Lue keskustelun säännöt.
Sosiaalisten tilanteiden pelko
06.05.2020 |
Onko muita ja mikä auttaa vai auttaako mikään? Minun puolesta on käyty ruokakaupassa jo vuosia. En pysty kohtaamaan ihmisiä enää. Ei tämä ole oikeaa elämää.
Kommentit (21)
Pelko yleensä hiipuu iän myötä. Voit kuitenkin nopeuttaa prosessia. Etene pienin askelin, käy vaikka kaupan ovella seisoskelemassa vähän aikaa. Toista tuota kunnes se tuntuu helpolta. Sitten menet eteiseen, josta voit kääntyä takaisin. Pikku hiljaa etenet kauppaan asti. Voit vaikka kierrellä kaupan sisällä ostamatta mitään. Jossain vaiheessa huomaat, että helpottaa ja voit tehdä ostoksia.
Muista, että et ole maailman napa. Ihmisiä ei oikeasti kiinnosta mitä teet missäkin. Minäkin olin juuri kaupassa, enkä kiinnittänyt mitään huomiota kehenkään. Kaupassa voisi varmaan pyöriä ilman vaatteitakin, eikä kaikki huomaisi sitäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on hyvä oivallus että kukaan ei ole maailman napa. Vaikka voidaan ajatella että meistä jokainen on maailman tuntoantura tai silmä.
Eli ap et ole kiinnostava vaikka tärisisit kuin katupora kaupassa. Jotkut saattaisivat nauraa ja osoittaa sormella. Samalla sormella he kaivavat myös nokkaansa intohimoisesti. Osa heistä saattaa työntää räästä limaisen sormensa suuhun ja muiskauttaa mällin kitalakeensa.
Joku on ehkä kaivellut takapuolta sillä sormella millä osoittaa sinua, kun täriset kuin katupora.
Olet vain yksi ihminen muiden joukossa.
Tämä juttu pitäisi vain tajuta.
Eikä pelkoon kukaan kuole. Nauti siitä tunteesta.
Pelkokin on vain yksi tunne muiden joukossa.
Minulla oli asiakas joka oli ahdistunut siitä että oli jatkuvasti rakastunut.
Mieti itsellesi tilannetta jossa tunnet valtavaa mylvivää rakkautta kaikkeutta kohtaan.
Se repii ihmisen joka suuntaan kappaleeksi. Hän on kuin pieni supernova joka laajenee joka suuntaan auringonsäteiden lailla.
Vierailija kirjoitti:
No mikä siinä nyt oikein on?
Häpeä, häpeän itseäni niin paljon.
Lääkkeet auttaa mulla, muuten kaupassa käyntikin ahdistaisi. Mutta esim elokuvissa en pysty käymään edes lääkkeen avulla. Onneksi tuo nyt ei ole millään tavalla pakollista. Töissä olen joutunut usein lähtemään kesken kokouksen paniikkikohtauksen takia with or without lääkettä.
hän oli pieni koronapallo ain kirjoitti:
Tuo on hyvä oivallus että kukaan ei ole maailman napa. Vaikka voidaan ajatella että meistä jokainen on maailman tuntoantura tai silmä.
Eli ap et ole kiinnostava vaikka tärisisit kuin katupora kaupassa. Jotkut saattaisivat nauraa ja osoittaa sormella. Samalla sormella he kaivavat myös nokkaansa intohimoisesti. Osa heistä saattaa työntää räästä limaisen sormensa suuhun ja muiskauttaa mällin kitalakeensa.
Joku on ehkä kaivellut takapuolta sillä sormella millä osoittaa sinua, kun täriset kuin katupora.
Olet vain yksi ihminen muiden joukossa.
Tämä juttu pitäisi vain tajuta.
Eikä pelkoon kukaan kuole. Nauti siitä tunteesta.
Pelkokin on vain yksi tunne muiden joukossa.
Minulla oli asiakas joka oli ahdistunut siitä että oli jatkuvasti rakastunut.
Mieti itsellesi tilannetta jossa tunnet valtavaa mylvivää rakkautta kaikkeutta kohtaan.
Se repii ihmisen joka suuntaan kappaleeksi. Hän on kuin pieni supernova joka laajenee joka suuntaan auringonsäteiden lailla.
