Lue keskustelun säännöt.
Mies halusi tavatessamme naimisiin,
05.05.2020 |
mutta ei enää välttämättä halua. Kiertelee ja kaartelee, eikä oikein jaksa puhua asiasta. Minulle naimisiinmeno on tärkeää. Ollaan oltu yhdessä jo vuosia enkä enää jaksaisi odottaa. Eroaisitko tässä tilanteessa?
Kommentit (36)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko lihonut paljon? M43
En ole, hyvässä kunnossa olen pitänyt itseni. Miten niin, olisiko se dealbraker jos olisin? 😅 Ap
Itselle ainakin vaikuttaisi asiaan M43
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eroaisin, koska sille on jokin syy ettei mies halua enää avioon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet on usein niin mukavuudenhaluisia, että pysyvät suhteessa ihan ok:n tyypin kanssa, vaikka mitään sen kummempia tunteita ei olisikaan. Mies kuitenkin hyötyy parisuhteesta monin tavoin eikä halua luopua saavutetuista eduista (kunnes tulee jotain parempaa eteen ja on mies varma, että voi lähteä sitä parempaa tavoittelemaan).
Tuo selitys, ettei mies halua erota, on vain laiskan ja tilanteeseen tyytyneen ihmisen puhetta.
Jos mies ei suostu naimisiin, kyllä kannattaa erota, jos sinä itse haluat naimisiin. Mielestäni se ei ole mitenkään tyhmä tai hölmö syy, ja kyllähän miehen haluttomuus ja aikaansaamattomuus puhuu omaa kieltään.
Olen muutenkin sitä mieltä, ettei naisten pitäisi jatkaa seurustelua vuosikausia eikä etenkään muuttaa yhteen, ennen kuin on kihlasormus sormessa ja hääpäivä katsottuna. Nainen vain "häviää" tällaisissa diileissä.
Niin, paitsi että me naiset ollaan välillä se osapuoli joka on suhteessa ihan vain kun ei viitsi olla yksikään. Itse ainakin myönnän olleeni.
Toki näinkin päin on välillä. Miehet on kuitenkin yleensä niitä, jotka toppuuttelevat naimisiinmenon tai lastenhankinnan kanssa, eikä naisilla ole varaa odotella loputtomiin, jos perhe on toiveissa.
Itse en ole koskaan lapsia toivonut joten olen varmaan hieman erilaisessa tilanteessa kuin moni. Mutta ihan mielenkiinnosta, luuletko että moni nainen hankkii lapset "väärän" miehen kanssa kun ei uskalla odottaa tuleeko se "oikea" vastaan?
Kysypä haluaako naimisiin jos ette järjestä häitä? Moni mies (ja nainen) kauhistelee sitä hemmetin hössötystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko lihonut paljon? M43
En ole, hyvässä kunnossa olen pitänyt itseni. Miten niin, olisiko se dealbraker jos olisin? 😅 Ap
Itselle ainakin vaikuttaisi asiaan M43
Jäisitkö kuitenkin naisen kanssa parisuhteeseen ja miksi jäisit, jos tuo painoasia on tärkeä? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kysypä haluaako naimisiin jos ette järjestä häitä? Moni mies (ja nainen) kauhistelee sitä hemmetin hössötystä.
Kysytty, ei halua tympeää maistraattia ja jotkut pienet juhlat pitäisi olla. Joita hän ei siis halua suunnitella. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mikä hitto siinä avioliitossa on niin hienoa?
Ajattelen ennemminkin niin, että jos on suhteen alussa yhdessä puhuttu että molemmat haluaa naimisiin, niin mies on se joka joutuu perustelemaan mielensä muuttumista. Itse en olisi jatkanut seurustelua, jos olisin tämän silloin tiennyt. Nythän mies ei halua edes perustella.
Jos olisi rehellinen, taustalta saattaisi paljastua syitä joiden vuoksi meidän kannattaisi muutenkin erota. Kuten se, että mies odottaa jotakuta parempaa. Ap
Kissa pöydälle ja sanot suoraan miehelle nimenomaan tämän, että alussa molemmat siitä puhuivat ja etenkin painota, että et olisi jatkanut seurustelua, jos olisit silloin tiennyt, että mies vielä muuttaisi mieltään. Tästä syystä sulla on hyvä syy kuulla edes perustelut sille, miksi mieli on muuttunut. Jos miehellä on oikeasti joku hyvä syy, niin sitten voitte miettiä, miten jatkatte.
Onko kompromissi mahdollinen? Mikä sulle on naimisiinmenossa niin tärkeää? Jos se on se virallinen status, menkään maistraatissa vihille tai ulkomailla sitten kun taas saa matkustaa (mikäli miehen vastahanka johtuu siitä, ettei halua isoja häitä). Tai jos tärkeintä on päästä järjestämään isot bileet, joissa saat olla keskipiste, niin järjestäkää vaikka kunnon synttärit seuraavien pyöreiden vuosien kohdalla (jos miehellä on joku edes osaksi järkevä syy, miksei halua naimisiin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehet nyt puhuu ummet ja lammet suhteen alussa että saisivat naisen nalkkiin. Sitten ne puheet unohtuu. Sitten on naisen vuoro yrittää pitää se mies nalkissa sillä että tehdään "vahinko" lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Miehet nyt puhuu ummet ja lammet suhteen alussa että saisivat naisen nalkkiin. Sitten ne puheet unohtuu. Sitten on naisen vuoro yrittää pitää se mies nalkissa sillä että tehdään "vahinko" lapsi.
Kaikki tietää kuinka hyvin ne tarinat päättyy
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mikä hitto siinä avioliitossa on niin hienoa?
