Lue keskustelun säännöt.
Kahdenlaiset lähihoitajat työpaikoilla?
05.05.2020 |
Olen itse lähihoitaja ja kutsumusammatissa eli hakeuduin alalle, koska haluaisin auttaa ihmisiä ja olen empaattinen ja välittävä ja hoidettavani pitävät minusta. Nyt olen huomannut, että työpaikallani pitävät jöötä nämä lakihenkiset ja kaikesta muusta kiinnostuneet hoitajat kuin siitä itse hoitotyöstä. Johtuuko tämä siitä, että esimiehet eivät enää tiedä, miten me sitä työtä siellä tehdään ja kenen ehdoilla sitä tehdään vai mistä? Tuntuu, että ne parhaat hoitajat jäävät sellaisten polkemaksi, jotka tekevät sitä työtä eri lähtökohdasta eli että kaikki näyttää papereissa hyvältä - mentaliteetilla? Että he ovat tehneet kaikki okein ja heillä on aina ideoita ja kaavakkeet ja muut he ovat aina ensimmäisinä täyttäneet, mutta juuri nämä samat hoitajat eivät oikeasti kohtaa hoidettaviaan ihmisinä, vaan koittavat vaan päteä siellä työpaikalla. Esimerkkinä voisin sanoa, että meidän työpaikalla jotkut hoitajat viettävät enemmän aikaa asukkaan luona, koska kuuntelevat heitä ja tekevät ehkä vaivihkaa hieman ylimääräistäkin, koska tuntevat empatiaa asukkaita kohtaan. No siitähän tulee sitten noottia näiltä pätijä-hoitajilta, kun kestää kauemmin kuin muilla.
Kauhea ristiriita siinä, että halusi auttamistyöhön ja sitten pitäisikin olla joku tunteeton ja nopea robotti??
Kommentit (10)
Sinäkin voit palaa loppuun. Empatia yksin ei elätä. Tulee vain helposti hyväksikäytetyksi ja kun sen huomaa, ei ole tyytyväinen. Itsetuntoa ei nosta kehut. Niiden avulla voi jaksaa jonkin aikaa, mutta sitten tulee loppuun palaminen. On tärkeää osata suojautua. Hoitotyössä oppii. Joskus se riittää, mitä on jo tehnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiinnostaa. Olen hakemassa alalle ja tuo ristiriita on tullut jo mieleen. En jaksaisi yhtään jotain typerää pikkupomoa kyyläämässä. Valitettavasti tuntuu, että tuota jengiä siellä täytyy olla, kun moni lähtee pois muihin hommiin. Kiire on yksi, mutta sen sietää jos työn henki on hyvä ja kollegat fiksuja. Pätemisestä elävät pikkusielut pilaavat työpaikan kuin työpaikan.
Se on tuo kirjaamisen hullutus, et ole tehnyt mitään jos et ole kirjannut. Jotkut ovat huomanneet, että on hyvän työntekijän merkki kun kirjaa paljon ja täyttää seurantalomakkeita, vaikkei olisi asiakasta kunnolla nähnytkään. Esimiehet ja avi ja kaikenmaailman verkostokoordinaattorit sitten lukevat niitä ja keksivät lisää toimistohommia. Sama juttu lastensuojelussa. Eräs pitkään alalla ollut lastenkodin johtaja totesi haastattelussa, että ennen mentiin lapsi kainalossa tekemään jotain, nykyisin mennään läppäri kainalossa kirjaamaan kun lapsi ei tee mitään.
Olen kolmannenlainen lähihoitaja, ei minkäänlaista kutsumusta alalle, omalta alalta loppui työt, 1,5v työttömänä laittoi valitsemaan nopean koulutuksen alalle jolta ei kaiketi työt lopu.
Olen tottunut elämän aikana olemaan ihminen ihmiselle, täyttämään ne kaavakkeet, koska työllä pitää olla jatkumo.
Aina riittää näitä Florenceja ja niitä pätijöitä, suurin osa on kuitenkin ihan tavallisia ihmisiä ja hoitajia.
Tunteita pitää olla, mutta tunteet on siviiliä varten.