Ei ole nämä rajoitukset tuoneet mitään muutosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mikä siinä nyt oikein on?
Häpeä, häpeän itseäni niin paljon.
Mutta se sinua miettivä on pienin osuus sinua. Se että ajattelet olevasi sinä, niin muista se ettet edes kykene hallitsemaan ajatuksiasi.
Ei punasolusi tai valkosolusi häpeä tai muutkaan solut. Olet loppujen lopuksi vain vartalo etkä mikään muu.
Mieti kuka olet ja kuka kysyy.
Olet vain mikä olet. Läjä lihaa ja väität häpeäväsi itseäsi. Kerro itsellesi kuka oikein olet.
Sillä se selviää.
Eihän sinua hädintuskin ole olemassakaan. Se kuka nyt lukee on vartalo. Ei ole erillistä osaa(ajatteleva osa ja vartalo. Ei asioita voi eritellä). On vain ihmisen vartalo. Et ole voinut valita itseäsi ja olet syntynyt ihmiseksi. Et voi syyttää itseäsi tai olla itsesi tuomari, kun et tiedä edes kuka olet.
Kun katsot peilistä itseäsi niin olet se.
Ota vapahdus ja hyväksy itsesi. Ei itseä voi muuttaa.
En voi pidättää hengitystä, en voi pidättää kakkaa, en voi kääntää verenkiertoni suuntaa, en voi valita ajatuksiani. Ajatuksetkin pyörii kuin pilvet taivaalla.
Anna niiden olla.
Yksi hyvä keino päästä tuosta piinasta on keskittyä ainoastaan hengitykseen.
Se on niin yksinkertaista että siihen kykenee kaikista hävettävinkin olento.
Hengitys sisältää myös suurimman idean siitä mikä olet/olen. Ja voimmeko vaikuttaa itseemme mitenkään.
Olet kuten muutkin ihmiset. Olet kuin muurahainen muurahaisten joukossa.
Et ole lainkaan erityinen, mutta ilmeisesti tunnet olevasi hävettävä.
Vierailija kirjoitti:
hän oli pieni koronapallo ain kirjoitti:
Tuo on hyvä oivallus että kukaan ei ole maailman napa. Vaikka voidaan ajatella että meistä jokainen on maailman tuntoantura tai silmä.
Eli ap et ole kiinnostava vaikka tärisisit kuin katupora kaupassa. Jotkut saattaisivat nauraa ja osoittaa sormella. Samalla sormella he kaivavat myös nokkaansa intohimoisesti. Osa heistä saattaa työntää räästä limaisen sormensa suuhun ja muiskauttaa mällin kitalakeensa.
Joku on ehkä kaivellut takapuolta sillä sormella millä osoittaa sinua, kun täriset kuin katupora.
Olet vain yksi ihminen muiden joukossa.
Tämä juttu pitäisi vain tajuta.
Eikä pelkoon kukaan kuole. Nauti siitä tunteesta.
Pelkokin on vain yksi tunne muiden joukossa.
Minulla oli asiakas joka oli ahdistunut siitä että oli jatkuvasti rakastunut.
Mieti itsellesi tilannetta jossa tunnet valtavaa mylvivää rakkautta kaikkeutta kohtaan.
Se repii ihmisen joka suuntaan kappaleeksi. Hän on kuin pieni supernova joka laajenee joka suuntaan auringonsäteiden lailla.
Ei ole nämä rajoitukset tuoneet mitään muutosta.
Ei varmasti suurimmalle osalle ihmisistä olekaan.
Eihän siinä ole mitään ihmettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pienestä sitä ihminen voikin olla tyytyväinen, minä nyt siitä, ettei ole ketään, kuka kävisi puolestani kaupassa, joten käyn siellä itse. Ja olen pysynyt hengissä. Hankalaa tässä on se, että joudun käymään kaupassa joka päivä, sillä jos en käy, saattaa mennä pari viikkoa, että taas pystyn käymään. Enkä uskalla ottaa sitä riskiä.
Bentsodiatsepiinit ovat tehokkaita ja turvallisia tuohon vaivaan.
