oletko koskaan nähnyt kuollutta ihmistä?
mä löysin vuosia sitten itsensä hirttäneen miehen kun olin koiran kanssa aamulenkillä. en varmaan koskaan toivu siitä näystä:( näen painajaisia..
Kommentit (65)
teininä näin isäni kuolleeena keittiön lattialla jouluaamuna :( Säikähdin pahasti ja pakenin huoneeseeni.
ja laittanutkin kuolleita olen.
Kerran näin kuitenkin kun nainen hyppäsi junan alle,oma junamme oli jonkun vian takia pysähtynyt ja nainen hyppäsi viereiselle kiskolle alle juuri ikkunamme kohdalta. Se oli aivan epätodellista katsoa,välillä vieläkin tuntuu kuin se olisi ollut elokuva-kohtaus,eikä todellisuutta.
Viereisellä penkillä,siis vastapäisellä,mies näki sen vielä paremmin ja oksensi (ei siis mun mies vaan mies joka vaan istu siinä...)
Itse näin,kuinka nainen hyppäsi ja sitten ne jäännökset ym...
Vierailija:
arkkuja en ole suostunut katsomaan vaikka olen paljon muuta inhottavaa nähnyt.
Se, että näkee itselleen rakkaan kuolleen, ja tajuaa sielun jo lentäneen jonnekin, auttaa oman surunsa kanssa jaksamisessa.
T: Lapsensa haudannut
Rakkaan ex-anoppini.
Kuoli tapaturmaisesti kuorma-auton alle. EI ollut kaunista katseltavaa, mutta minä halusin nähdä hänet " todisteeksi" kuolemasta, koska hänet niin yllättäen riistettiin pois :(
Vieläkin häntä kaipaan... Kenties poikansa ei olisi noin kamala ihminen jos äiti vielä elisi... Mistäpä sitä tietää!?!?
Miltä sellainen hirttäytynyt ihminen näyttää sitten? Ja palautuuko ne kasvot entiselleen vai onko arkussakin ihan hirveän näköinen...
=(
Istuin siis toisessa junassa ja siitä näin sen torson. Pää,jalat ja kädet oli poikki. Ei mikään kiva kokemus. Tänä päivänäkin näen mitä sillä ihmisellä oli päällään. Järkyttävä kokemus.
Minä näin ukkini arkussa, ei mitenkään pahannäköinen. Pari vuotta sitten näin Hiekkaharjussa toisesta junasta mytyn raiteilla, junan alle jääneen, vieläkin muistan sen raitapaidan ja sieltä seasta pistävän käden...
T. Tuolla ylhäällä junan alle jääneestä kirjoittava.
Vierailija:
Minä näin ukkini arkussa, ei mitenkään pahannäköinen. Pari vuotta sitten näin Hiekkaharjussa toisesta junasta mytyn raiteilla, junan alle jääneen, vieläkin muistan sen raitapaidan ja sieltä seasta pistävän käden...
mummoni, mutta en sen jlkeen ketään, ja luulen, että en ehkä selviäisi jos tulisin ensimmäisenä paikalle, olen hyvin herkkä.
Yksi elämäni mielenkiintoisimmista kokemuksista.
Mies on löytänyt isänsä hirttäytyneenä. Tai siis joku oli ehtinyt jo ennen miestäni näkemään. Mies oli menossa juuri etsimään isäänsä.
Tää naapuri joka näki tapauksen ensin ei koskaan enää sen jälkeen tervehtinyt tms. Ihan kuin ois ollu mieheni vika että hän joutui tuollaista näkemään:/
Sekä omia sukulaisia, että työni kautta.
Olen todella pahoillani! Toivottavasti jaksat eteenpäin.
Minullaon sellainenpelko, että jos lapseni kuplisi, sydämeni varmasti lakkaisi myös lyömästä...
mut muu suku ei antanut avata arkkua. Olisin halunnut nähdä heidät vielä viimeisen kerran.
Ja voiko kuolleiden näkemiseen " tottua" ? Itse ainakin haluan työelämässäni rauhoittua hetken aikaa kuolleen ihmisen äärellä, vaikka sitten vain ajatuksissani laittaessani vainajaa.
Hän makasi tien pientareella kuolleena, sen vaistosi heti, mutta hänen lähelleen oli mentävä. Todella kauneimpia nuoria miehiä, joita olen koskaan nähnyt. En ole koskaan itkenyt kenenkään läheisen kuolemaa, miten olen itkenyt tämän pojan elämää ja kohtaloa.