Ajattelen ennemminkin niin, että jos on suhteen alussa yhdessä puhuttu että molemmat haluaa naimisiin, niin mies on se joka joutuu perustelemaan mielensä muuttumista. Itse en olisi jatkanut seurustelua, jos olisin tämän silloin tiennyt. Nythän mies ei halua edes perustella.
Jos olisi rehellinen, taustalta saattaisi paljastua syitä joiden vuoksi meidän kannattaisi muutenkin erota. Kuten se, että mies odottaa jotakuta parempaa. Ap
Äläs nyt, mun entinen kaveri sanoi tyttöystävälleen kun tutustuivat, että ilman muuta tehdään lapsia kun se aika on. Nainen siis ehdottomasti halusi lapsia. Kun sitten olivat olleet yhdessä vuosia ja yhteinen talokin ostettu, ja työt valmiina(paitsi miehellä joka oli sairaseläkkeellä ollut melkein koko ikänsä), ja nainen alkoi perhettä perustelemaan, niin mies keksi kolmisen vuotta tekosyytä tekosyyn perään kun ei meinannutkaan mitään lapsia tehdä, eikä ollut ikinä meinannutkaan. Naiselle tuli kiire erota ja etsiä uusi mies kun ikäkin jo alkoi nelosella. Nyttemmin hänellä on kaksi pientä lasta. onneksi. mies on edelleen yskin, ja mm. tuosta syystä entinen, ei enää nykyinen kaverini.
Näitä tarinoita on vain niin paljon, ettei mennä naimisiin ”koska ei sillä papin aamenellaole merkitystä”. Sitten eron jälkeen tavataan uusi, ja sama ihminen pitääkin yhtäkkiä papin aamenta tärkeänä.
Niin monta tarinaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja kiertelyt on sellaisia, ettei just nyt jaksa puhua muttei hyvää hetkeä myöhemminkään tule. Sanoo että haluaisi itse osallistua suunnitteluun, kieltää minua tekemästä mitään yksin, mutta ei tee itsekään mitään. Välillä puhunut häistä ulkomailla jossain kivassa kohteessa. Sitten taas ei tiedä haluaako vielä ja onko tämä nyt niin tärkeää.
Pää räjähtää... ap
Mulla on samantyylinen tilanne. Lopulta mies sai ehdotetuksi meille tärkeää päivämäärää muutaman kuukauden päähän. Sanoin että minulle käy, mutta hän saa hoitaa kaiken siihen liittyvän (ihan perushomma, kahdestaan parin todistajan kera maistraattiin, joku kiva illallinen päälle, ja lasienkilistelyt todistajien kansa, eli ei mitään vaikeaa tekemistä). Mies oli että ilman muuta hän hoitaa kaiken, tottakai!
Päivä tuli ja meni, ja sitä seuraavana kysyin että unohtikohan hän mahdollisesti jotain, niin ei yhtään tiennyt että mitä. Sanoin sitten edellisen päivän päivämäärän, tyyliin 01.01.01, ja sitten hän oli että voi ei, yhtään en muistanut tuota enää!!!
Tästä on jo aikaa, ja olen asian unohtanutkin, mutta nyt kun luin tämän ja aloin vastaamaan, niin ihan sama pettymyksen tunne nousi taas pintaan, ja miettimys että mitä tässä suhteessa enää teen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kiertelyt on sellaisia, ettei just nyt jaksa puhua muttei hyvää hetkeä myöhemminkään tule. Sanoo että haluaisi itse osallistua suunnitteluun, kieltää minua tekemästä mitään yksin, mutta ei tee itsekään mitään. Välillä puhunut häistä ulkomailla jossain kivassa kohteessa. Sitten taas ei tiedä haluaako vielä ja onko tämä nyt niin tärkeää.
Pää räjähtää... ap
Mulla on samantyylinen tilanne. Lopulta mies sai ehdotetuksi meille tärkeää päivämäärää muutaman kuukauden päähän. Sanoin että minulle käy, mutta hän saa hoitaa kaiken siihen liittyvän (ihan perushomma, kahdestaan parin todistajan kera maistraattiin, joku kiva illallinen päälle, ja lasienkilistelyt todistajien kansa, eli ei mitään vaikeaa tekemistä). Mies oli että ilman muuta hän hoitaa kaiken, tottakai!
Päivä tuli ja meni, ja sitä seuraavana kysyin että unohtikohan hän mahdollisesti jotain, niin ei yhtään tiennyt että mitä. Sanoin sitten edellisen päivän päivämäärän, tyyliin 01.01.01, ja sitten hän oli että voi ei, yhtään en muistanut tuota enää!!!
Tästä on jo aikaa, ja olen asian unohtanutkin, mutta nyt kun luin tämän ja aloin vastaamaan, niin ihan sama pettymyksen tunne nousi taas pintaan, ja miettimys että mitä tässä suhteessa enää teen.
Tämä teki minut sekä surulliseksi että vihaiseksi. Miten mies kehtaa? Olisi sanonut ettei aio järjestää mitään, ihan uskomaton vellihousu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis suhteen alussa mies halusi naimisiin ja nainen ei, tämä ei ollut ongelma.
Nyt nainen haluaa naimisiin ja mies ei, tämä on ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Siis suhteen alussa mies halusi naimisiin ja nainen ei, tämä ei ollut ongelma.
Nyt nainen haluaa naimisiin ja mies ei, tämä on ongelma.
Puhutko jostain muusta kuin ap vai etkö osaa lukea?
Toki näinkin päin on välillä. Miehet on kuitenkin yleensä niitä, jotka toppuuttelevat naimisiinmenon tai lastenhankinnan kanssa, eikä naisilla ole varaa odotella loputtomiin, jos perhe on toiveissa.