Ei missään tapauksessa masennuslääkkeitä tai neuroleptejä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis ongelmasi on se että mietit jatkuvasti vain itseäsi?
Ajatuksia tai miettimisiä on vaikea muuttaa.
Ole kuitenkin onnekas koska tilalla voisi olla pahempaakin.
Esimerkiksi minulla oli elämässä jakso jolloin mietin 17 vuotta naisen sukupuolielintä. Ajhatukset pyörivät vain siinä eikä missään muussa.
Sinulla voi olla pakko-oireinen yhtymä.
Siihen auttaa keskittymisharjoitteet. Voit yrittää keskittyä katsomaan seinällä yhtä pistettä aluksi 10 sekuntia ja lopulta tunninkin ajan.
Tai hengityksen tarkkailua.
Siitä pääsee meditaatioon ja kierre katkeaa.
Eräs läheiseni pääsee meditaatioon vain autoillessa pitkiä matkoja.
Vierailija kirjoitti:
Bentsodiatsepiinit ovat tehokkaita ja turvallisia tuohon vaivaan.
Ei missään tapauksessa masennuslääkkeitä tai neuroleptejä!
Suksi nyt nisti kuuseen! Rauhoittavista vieroittautuminen saattaa olla täydellistä h-elvettiä. Ne ovat se viimeinen vaihtoehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos nyt vain lopettaisit tuon siihen paikkaan.
Asia selvästi vaivaa sinua, niin lopeta se siihen paikkaan.
Ja jos alat nyt jankuttamaan että en pysty, niin lopeta sekin siihen paikkaan.
Emme lähde siihen, vaan tämä on lopeta tuo.
Kaikki on helpompaa kun lopetat tuon ja alat tekemään jotain muuta.
Alat muunlaiseksi. Sellaiseksi millainen haluat olla ettei tarvitse hävetä ja pelätä.
Ota motoksi että lopetan pelkäämisen ja häpeämisen.
Älä tarkkaile itseäsi äläkä mieti mitä muut sinusta ajattelevat. Keskity siihen mitä olet tekemässä. Päätä mennä kauppaan ja mene vaikka tuntuu pahalta. Jos kauppaan sisälle meneminen on ylivoimaista, aloita helpommalla. Tee vaikka kävelylenkki kaupan ohi. Ehkä huomenna voit sitten käydä myös kaupassa sisällä.
Jos se kassalla maksaminen (kassahenkilön kohtaaminen) on se vaikein juttu, valitse kauppa jossa itsepalvelukassa.
Voi myös helpottaa että kuuntelet musiikkia, äänikirjaa tai podcastia kuulokkeista, hieman etäännyttää ja saattaa myös rauhoittaa.
Mitä enemmän uskallat kohdata sinulle hankalia tilanteita, sitä helpommaksi se käy. Niitä välttely pahentaa tilannetta ja lisää pelkoasi.
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä tarkkaile itseäsi äläkä mieti mitä muut sinusta ajattelevat. Keskity siihen mitä olet tekemässä. Päätä mennä kauppaan ja mene vaikka tuntuu pahalta. Jos kauppaan sisälle meneminen on ylivoimaista, aloita helpommalla. Tee vaikka kävelylenkki kaupan ohi. Ehkä huomenna voit sitten käydä myös kaupassa sisällä.
Jos se kassalla maksaminen (kassahenkilön kohtaaminen) on se vaikein juttu, valitse kauppa jossa itsepalvelukassa.
Voi myös helpottaa että kuuntelet musiikkia, äänikirjaa tai podcastia kuulokkeista, hieman etäännyttää ja saattaa myös rauhoittaa.
Mitä enemmän uskallat kohdata sinulle hankalia tilanteita, sitä helpommaksi se käy. Niitä välttely pahentaa tilannetta ja lisää pelkoasi.
Tsemppiä!
Ja ota kaveri mukaan, älä mene yksin.
https://www.mielenterveystalo.fi/nettiterapiat/terapiaohjelmat/sosiaali…
Tuo? (+ aika, bentsot+propral, altistusharjoittelu)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Bentsodiatsepiinit ovat tehokkaita ja turvallisia tuohon vaivaan.
Ei missään tapauksessa masennuslääkkeitä tai neuroleptejä!
