Lue keskustelun säännöt.
Suhde työttömän yh:n kanssa?
06.05.2020 |
Seurustelusuhteeni on ajautumassa ristiriitoihin, koska naisystäväni haluaisi muuttaa kanssani yhteen ja minä en. Hän elää lapsineen peruspäivärahalla ja tuilla. Hänellä on ideoita työllistymisestä mutta ne eivät kuulosta ollenkaan realistisilta.
Itse asun omistusasunnossa joka olisi liian pieni meille kaikille. Olen yrittänyt puhua hänelle siitä että hän menettäisi tukensa ja minun tuloillani ei meitä kaikkia elätetä mitenkään leveästi. Mitä teen? Ilmoitanko että muutamme yhteen kun hän on löytänyt työn? Jos lama tulee, kuinka todennäköistä se edes on?
Kommentit (43)
Ei sun tarvitse suostua mihinkään mihin et itse halua. Selkeästi et halua muuttaa yhteen, joten et muuta yhteen. Se on sitten hänen valintansa hyväksyykö sen vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Höpsistä sentään. Miehet eivät mieti tuollaisia asioita yhteenmuutossa. Aloittajana on joku perus ahne av-mamma, jonka tarkoituksen on lietsoa lisää bensaa miesvihan liekkeihin.
Aika ikävästi miehistä ajattelet.
Oletkohan mun tuttavan miesystävä? Hän ei ole eläessään tehnyt töitä toimeentulon eteen, aina on jotain.... työllistymis toiveita on, muttei mitään realistista, ei ole halukas tekemään työtä vain ajanviete työ olisi sopivaa. On prinsessa ja kaiken pitää olla priima vaikkei hänellä ole siihen varaa...
Olen itse yksinhuoltaja 100 prosenttia. Tällä hetkellä työtön. Asun omistusasunnossa ja minulla on muutakin omaisuutta. Jos olisin parisuhteessa, en muuttaisi miehen kanssa yhteen. Voi olla yhdessä muutenkin, olen sitä mieltä. Molemmilla omat rahapussit ja menot. Silti voi lomailla yhdessä ja viettää aikaa yhdessä. Aloittajalle sanoisin, että älä luovu omistusasunnostasi, se on sinun omaisuuttasi, ei sinun tarvitse sitä jakaa tämän työttömän yksinhuoltajan kanssa. Kannattaa edetä rauhallisesti, koska kuviossa myös lapsia.
Työtön ja yh on todella huono yhdistelmä, täysin yhteiskunnan tukien varassa. Hakee todennäköisesti elättäjää - näitä on nähty. Älä ota omaan kotiisi loisimaan, koska joudut varmasti koko pesueen maksumieheksi! Jos naiselle ei käy erillään asuminen siihen asti, että hänellä on edes työpaikka tiedossa, niin lopeta juttu välittömästi. Saat vain harmaita hiuksia tuollaisesta kuviosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletkohan mun tuttavan miesystävä? Hän ei ole eläessään tehnyt töitä toimeentulon eteen, aina on jotain.... työllistymis toiveita on, muttei mitään realistista, ei ole halukas tekemään työtä vain ajanviete työ olisi sopivaa. On prinsessa ja kaiken pitää olla priima vaikkei hänellä ole siihen varaa...
Naisystäväni ei ole tuhlaileva tai prinsessa, hänellä vain sattuu olemaan koulutus "kuolevalta" alalta, josta töitä ei saa, varsinkaan kun on ollut pitkään kotona lasten kanssa.
Itse ajattelen että avo- ja avioliitto ovat myös taloudellisia ratkaisuja ja siksi niitä pitää lähestyä rationaalisesti, ei vain tunteella. Riittävän suuri vuokra-asunto täällä veisi meidät tilanteeseen, jossa olisi paljon vähemmän rahaa käytettävissä arjessa. Tilanne olisi eri jos me olisimme joko molemmat pienituloisia tai molemmat keskituloisia. Tai minä hyvin suurituloinen. Näin kuitenkaan ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ääliö. Ei työttömyysturva, lapsilisät ja elatustuki lopu teidän yhteenmuuttoon. Ehkä nainen ei siksi kuuntelu sun perusteluja, kun sä olet noin tampio.
Asumistuki loppuu. Se muodostaa ison osan tuista. Missä me asuisimme ja millä rahalla kun Helsingissä tuloni ei riitä suureen perheasuntoon? Täällä isot vuokra-asunnotkin on lähemmäs pari tonnia kuussa.
