Onko sinulle läheisempi oma mies vai sisaruksesi

Oma mies.

Mies tietty. 110 %. Mennen tullen. Ei kai tossa mitään ihmeellistä ole? Yleensä kai se oma perhe on tärkein? Siis se, jonka itse on aikaansaanut? Muut pysyy sit mukana, jos pysyy? Ikävä totuus.

Mieheni on kaikkein läheisin. Kaikki muut sen vasta sen jälkeen.

Oma miesystävä on läheisempi. Veljeni ei ole läheinen ollenkaan. Itse asiassa vain minä olen yrittänyt pitää jotain yhteyttä veljeeni. Päätin lopettaa, kun ei häntä kiinnosta.

Miksi pitää vastakkainasettaa? Millaisessa tilanteessa tuollaista arvojärjestystä oikeasti joutuisi edes miettimään? Jos molemmilta hajoaisivat samaan aikaan munuaiset ja sinä olisit ainoa, joka voi luovuttaa omistasi toisen?

Tässä tilanteessa kun olen 800km päässä miehestäni, kuolemaa miettiessäni tämä tuli mieleen.

Totta kai mies.

Sisarus ofc.

En ole sisarusten kanssa missään tekemisissä. En ole nähnyt sitten vuoden 2007. Yks on kuollutkin muutama vuosi sitten. Joten mies on tärkeämpi.

Oma mies. Me ollaa vielä näiden vuosien jälkeenkin umpirakastuneita ja toistemme parhaimmat ystävät. En edes kaipaa sillee muita ystäviä. Mulle riittää oma rakas

Oma mies, oma sisko on aina enemmän tai vähemmän ilkeä.

En koe mieluisaksi tehdä tuollaista arvottamista. Rakastan miestäni ja sisaruksiani kumpiakin aivan valtavasti, mutta eri tavoin.

Jos sekä sisarukseni että mieheni tarvitsisivat yhtä aikaa munuaissiirteen eikä muita luovuttajia olisi, antaisin heille molemmat omani. Mieluummin minä, kuin he.

Olen siitä onnekas, että olen saanut elää aina rakastavassa ja läheisessä perheessä.

kysymys on siis todella vaikea, enkä osaa vastata. Minulle niin lapsuudenperheeni kuin nykyinen perheeni ovat niin rakkaita ja tärkeitä, että on vaikea sanoa mitään. Mutta uskon silti, että jos olisi tilanne jossa olisi pakko pelastaa vain joku, se olisi lapseni.

Olen sinkku mutta silti sanon, että oma mies :D jäiset on välit...