Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Liian vaativa kaveri
05.05.2020 |
Minulla on kaveri, jonka tietynlainen vaativuus alkaa käydä raskaaksi. Avaan esimerkkejen kautta:
Jos tapaamme, hänelle ei riittä mikään parin tunnin näkeminen. Jos menemme esim. drinkeille, ei riitä, että olemme vaikka kolme tuntia, vaan pitäisi olla pilkuun asti. Olen yrittänyt selittää, että minulla on harvemmin aikaa koko päivän tapaamiselle, koska minulla on perhe, työt, muut sukulaiset ja ystävät myös. Loukkaantuu tästä ja joskus sanonut jotain, että turha nähdä sitten ollenkaan. Näemme nyt noin 3 krt kuukaudessa, joka on minulle jo aika paljon nähdä yhtä kaveria, kun tosiaan nuo muutkin.
Ylianalysoi todella usein sanomisiani ja sanomatta jättämisiäni (samoin muiden ihmisten). Jää jumiin ihmeellisiin asioihin ja haluaa puida loputtomiin samoja asioita. "Mitä tarkoitit sillä silloin?" jne.
On jotenkin tunnetiloiltaan todella ailahteleva. Joka toisella kerralla on mukavaa ja positiivista seuraa, joka toisella kerralla on todella negatiivinen ja katkera ja tuntuu, että saa olla varuillaan.
Parhaimmillaan tuo kaveri on siis todella mukava ja hyvää seuraa, mutta tuo vaativuus alkanut ahdistaa ja tekisi mieli entisestään vaan ottaa etäisyyttä. Kenelläkään kokemusta vastaavasta?
Kommentit (2)
Läheisriippuvuus näyttäytyy juuri noin. Hänellä on jatkuva hylätyksi tulemisen pelko, mikä ajaa ylianalysoimaan jokaista sanaani ja ilmettäsi. Hän etsii merkkejä siitä, että sinä(kin) aiot hylätä hänet. Todennäköisesti jotain sen tapaista kokemusta taustalla. Ei kestä olla yksin. Tarvitsee jatkuvaa vakuuttelua siitä, että hän on hyvä ja riittävä.
Silti ymmärrtän. Tuo on kaverisuhteessa tosi rankkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Kuulostaa tutulta. Itse en ole enää tekemisissä samankaltaisen kaverin kanssa. Kävi liian raskaaksi, kun ei koskaan tiennyt, että mitä tulee vastaan. Mitä olin sanonut milloinkin väärin. Mitä hän oli lukenut rivien välistä ja loukkaantunut. Mökötystä ja mykkäkoulua, jotka oli helpommin havaittavissa kouluaikoina, kun oltiin päivittäin tekemisissä. Jonkun katse saattoi aiheuttaa pitkän pohdinnan, miten katsojalla on jotakin häntä vastaan, on vihainen tai muuta vastaavaa.
On todella ihana, empaattinen ja muita ajatteleva, useinkin. Tuntui kuin hänessä olisi ollut kaksi eri puolta. Saattoi tulistua nopeastikin ja tuolloin yleensä päätti olla puhumatta ja käyttäytyi passiivis-aggressiivisesti. Yhtenä päivänä olit paras kaveri ja toisena ilmaa. Vaivaavista asioista ei keskusteltu, vaan niitä haudottiin sisällä ja kiukuteltiin. Siinä sitten mietin, että mitäköhän olen tehnyt tällä kertaa väärin. Joskus odotin pidempään, että aloittaisi itse kertomaan, mutta yleensä piti tivata, että mikä nyt on ja sittenkään ei välttämättä heti myöntänyt.
Halusi myös nähdä usein ja siihen se homma kariutuikin. Perhe ja muut sosiaaliset tilanteet veivät myös aikaani ja hänelle se oli liikaa. Hänellä sosiaalisia suhteita oli kuitenkin enemmän ja vuosia mentiin hänen aikatauluillaan. Kun aloitin harrastuksen (kerta/vko) sain usein kuulla "ainiin, voi p***a, kun sulla on sekin", koska se vei yhden tapaamismahdollisuuden viikolta. Ja tosiaan, viikon muut päivät olivat vapaana, mutta minun vikani oli, kun ei ehditty näkemään. Se kun olisi ollut juuri se päivä, kun hänelle sopi.