Suksi nyt nisti kuuseen! Rauhoittavista vieroittautuminen saattaa olla täydellistä h-elvettiä. Ne ovat se viimeinen vaihtoehto.
Yleensä mt-ongelmaiset käyttää huumeita paljon ahdistukseen.
Myös ihan laillisia lääkäriltä saatavia. Suuri osa myös tupakoi paljon ja alkoholiakin kuluu paljon.
Ovat hyvin ahdistuneita ja käyttävät kaikkea mitä vie pois huonosta olosta.
En lähtisi haukkumaan tuolla tavoin ketään nistiksi tai narkkariksi. Toki onhan niitäkin jotka käyttää vain hyvän olon vuoksi, mutta usein taustalla on aina jotain ongelmia.
Ei kukaan täysipäinen altistaisi itseään koville riippuvuuksille tahallaan. Ei siinä ole mitään järkeä nääs.
Nääs nääs.
Sitten mitä tuohon lääkäriltä saataviin rauhoittaviin, niin varmasti ihan hyvä keino on aluksi päihdyttää itsensä ja mikä parasta jos ahdistavaan tilanteeseen tulee myös aivokemiallinen hyvänolon tunne.
Silloin hyväolo yhdistyy ahdistavaan tilanteeseen.
Minulla ilmeni lopettaessa kovia kramppeja.
En edes tiennyt että ne kuuluu bentsojen vieroitusoireisiin. Lopetin käytön asteittain lääkärin ohjeen mukaisesti. Myöhemmin kuulin että kovat krampit on vieroitusoireita.
Tai pahimmillaan ne oli kouristuksia jossa vääntelehdin kadulla tai metrossa kuin mato jota pistetään koukkuun.
Kyllä jälkeen päin nauratti.
Onneksi ei tullut ripulia tai muuta. Se vasta olisikin naurattanut, kun olisin ripuloinut housuuni metrossa ja kiemurrellut samaan aikaan kuin mato.
Oletko kokeillut tupakointia ap?
Tunnen paljon jännittäjiä jotka tupakoi ja ovat saaneet apua tupakoinnista.
Jos ahdistaa niin voi mennä tupakkatauolle ulos.
Toki haittojakin on mutta suuri osa saa tupakoinnista selvän avun ongelmaansa.
Minullakin on sosiaalisten tilanteiden jännittämistä jonkinasteisesti, luultavasti kuitenkin vähemmän kuin sinulla, ap.
Käyn kaupassa ja muilla asioilla jännittämisestä huolimatta. Vaihtoehto olisi, että joku toinen kävisi puolestani, mikä kaventaisi yksityisyyttäni ja vapauttani, ja sitä en halua. Haluan olla arjessa mahdollisimman riippumaton ja elää rauhassa. Sen takia vain siedän jännittämisen.
Olen aina hoitanut itse kaikki asioinnit eli olen saanut runsasta ja jatkuvaa altistusta vuosikymmenten ajan. Jännittämiseni ei kuitenkaan ole poistunut. Eli voin jo todeta, että minulla altistaminen ei auttanut. Ehkä joillain se auttaa?
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Faith kirjoitti:
Minullakin on sosiaalisten tilanteiden jännittämistä jonkinasteisesti, luultavasti kuitenkin vähemmän kuin sinulla, ap.
Käyn kaupassa ja muilla asioilla jännittämisestä huolimatta. Vaihtoehto olisi, että joku toinen kävisi puolestani, mikä kaventaisi yksityisyyttäni ja vapauttani, ja sitä en halua. Haluan olla arjessa mahdollisimman riippumaton ja elää rauhassa. Sen takia vain siedän jännittämisen.
Olen aina hoitanut itse kaikki asioinnit eli olen saanut runsasta ja jatkuvaa altistusta vuosikymmenten ajan. Jännittämiseni ei kuitenkaan ole poistunut. Eli voin jo todeta, että minulla altistaminen ei auttanut. Ehkä joillain se auttaa?
Otitkohan sinä sen minulta pois rukouksella itsellesi Kirkko cafen istunnossa?
Vai oletko kärsinyt asiasta koko elämäsi?
No mikä siinä nyt oikein on?