Kyse on pikemminkin ehkä erilaisista persoonoista. Itse olen tosi tarkka siitä että hommat hoidetaan tip top näiden kirjaamisten ym suhteen. En siitä kyllä muille urputa, mutta ärsyttää se jos joku jättää tekemättä kirjauksia, paperit hujanhajan tms. En mielestäni kuitenkaan ole kylmä tai tunteeton, hoidan niin hyvin ja empaattisesti kuin pystyn- mutta aikaa pitää riittää kaikille hoidettaville niin välillä on priorisoitava ja hommat hoidettava ammattitaitoisesti “lappuja” jne noudattaen vaikka ne ärsyttäisi. Ja ymmärrän myös että kaikki ei ole yhtä pedanttisia ja järjestelmällisiä kuin minä, joten en ala tarttumaan tai osoittelemaan että joku muu tekee mielestäni väärin- ellei sitten ole selvää laiminlyöntiä kyseessä tai rikotaan yhteisiä sopimuksia. Eli puolin ja toisin ymmärrystä peliin ja ekana katsoo aina omaan peiliin.
T. Lähihoitaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole lähihoitaja, mutta ymmärrän hyvin myös sen toisen puolen, juuri nyt hieman turhankin hyvin. Olen juuri tehnyt pari päivää taas töitä työparina välittävän, empaattisen ja kuuntelevan lähihoitajan kanssa, joka hoitaa hyvin, vaikka menisi vähän enemmän aikaa ja jolle ihminen on kirjaamista tärkeämpi. Uskon, että hänen hoitamansa potilaat ovatkin oikein tyytyväisiä hänen työhönsä.
Ikävämpi juttu sitten niiden meidän muiden yhteisten potilaiden kannalta ja minun töideni suhteen hänenkin potilaidensa kannalta. Kun minulle jää meidän 12 yhteisestä potilaasta omat työni kaikkien suhteen ja hänen työnsä 6-7 suhteen, niin sekä minun osuuteni kaikkien töistä kärsii ja niiden 6-7 perushoito on tullut hoidettua melko juosten k**ten. Yksiäkään hampaita en esim. ole pessyt näiltä, jotka kaatuivat kokonaan minulle, kun hän hoiti hyvin niitä kahta huonetta, joihin ehti. Ja niissäkin huoneissa, joita hän hoito olivat lääkkeet myöhässä ja kotiutusohjaus mitä oli, koska hänen tekemättömät työnsä niissä huoneissa, joihin ei ehtinyt kaatuivat tietysti minulle työparin vastaavana puoliskona.
Veronmaksajat eivät ole valmiita maksamaan paremmasta hoidosta, joten jonkun totetuttaessa ihanteidensa mukaista hoitoa, muiden hengissä pitäminen kaatuu niille muille. Minustakin olisi tosi kiva olla se kuunteleva hoitaja, jolla on aikaa ja joka kannustaa vieressä 10 minuuttia, kun puetaan kenkiä ennen wc:hen menoa, eikä se joka kiirehtii huoneen läpi tukkaputkella kysyen "Nimi?" samalla kun laittaa lääkkeitä tippumaan ja toteaa wc-reissupyyntöön, että nyt ei ehdi, sinulla on vaippa. Mutta kun siinä missä alleen ulostaminen tai virtsaaminen on vain epämiellyttävää ja nöyryyttävää, on verenmyrkytyksen antibioottihoidossa henki kyseessä ja minun on pakko priorisoida se, jos työparini ei ehdi tehdä omaa osuuttaan, kun kuuntelee juttua jonkun toisen potilaan lapsenlapsen lääkikseen pyrkimisestä. Minä olen myös se, joka korvat punaisena pahoittelee huutavalle lääkärille, että minulla tai kellään muullakaan ei ole mitään hajua potilaan nestetasapainosta, jos se ennemmin ihmiseen kuin kirjaamiseen keskittynyt ei ole kirjannut tarvittavia tietoja.
Palkkaa nostavat koneet mulkoilevat kelloa ja suorittavat, ja työstään tykkäävät empaattiset, jotka kokevat, että työvuoro on ohi ennenkuin ehti kunnolla alkaakaan. Ei tunnu edes "työltä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavasti työnantaja arvostaa vain tulosta eli inhimillisyys ei saa maksaa ylimääräistä aikana eikä varsinkaan rahana.
Ne suorittajat ovat niitä joita kuunnellaan ja jotka jäävät yt neuvotteluissa jäljelle,me sydämellä töitä tekevät tullaan liian kalliiksi.
Menkää lentoemoiksi. Siellä on mahtava työilmapiiri. Jeeee!!
Kaikessa määrää nykyään raha valitettavasti. Liukuhihnatyötä se on oltava. Ei ole sijaa empatialle yhtään. T. alaa vaihtanut