Miten viettäisit elämäsi, jos et kävisi töissä?

Ennen koronaa matkustelin ja kun korona ja rajat aukee, niin lähden matkalle. Sain ison perinnön ja otin lopputilin 2v sitten. Voitte alapeukuttaa ei kiinnosta pätkääkään.

Sain 18-vuotislahjaksi niin mittavan rahallisen perinnön, ettei ole tarvinnut edes työttömäksi ilmoittautua. Ajelen pitkin kotimaata ja nautin kalliista viinaksista silloin kun ei ajeletuta.

M 45

Matkustelisin ympäri maailmaa, asuisin vaikka pari kuukautta Argentiinassa ja opettelisin tanssimaan tangoa, sitten lähtisin Peruun tutkimaan muinaisia temppeleitä ja sitten vaikka tutustumaan pingviineihin Etelämantereelle...

Mitkä ne viisi korkeakoulututkintoasi on, jotka olet ehtinyt tuohon ikään mennessä opiskella?

Mökkeillen

Viljellen perunaa

Hevostellen!

Jos olisi rajattomasti aikaa ja rahaa, niin matkustelisin vaimon kanssa ympäri maailmaa. Isäni jäi 51-vuotiaana eläkkeelle todeten, ettei terve ruumis työtä kaipaa. Minusta sen enempää terve mieli ei työtä kaipaa, jos ei rahasta ole puutetta.

Olen lomautettuna ja tämä on ihan kuin pitkä loma:)

Hoidan puutarhaa, aloittelen kasvihuobetta, pihakivetystä tehdään. Välillä käyn lähijärvellä uimassa kunhan kelit lämpenee ja syksyllä lähimetsässä sienessä ja marjassa. Stadiin alle 30 min. Tai hoidan lastenlapsia. Tai kuuntelen äänikirjoja tai tapaan ystäviä. Tekemistä on enemmän kuin aikaa!!

Jos miehenikin olisi pois töistä voisimme myydä kaiken ja muuttaa maailmalle. Muutaman huoneen b&b suuri haave! Kunhan korona helpottaa

Minäkin tein töitä 16- vuotiaasta asti kunnes tuli yt:t kun olin 49v. Nyt kolme vuotta työttömänä ja olen alkanut ymmärtämään, että ei mua enää palkata mihinkään. Tuntuuhan tämä ihan kamalalta. Olen ihan terve, reipas ja muutenkin normaali, mutta kyllä tämä työttömyys on vienyt itsetunnonkin niin alas, että olen jättäytynyt myös kaveripiiristä pikkuhiljaa pois (jo ennen koronaa). Hävettää niin paljon. 

Silloin kun olin vielä töissä, olin välillä tosi väsynyt ja kyllästynyt työhöni ja haaveilin, että voisi vaan jäädä kotiin ja tehdä kaikkea kivaa. No, en mä tee mitään kivaa nyt kotona. Siis luen kirjoja, katselen telkkaria, siivoan pakolliset siivoukset, käyn kävelyllä. Työttömänä ei ole edes rahaa tehdä mitään. Säästötkin kuluu pikkuhiljaa pois. 

Jos olisi paljon rahaa, toki sitten voisi olla elämä erilaista. Mutta mua on työttömyys masentanut niin paljon, että en tiedä auttaisiko se rahakaan. 

Sinulla ap on kuitenkin mielestäni vielä toivoa kun olet alle 40v. 

Jos ei mitään töitä olisi eikä tarvitsisi vaivata itseään työnhaullakaan, niin käyttäisin suuren osan ajastani kirjojen lukemiseen ja loput kotitöihin ja ajanviettoon perheen kanssa. Saattaisin myös uppoutua johonkin aikaa vaativaan tietokonepeliin. 

Työttömyyttä on nyt jatkunut 3 vuotta, ikää on 42, olen mies. Päivät kuluvat tv.tä katsellen, netissä surffaillen, kirjoja lukien, musiikkia kuunnellen ja kitaraa rämpytellen. Ulkona käyn lähikaupassa, joskus harvoin postissa hakemassa kirjapaketin. Viimeksi keskustassa olen käynyt joulukuussa.

Jos olisi rahaa eikä tätä koronahäässäkkää ja rahat auki, niin lähtisin pois Suomesta lopullisesti. Ulkomailla naiset voisivat ehkä jopa jutella työttömän miehen kanssa.

Naapurissa asuu kaksikin kotirouvaa, ja mitä heidän elämäänsä olen seuraillut ja jutellut: hoitavat kodin ja lapset, pihat on kuin paremmatkin puutarhat molemmilla (oma kaatopaikka ihan hävettää välillä). Ja harrastavat: joka päivä on 1-2 omaa juttua: liikuntaa tai yhdistystoimintaa (lasten harrastusten kautta tai muuten). Ei nuo pahemmin kotona happane kumpainenkaan. Miehet sitten tekee tosi pitkää päivää kumpikin eli sitäkin kautta toi koti on noiden naisten vastuulla käytännössä. Onnellisilta kumpikin vaíkuttaa, en tiedä, montako itkua on itketty ennen kuin tuohon on päästy, mutta mahdollista on elää hyvä, iloinen ja täysipainoinen elämä kotiäitinäkin. Ja jos opiskelu on sun juttu, jatka sitä, ihan vaikka vaan omaksi iloksi.