Määrittele iso vuokra-asunto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistatte yhteen kun naisella on työpaikka ja saa oman osansa asuntolainasta, eikä kumpikaan joudu elatusvelvolliseksi. Sit laitat omasi vuokralle.
Täh? Se on noin 2 sekuntia, kun pesänsä varmistanut nainen jää töistä pois, ja se on aina jonkun muun syy, ettei töissä voinut käydä.
Teet tietysti niin kuin itse tykkäät, mutta muista, että sitä saa mitä tilaa.
Sanot, että sitten ehkä, kun sillä on töitä. Hyvällä tuurilla nainen löytää töitä ja löytää sieltä myös jonkun elättäjän, ennen kuin itse jäät kiipeliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä koskaan sekaannu lapsellisiin naisiin, varsinkaan jos itselläsi ei ole ainuttakaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hanki tasoistasi seuraa.
Ei ole mitään tasoja.
Teillä on elämäntilanteet niin erilaiset, ettei yhteenmuutosta tulisi yhtään mitään. Eroaisitte satavarmasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hanki tasoistasi seuraa.
Ei ole mitään tasoja.
Miehellä ei lapsia - naisella lapsia.
Miehellä työ - nainen työtön.
Miehellä omistusasunto - naisella ei mitään.
Vierailija kirjoitti:
Avoliiton aika on siinä vaiheessa, kun tiedätte haluavanne sitoutua toisiinne loppuelämäksenne. Rakkaudesta, ei taloudellisista syistä.
Noin seon ,mutta oli mulle tärkeää, että vaimo oli töissä ja kantoi oman osuuden taloon, kun yhteenmuutto oli tulossa.
Älä vaan lähde tuohon. Annat ehdoksi kuten täällä on jo sanottu, että sitten vasta kun molempien talous on realistinen ja hän käy töissä. Mikäli nainen ei tätä perustelua ymmärrä/jaksa odottaa, tiedät ainakin että ei se tilanne siitä paremmaksi muutu vaikka tällä sekunnilla laittaisitte hynttyyt yhteen.
Sitten on kun yhteenmuutto on oikeasti ajankohtainen, laaditte pelisäännöt kuluille joita vääjäämättä tulee. Haluatko esim. miten paljon kustantaa lasten menoja ja miten nyt tarkkaanottaen jaatte rahat.
Hän on löytänyt kultakimpaleen :):)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hanki tasoistasi seuraa.
Ei ole mitään tasoja.
Miehellä ei lapsia - naisella lapsia.
Miehellä työ - nainen työtön.
Miehellä omistusasunto - naisella ei mitään.
Toki erilainen elämäntilanne, mutta edelleenkään ei mitään tasoeroja.
Vierailija kirjoitti:
Oletkohan mun tuttavan miesystävä? Hän ei ole eläessään tehnyt töitä toimeentulon eteen, aina on jotain.... työllistymis toiveita on, muttei mitään realistista, ei ole halukas tekemään työtä vain ajanviete työ olisi sopivaa. On prinsessa ja kaiken pitää olla priima vaikkei hänellä ole siihen varaa...
Kuulostaa ihan myös mun ex-mies prinssi haaveilijalta. Yhä 49-vuotiaana haaveilee kiinnostavasta työstä. Vielä tähän jo melko kypsään ikään mennesä prinssille ei ole löytynyt vaatimustasoa vastaavaa työtä, mutta vaatimuksista ei tingi.
Minun kanssani ollessa vaati minua hankkimaan keskustan kivitalosta isoikkunaisen täynnä historiaa olevan asunnon, sillä minun omistama lähiökolmio Helsingissä, jossa asui ilmaiseksi oli "sieluton läävä".
Maksamillani matkoilla, jotka toteutin hänen toiveita noudattaen (prinssi ei käytännön suunnitteluun halunnut paneutua), valitti mm. sängyn narinasta hotellissa sekä liian kalliista ruoka-annoksesta (minä maksoin, itse valitsi kalleimman).
Prinssiparka on viimeiset 10-vuotta asunut yksiössä Itä-Helsingissä, eikä ole löytänyt uutta prinsessaa eikä ihannetyöpaikkaa.
Höpsistä sentään. Miehet eivät mieti tuollaisia asioita yhteenmuutossa. Aloittajana on joku perus ahne av-mamma, jonka tarkoituksen on lietsoa lisää bensaa miesvihan liekkeihin.