Mikä oli se hetki kun ymmärsit ettei suhdettanne voi enää pelastaa?

Tämä on tavallaan pikkuasia, mutta eipä mieskään ollut muuta kuin poikaystävä. Oli helppo lähteä.

Olimme tulossa tavaratalon liukuportaita alas, kun hälyttimet alkoivat soida ja paikalle pyyhälsi kaksi vartijaa nappaamaan minut kiinni. Poikaystäväni käveli ilmeettömänä ja päätään kääntämättä suoraan ulko-ovesta ulos. Vartijat eivät löytäneet minulta mitään epäilyttävää ja kävivät hakemassa poikaystäväni ulkoa jonnekin takahuoneeseen. Häneltä löydettiin käsineet, jotka oli ostettu aiemmin ja joihin oli unohtunut hälytin. Asia selvisi hyvin nopeasti.

Minua jäi kaivelemaan se, että poikaystäväni oli ensinnäkin uskonut minut varkaaksi ja toisekseen poistunut paikalta teeskennellen, ettei tuntenut minua. Kaikki luottamus ja parisuhteen turvallisuuden tuntu katosi kerralla.

Ihastuin toiseen mieheen ja sain häneltä huomiota. Olin roikkunut avioliitossa ja yksin yritin pitää suhdetta yllä. Exää ei kiinnostanut. Ei sitten enää kiinnostanut minuakaan. Elämä muuttui täysin eron myötä.

Siinä vaiheessa tiesin että rakkautta ei enää ole kun vietin mieluummin aikaa satisfyer pron kanssa peiton alla kuin miehen.

Luin av-palstaa ja tajusin olevani paskassa suhteessa oleva kynnysmatto. Erosin koska en halunnut viettää enää elämää kynnysmattona.

Liian paljon väkivaltaa... Tajusin ettei luottamusta voi enää rakentaa, enkä halunnut enää saada turpaan.

Ihastuin palavasti työkaveriin....

En jaksanut enää jatkuvaa kipua ja hylkäämisiä

T. Narsistin ex

Silloin tiesin sen olevan ohi kun pelkäsin joutuvani tapetuksi omassa kodissani. Onneksi lähdin.

Perheväkivaltaa kokenut

Kun miehen monen vuoden valehtelut paljastuivat.

Kun ihan kunnolla innostuin ajatuksesta, että muuttaisin asumaan yksin, kun muutto toiselle paikkakunnalle olisi joka tapauksessa edessä.

Kun menin kaverin kotibileissä saunan pukkariin ja oma tyttöystävä harrasti polvillaan huulihölkkää, jonkun puolitutun kanssa.

No nyt on parempi (eri) vaimo kainalossa.

Kun sain kuulla että kumppanilla oli takana väkivaltahistoria. Ollut siis vankilassa pahoinpitelystä.

Kun minun jutellessani mies alkoi äksyillä jostain ihan muusta. Keskeytti siis puheeni ja ilmaisi oikein selkeästi, ettei jaksa kuunnella jaaritteluani. Olimme kesälomamatkalla ja taustalla oli jo muitakin merkkejä, ettei miestä suhde enää kiinnostanut.

Lisää näitä.

Rakastuin työkaveriin.

Tajusin, syvällä sydämessäni että rakkauteen ei mahdu muita, kun sydämeen astuu toinen rakkaus on edellinen kuollut sitä ennen.

Oma mies oli rakas ystävä, ei enää rakastettu.

Nyt eroa teen.

Ub

Mieheni oli aina kohdellut minua välinpitämättömästi, mutta olin heikon itsetuntoni takia jotenkin vain kestänyt tilannetta. Ajattelin, etten ansaitse parempaa.

Sitten tutustuin töiden kautta upeaan mieheen. Hän oli perheellinen ja välimme pysyivät kaverillisina, mutta hänen ystävällinen huomionsa teki minulle ihmeitä. Aloin nähdä oman parisuhteeni aivan uudessa valossa (mutta ei positiivisessa mielessä...). Puolitutun miehen sanat olivat jotenkin kipinä käynnistämään eroprosessin omassa mielessäni, aika älytöntä kyllä! Yritin niin kovasti parantaa parisuhdettani, mutta puolen vuoden päästä tunnustin eräänä iltana itkuisena ja väsyneenä äidilleni, etten enää rakasta miestäni. Se oli todella kamala tunne, puristi rintaa ja tunsin itseni ihan hirviöksi.

Tästä meni vielä puoli vuotta lisää, kunnes lopulta uskalsin erota ja lähteä. Olin yrittänyt viimeiseen asti löytää keskusteluyhteyttä ja kerroin osaltani suoraan, mikä oli tilanne. En saanut vastakaikua. Nyt pois muutettuani oloni on ihanan huojentunut ja vapaa.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on tavallaan pikkuasia, mutta eipä mieskään ollut muuta kuin poikaystävä. Oli helppo lähteä.

Olimme tulossa tavaratalon liukuportaita alas, kun hälyttimet alkoivat soida ja paikalle pyyhälsi kaksi vartijaa nappaamaan minut kiinni. Poikaystäväni käveli ilmeettömänä ja päätään kääntämättä suoraan ulko-ovesta ulos. Vartijat eivät löytäneet minulta mitään epäilyttävää ja kävivät hakemassa poikaystäväni ulkoa jonnekin takahuoneeseen. Häneltä löydettiin käsineet, jotka oli ostettu aiemmin ja joihin oli unohtunut hälytin. Asia selvisi hyvin nopeasti.

Minua jäi kaivelemaan se, että poikaystäväni oli ensinnäkin uskonut minut varkaaksi ja toisekseen poistunut paikalta teeskennellen, ettei tuntenut minua. Kaikki luottamus ja parisuhteen turvallisuuden tuntu katosi kerralla.

Ymmärrän sua. Vastaava tapaus sattui ystävälle, mutta niin ettei jäänyt puolustamaan tyttöystävää kun vieraat miehet kävivät kiinni.

Kun uhkasi mua brutaalilla väkivallalla vaikken edes mitään pahaa ollut tehnyt (ei sillä että se olisi silloinkaan ok).

Pikkujuttu minullakin. Olimme menossa avomiehen kaverin tupareihin, kun mies sanoi v*ttumaisesti juuri ennen sisäänastumista että et sitten häikäise kaikkia ylivertaisella älylläsi. Tupareissa miehen kaverit vielä vitsaili, että piti sanoa ex:lle ettei saa tulla paikalle ilman sinua. Tajusin, että ex häpeää minua ja ammattiani. Minä olen DI raskaassa teollisuudessa ja ex ja hänen kaverit valtion virkamiehiä. Minä olin pitänyt ex vertaisenani ja ihan yhtä älykkäänä, mutta ex häpesi koulutustani ja ammattiani ja valitti, että kavereiden vaimoilla ja tyttöystävillä oli sopivammat ammatit opettajina, sairaanhoitajina ja lastentarhanopettajina.