oletko koskaan nähnyt kuollutta ihmistä?
mä löysin vuosia sitten itsensä hirttäneen miehen kun olin koiran kanssa aamulenkillä. en varmaan koskaan toivu siitä näystä:( näen painajaisia..
Kommentit (65)
Kuulosti pahalta. Mä olen työni puolesta nähnyt kuolleita. Hukkuneita, ja sit ihan luonnollisesti kuolleita. Ollut vieressä kun potilas vetää viimeiset hengenvedot. Laittanut kuolleen.
23. v hoitaja
Sairaalatyössä tuli nähtyä montakin.
Vierailija kirjoitti:
Vaikaa kuolleisiin on jo " tottunut" , niin kyllä edelleen joskus tulee kyynel silmäkulmaan. Useimmissa tapauksissa kuolema on ollut odotettavissa. Kuolevan kohtaamista raskaampaa on mielestäni kohdata heidän omaisiaan.
Miksi? En ymmärrä. Sanot vain, että nyt se kuoli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija:
arkkuja en ole suostunut katsomaan vaikka olen paljon muuta inhottavaa nähnyt.
Se, että näkee itselleen rakkaan kuolleen, ja tajuaa sielun jo lentäneen jonnekin, auttaa oman surunsa kanssa jaksamisessa.
T: Lapsensa haudannut
Ei niissä mitään sielua ole. Ihminen on ihminen ja kun se kuolee, niin se haudataan.
Satoja töissä. Melkein joka yö sairaalassa joku kupsahti. Kaappiin kärräsin.
Vierailija kirjoitti:
Mies on löytänyt isänsä hirttäytyneenä. Tai siis joku oli ehtinyt jo ennen miestäni näkemään. Mies oli menossa juuri etsimään isäänsä.
Tää naapuri joka näki tapauksen ensin ei koskaan enää sen jälkeen tervehtinyt tms. Ihan kuin ois ollu mieheni vika että hän joutui tuollaista näkemään:/
Lienee ollut vain omanlaistaan traumanhoitoa.
Lähiomaisten on mahdollista nähdä miltä ihminen näyttää kuolleelta hautajaisten yhteydessä siunauskappelissa. Tähän asti olen nähnyt kaksi mummoa ja molemmat vanhempani kuolleina, ja he näyttivät hyvin kalpeilta, sillä heidäthän on meikattu tai maskeerattu tietyllä tavalla hautaustoimistossa. Siunaustilaisuuden jälkeen heidät tuhkattiin ja tuo tuhkauurna laskettiin hautaan myöhemmin eri tilaisuudessa.
Äitini hiuksia silitin viimeisen kerran ruumishuoneella viime kesänä.
Entisen kumppanin mummon. Näytti kuin nukkuisi rauhassa.
Omat vanhemmat ja isovanhemmat kuolleet mutta säilytin heistä elävän muiston.
Molemmat vanhempani. Toisen sairaalan kappelissa ja toisen luona valvoin saattohoito-osastolla kuolemaan asti.
Minulle tämä oli oma valinta ja koin että pääsin käsittelemään surua ja luopumista näin paremmin.
Töissä olen nähnyt useita. Itselleni on osunut tähän saakka vain rauhallisia poismenoja, aiemmin kivulias ihminen on kuoleman jälkeen näyttänyt ensimmäistä kertaa levolliselta. Oman läheisen ruumista en ole nähnyt, enkä osaa siis sanoa, kuin suhtautuisin.
Olen nähnyt kaksi kertaa. Isotätini ja isäni. Ensin mainittu oli ortodoksi, joten hänen siunaustilaisuudessaan arkku oli auki. Isäni ruumiin näin sairaalan ruumishuoneella kolme päivää hänen kuolemansa jälkeen.
Käytännössä päivittäin töissä saattohoito-osastolla. Lisäksi omat vanhemmat.
Kuolema ei pelota, eikä kuolleiden näkeminen ja hoitaminen tunnu mitenkään pahalle. Yritän hoitaa kuolleet kunnioituksella ja siten, että omaisille jää hyvä muisto.
Olen ollut ruumiinavauksessakin mukana eli kyllä on nähty.
Jep. Olen nähnyt kun kuollut hukkunut nuori tyttö nostettiin Vantaankoskesta. Oli sen näköinen että oli kauan ollut ja tullut virran mukana j
Olen nähnyt sen mitä on jäänyt jäljelle junan alle jäämisen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
hirveetä, kun kaikki ne yksityiskohdat on mielessä vieläkin. voi luoja miltä ne kasvot näyttivät:(( Mä järkytyin sillon niin kovasti että pissasin housuihini. ja huusin kuin elukka. t:ap
Oliko...Nuuksion kalliolla?
Vaikaa kuolleisiin on jo " tottunut" , niin kyllä edelleen joskus tulee kyynel silmäkulmaan. Useimmissa tapauksissa kuolema on ollut odotettavissa. Kuolevan kohtaamista raskaampaa on mielestäni kohdata heidän omaisiaan.