Vanhempien roolit eroperheessä

Olen kurkkuani myöten kyllästynyt olemaan perheen paha poliisi. Jos minä en tao järkeä lasten päihin niin sitä ei tee kukaan. Minulle on tärkeää että ollaan ajoissa, tehdään läksyt, syödään terveellisesti ja mennään ajoissa nukkumaan. Lasten isä on hälläväliä-tyyppi, jonka kanssa on hauskaa mutta myöhästellään, nukutaan pommiin ja jonka jäljiltä minä jatkuvasti pahoittelen, lähettelen viestejä, tarkastan läksyjä ja saan kuulla ettei tarjolla ole ollut kasviksia koko viikkona. Ja fine, jokainen saa olla sellainen vanhempi kuin on. Usein sanotaan että pitäisi ottaa rennosti ja unohtaa stressaaminen, mutta entä jos lapsen wilma tursuu unohdusviestejä ja kukaan muu ei reagoi? Miksi minun pitää uhrata yhteinen aika ikävistä velvollisuuksista jauhamiselle ja toinen voi keskittyä hurlumheihin? En pysty olemaan välittämättä, vaan koko ajan tulee vääntöä kun vaadin pyöräilykypärän käyttöä ja isä ei, vaadin heräämistä etäkouluun ajallaan ja isä vaan antaa nukkua ja laittaa viestin että lapsi oli kipeä. Ei tietenkään aina mutta useamman kerran. Minäkin haluan olla kiva vanhempi mutta miten se tässä yhtälössä tapahtuu? :(

Eroperhe viikko-viikko siis kyseessä.