Mikä oli se hetki kun ymmärsit ettei suhdettanne voi enää pelastaa?

Kun sain miehen kiinni pettämisestä. Ei tullut mieleenkään että parisuhde voisi enää jatkua.

Kun huomasin rakastuneeni toiseen mieheen.

Tuon edeltävän parisuhteen päättyminen tosin oli minulle positiivinen asia.

Kun mies alkoi suunnittelemaan seksin harrastamista muiden naisten kanssa. Rakkaus kuoli samaan hetkeen.

Kun tunsin ja näin ja koin, että mies on tosissaan rakastunut toiseen naiseen.

Kun työnnyin takaapäin toiseen naiseen.

Vierailija kirjoitti:

Kun mies alkoi suunnittelemaan seksin harrastamista muiden naisten kanssa. Rakkaus kuoli samaan hetkeen.

Minulla tämä sama, tai oli tainnut mennä jo suunnittelua pidemmälle. Hän ehdotti ihan vakavissaan, että alkaisimme tapailla muita, eli avointa suhdetta. Suuttui selvästi kun en suostunut ja olin todella loukkaantunut. Ymmärsin samalla, että hän ei enää minua rakasta, vaan pitää minua vain turvaverkkona. Röyhkeyden huippu.

Kun mies alkoi väittää, että ongelmamme johtuvat minusta. Siihen asti olimme olleet yhtä mieltä siitä, että ongelmat ovat miehen erittäin vaikeasta taustasta johtuvia. Ne olivat jo silloin minulle aika vaikeaa siedettävää, koska kaikki aiemmat suhteeni ovat olleet tasaisia ja onnellisia, enkä ollut tottunut suhteettomiin kiukunpurkauksiin, manipulointiin, kostamiseen jne. Halusin silti yrittää tukea miestä käsittelemään asioitaan niin, että voisimme vielä joku päivä olla onnellisia yhdessä.

Kun mies alkoi puhua, että syy onkin minussa, sain tarpeekseni ja aloin suunnitella eroa.

Kun mies alkoi puhua lasten hankkimisesta tulevaisuudessa. Olin hetki sitten saanut kuulla etten voisi saada omia lapsia

Siinä vaiheessa tiesin, että tämä taitaa olla tässä.

Mies jäi kiinni pettämisestä ja tajusin hänen rakastuneen/ihastuneen tähän toiseen naiseen, vaikka muuta väitti.

Vierailija kirjoitti:

Kun mies alkoi puhua lasten hankkimisesta tulevaisuudessa. Olin hetki sitten saanut kuulla etten voisi saada omia lapsia

Siinä vaiheessa tiesin, että tämä taitaa olla tässä.

:(

Kun ymmärsin, että en enää jaksa tehdä töitä suhteen parantamiseksi. Tai oikeastaan, en uskalla enää toivoa ja pettyä. 

Silti meni pitkään ennen kuin todella lähdin toteuttamaan eroa. Pitkään pelkäsin, että en löydä ketään toista. Oli tuskallista luopua rakastettuna olemisesta, vaikka se rakkaus ei ilmennyt aina sellaisena kuin sen toivoisi olevan. Sitten tuli päivä, jolloin halusin mielummin olla yksin kuin silloisessa parisuhteessa. Tästä oli se hyöty, että olen uskaltanut olla yksin ja keräillä rauhassa itseäni kasaan, enkä rynnännyt etsimään uutta suhdetta.

Kun ymmärsin etten ikinä tuntisi oloani turvalliseksi kyseisen ihmisen kanssa. Henkisestä puolesta oli kyse.

Sen jälkeen kun mies kuristi, löi, tukisti ja heitti minut asunnostamme pellolle.

Muija lähti työharjoitteluun samaan kaupunkiin, jossa oli tovia aikaisemmin au-pairina...

Kun joka riidan yhteydessä palattiin samoihin, neljä vuotta sitten tapahtuneisiin asioihin.

Kun mitään todellista rakkaudentunnustusta ei koskaan kuulunut. Ei kehuja mistään, ei kosintaa, ei kertakaikkiaan mitään rakkaudenosoitusta. Kun kerroin, että haluan erota, niin sitten alkoi ihan kummallinen kehujen vyöry. Halusi häätkin järjestää.. itseä ei vaan sitten kiinnostanut enää.

Kun tajusin olevani narsistin uhri. Tai olleeni 10 v ajan. Pysäyttävä hetki. Mitään rakkautta ei koskaan ollut. Olin sokea...

Kun huomasin että kotona on mukavampaa ilman häntä. Kukaan ei ole passiivisaggressiivisesti osoittamassa mieltään minulle eikä lapsille.

Myös seksi ja varsinkin sen aloittaminen alkoi olla niin outoa veivaamista että olen katsonut parhaaksi heittää koko homman sikseen. Jos en käyttäytynyt tietyllä, hänen määrittelemällään tavalla, se tarkoitti etten halunnut seksiä ja hän osoitti mieltään sen vuoksi. Esim. jos illalla sängyssä luin kirjaa niin hän saattoi loukkaantua, tai jos en pessyt hänen selkäänsä saunassa, tai... Ei helvetti, en halua edes muistella enää kun alkaa v*tuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Muija lähti työharjoitteluun samaan kaupunkiin, jossa oli tovia aikaisemmin au-pairina...

Ollut jo 10v naimisissa sieltä bonganneen ukon kanssa, että voit dumpata alapeukun pepandeeriisi.

Kun suostuin myöntämään itselleni ja sanomaan myös lähipiirille sen, että mies on alkoholisti.