitteluun / mitä sivuaineita opiskelee.

Diplomaatiksi pääsee hakemalla UM:n koulutukseen.

Vierailija kirjoitti:

Arkistoon digitalisoimaan valokuvia, kirjoja ym... dokumentteja. En olisi ikinä valinnut tätä alaa, jos olisin tiennyt millaista työtä teen loppuikäni. Paikkoja on auki muutama vuodessa, hakijoita satoja ja palkkaus sitten sen mukainen. Toivoin pääseväni tutkimaan historiaa, mutta arvatkaa mistä tutkimusrahat ekaksi leikataan.

Jos suunnittelet vasta alas niin mietippä toisenkin kerran.

Itse tällaisen wannabe-historiantutkijana olen todella kiitollinen kaltaisillesi. Olen itse sen verran digitoinut kuvia ja asiakirjoja, että voin vain kuvitella kuinka hidasta ja aikaavievää tuo on.

Toivottavasti vielä pääset tekemään myös tutkimusta, ja saat hyötyä tämän hetkisestä työstäsi.

Vierailija kirjoitti:

Aineenopettajaksi. Rakastan työtäni. Ihan oikean valinnan tein 32 vuotta sitten, kun hain historiaa lukemaan.

Se oli silloin OK, nykyisin ei toinna historiaa opiskella, jos haluaa työelämässä menestyä ja saada palkkaa. Valitettavasti.

Vierailija kirjoitti:

Luulin, että Kavakuun vaadittaisiin joku moniouolisempi turkinto, kuin historia, mutta hienoa, jos silläkin pääaee!

Historia on monipuolisempi, kuin voisi olettaa. Siellä opittuja tutkijan taitoja voi hyödyntää monella alalla.

Hetken jo kaduin kun en laittanut historiaa hakemukseeni, mutta en enää. Voihan sitä onneksi lukea sivuaineena ja muutenkin niin paljon kuin huvittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutkintonimike on yleensä filosofian maisteri, mutta kyllä se eräissä tapauksissa voi olla myös valtiotieteen maisteri.

Minå olen töissä yliopistolla. Opiskelukavereitani on töissä koulissa opettajina ja rehtoreina, museoissa, mediassa, yritysten viestinnässä, hallinnossa (ministeriöt, kunnat, elykeskukset, eu), sekä pari kaveria diplomaattiuralla ja yksi rahoitusanalystinä pankissa.

Kiitos tästä! - Vastauksesi kertoi hyvin, kuinka monesa sellaisesakin paikkaa saattaa löytyä historiaa opiskeleellle duunia, joita ei välttämättä tule enisimmäisten joukossa aatelleeksi.    

Historiaa opiskelemalla saat laajan yleissivistyksen ja rautaisen ajattelemisen taidon. Paha vaan, että siitä ei kukaan maksa sinulle mitään, varsinkaan nykyisessä lyhytjännitteisessä yhteiskunnassa. Jollet omaa perheesi ja tuttavapiirisi kautta hyviä suhteita, etkä aio aineenopettajaksi, valitse toinen ala! En tiedä yhtäkään vuosikursistani, joka olisi ilman suhteita päässyt töihin yritysten hallintoon tai viestintään tai ylipäätään mihinkään, missä oikeasti pääsisi hyödyntämään osaamistaan. Itse olen yrittäjänä ihan toisella alalla. Opiskelusta oli minulle hyötyä siinä, että se kehitti minua ihmisenä paljon, pystyn ymmärtämään helposti laajoja kokonaisuuksia ja omaksumaan paljon tietoa nopeasti. Sekä tietenkin se "historian taju", ymmärtää tätä maailmaa paremmin, kun tietää mistä tähän on tultu. Mutta silti kulkemani polku on ollut sen verran kivinen, että en suosittele. Paitsi tietenkin jos sinulla on niitä suhteita ja verkostoja. Silloin on varmasti tuo diplomaatinkin työ mahdollinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulin, että Kavakuun vaadittaisiin joku moniouolisempi turkinto, kuin historia, mutta hienoa, jos silläkin pääaee!

Historia on monipuolisempi, kuin voisi olettaa. Siellä opittuja tutkijan taitoja voi hyödyntää monella alalla.

Ei voi.

Kannattaa lukea Nietzschen Historian hyödystä ja haitasta elämälle teos, ennen kuin rakastuu kyseiseen oppiaineeseen päätä lahjaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen historian maisteri. Kaverit on pääosin opettajia, moni tutkijana, joku diplomaattiuralla kiertää suurlähetystöjä maailmalla. Jokunen on päässyt rehtoriksi asti, joku laatii museossa näyttelyitä. Itse luin sosiaalityöntutkinnon päälle, tunnen useamman muunkin historioitsijasossun.

Historiasta valmistuneet rehtorit pitäisi kieltää. Oikeasti.

Kirjoitus - ja lukutaito ovat ainakin itselle ne tärkeimmät opit, joita historian opinnoista tarttui liiviin. Analyyttisyys ja kriittisyys tietysti myös mutta ovat aika abstrakteja käsitteitä. Jos ajattelee työelämää, niin pitäisi aina pystyä miettimään mitä taitoja osaan/ saan, jotta joku työnantaja olisi niistä myös valmis maksamaan. Hissan maisterit nyt pääsääntöisesti työllistyvät julkiselle puolelle, kuten on tarkoituskin.

Valmistuin aineenopettajaksi. Töitä tein ensin tutkijana, mutta suurimmaksi osaksi olen työskennellyt hallinnollisissa toimistotöissä. Työlläni ei siis ole ollut mitään tekemistä historian kanssa tutkijavuosia lukuun ottamatta. Opiskelin myöhemmin amk:ssa liiketalouden tradenomiksi. Tällä hetkellä olen töissä urheilujärjestössä.

Perspektiiviä ja ymmärrystä sekä erinomaisen yleissivistyksen historia-aineista itselleen saa, mutta työllistymisen/uran näkökulmasta olisin voinut valita viisaamminkin. Edes opettajan ei ole helppo työllistyä oman alan töihin.