Mikä oli se hetki kun ymmärsit ettei suhdettanne voi enää pelastaa?

Sama kuin aloittajalla. Olin tehnyt kaikkeni ratkaistakseni suhteessa olevia ongelmia, jotka olisi ollit helppo ratkaista, kun tajusin että sen sijaan että mieheni tekisi samaa niin hän vain kehittää lisää ongelmia ja eripuraa. Mies myös alkoi pikkuhiljaa vetäytymään enemmän pois kotoa. Tajusin että minä rakastan, mutta mies ei, ja tulee vain onnettomaksi kanssani.

Lähdin, enkä vieläkään ole päässyt yli. Johtuu siitä että todella rakastin. Eniten satuttaa se että koko ajan kun olin valmis tekemään mitä vaan, mies hiljaa kärsi. Hänen oli helppo päästä yli, innoissaan uutta matoa koukkuun vaan.

Kun miehen rakastuminen työkaveriin, niin se ei ollut se hetki. Vaan hetki koitti, kun mies sanoi, ettei tiedä, kumman meistä valitsee.

Silloin tiesin, että minun pitää tehdä päätös. Vaihtoehtoni oli: 1) ero 2) löysässä hirressä roikkuminen.

Kun tajusin, että tunnen miestäni kohtaan lähinnä halveksuntaa.

kun emäntä tuumas varmaan sadannen kerran että nyt hän muuttaa elintapojaan ja alkaa laihduttaan ja urheileen.

sitte se riitti jo, kun tiesi että seuraavana aamuna se istuu jo munkkipossu kourassa  ja kitisee samoista omista asioista.

Päihteet olivat hänen elämänsä suola.

Ex luuli olevansa yksin. Hän istui sohvalla, kaivoi antaumuksella räkää nenästään ja söi sitä. Haisteli ja nuoli sormeaan. Ja kaivoi lisää... Katselin tuota syvän inhon tuntein ja tiesin etten enää yritä korjata suhteemme virjeitä. Tuo oli se viimeinen pisara.

Yööök!!

Napanuora anoppiin ei katkennut. Poikaystävä hyppi täysin äitinsä pillin mukaan, vaikka olimme aikuisia. Kertoi muunneltuja totuuksia, antoi muiden heiluttaa tahtipuikkoa ja kiusasi etenkin henkisesti. Pakko oli lähteä koska kuvio ei muuttunut ja en ollut enää onnellinen siinä suhteessa. En ole katunut.

Syötin pientä poikaamme ja mies samalla mollasi ja haukkui mua (ei ekaa kertaa). Silloin mitta tuli täyteen ja ilmoitin, että tämä oli nyt tässä.

Kun lähdin eräällä mökillä saunasta ja vaimoni ja "kaveri" jäivät vielä löylyyn. Mielessäni kävi epäilys, että miksi se vaimo niin halusi vielä jäädä löylyttelemään. Suihkussa käytyäni ja pukeuduttuani menin sitten muka kysymään jotain ja siellähän sitä oltiin toisissaan kiinni kuin iilimato jalkapohjassa. Sinne jäivät molemmat ja lähdin toisen kaverin kyydissä kotiin. Sai muija pakata kamansa ja painua hevon.....

Vierailija kirjoitti:

Ex luuli olevansa yksin. Hän istui sohvalla, kaivoi antaumuksella räkää nenästään ja söi sitä. Haisteli ja nuoli sormeaan. Ja kaivoi lisää... Katselin tuota syvän inhon tuntein ja tiesin etten enää yritä korjata suhteemme virjeitä. Tuo oli se viimeinen pisara.

Tuo on hyvä keino päästä eroon joistakin. Muistaa vaan vaihtaa sormea näkymättömästi.

Jokunen vuosi sitten kaveri kertoi tän saman jutun.

Aina kun yritti asioista puhua, että miten niistä selvitään, alko kumppanin puolelta järkyttävä haukkuminen, syyttely, vähättely ja uhkailu. Sitä vaan tajusi, että tästä ei tule mitään. Koskaan.

Kun edellisestä suihinotosta oli kulunut puoli vuotta.

Pääsitte Ilta-sanomiin!