Tätä juuri olen pohtinut nyt lomautuksen aikana. Aika kuluu siivouksen, ulkoilun, kotipuutarhan, videopuheluiden, tv:n, lukemisen ja ruoanlaiton parissa. Suoritan myös erästä virtuaalikurssia ja opettelen maalaamaan.

Jos kyseessä ei olisi väliaikainen lomautus, toki hakisin töitä tai pyrkisin opiskelemaan.

Ihan omavaraisesti niin paljon kun pystyy ja nuukasti. Kalastelisin, metsästelisin, viljelisin. Tokihan jotain tukia tulisi mutta niin kai ennenkin on pärjätty, paitsi ne tuet puuttui. No, toki vois myydä itseensä, myydä virolaista viinaa, opetella hieromaan ja kuppaamaan. En tiedä, elämästä ja luonnosta nauttien.

Vierailija kirjoitti:

Naapurissa asuu kaksikin kotirouvaa, ja mitä heidän elämäänsä olen seuraillut ja jutellut: hoitavat kodin ja lapset, pihat on kuin paremmatkin puutarhat molemmilla (oma kaatopaikka ihan hävettää välillä). Ja harrastavat: joka päivä on 1-2 omaa juttua: liikuntaa tai yhdistystoimintaa (lasten harrastusten kautta tai muuten). Ei nuo pahemmin kotona happane kumpainenkaan. Miehet sitten tekee tosi pitkää päivää kumpikin eli sitäkin kautta toi koti on noiden naisten vastuulla käytännössä. Onnellisilta kumpikin vaíkuttaa, en tiedä, montako itkua on itketty ennen kuin tuohon on päästy, mutta mahdollista on elää hyvä, iloinen ja täysipainoinen elämä kotiäitinäkin. Ja jos opiskelu on sun juttu, jatka sitä, ihan vaikka vaan omaksi iloksi.

Minä olen elänyt juuri tuollaista elämää jo vuosikymmenet. Ensin oli lapset ja ja heidän koulunsa ja harrastuksensa, jotka veivät paljon aikaani. Nyt he ovat aikuisia ja minulla on kaikki se oma aika, jota toivoa saattaa.

Voin kertoa, ettei yhtään itkua ole tarvinnut itkeä tähän päästäkseni ja onnellinen olen ollut koko ajan. Minulla on ollut niin paljon enemmän mahdollisuuksia, mitä olisi ollut töissä ollessani. Olen esim. ollut vapaa matkustamaan mieheni työmatkoilla mukana ja voi pojat, että niillä on päässyt kokemaan asioita ja paikkoja, joita ihmiset normaalisti ei koskaan pääse kokemaan.

Valitsisin koska tahansa tämän elämäni uudelleen.

Arki menee urheillessa. Talvisin tykkään hiihtää ja kesällä pyöräillä. Peruspäivä on aamupalan jälkeen salille, siellä joku 30min kardio + voimatreeni. Siitä sitten lounaalle ja sitten kotiin. Kello on helposti n.14 kun olen kotona. Sitten päivän uutiset ja netissä pörräilyä (kuten juuri nyt). Iltapäivällä mies tulee kotiin vähän ennen viittä ja sitten kuulumisten vaihto hänen kanssaan ja ehkä kahvit. Sitten laitetaan yhdessä jotain terveellistä syömistä ja illalla ihan telkkaria.

Eli aivan ns. omalla painollaan nämä päivät tässä menevät. Ei ole koskaan ollut paniikkia, että pitäisi keksimällä keksiä tekemistä.

Harrastelisin, katselen maailman menoa, kehitän itseäni, opiskelen uusia taitoja :) Matkustelisin ja eläisin elämää. Menisin varmaan huvin vuoksi työkokeilemaan jos haluisin elää kuin muut työssäkävijät vaikka työkokeilu onkin pelkkää orjuutusta pieneillä rahalla.

Mä yrittäisin miettiä jonku hyvän harrastuksen. Ei kai elämä muutenkaan pelkkää työtä ole vaan ikään kuin pakko? Tosin itse oon koko elämäni ollu aika hajanaisesti töissä ja kohta en 9vuoteen jos ei jotain pikkukeikkoja oo ollu. Harrastusten kautta elän kun en kerran työelämään kelpaa.

Jos en kävisi töissä, olisin kotona ja nauttisin harrastuksista (liikunta, lukeminen) sekä olisin mökillä. Olen 43-vuotias ja olen ollut työelämässä yli 20 vuotta. Sinä aikana on käyty monet yt:t, kuunneltu olevamme pelkkiä kulueriä, jatkuvaa pompottelua paikasta toiseen, on koettu työpaikkakiusaamista, sekopäisiä esimiehiä jne. Olen niin väsynyt työelämään, että olen alkanut suunnitella oravanpyörästä irtautumista viimeistään 55-vuotiaana, ellen sitten tule aiemmin irtisanotuksi liian iäkkäänä.