Miten pääsen eroon huonosta omasta tunnosta ja pitäisi-taudista?
Olen viimeisen vuoden aikana oivaltanut, että pääni on täynnä pitäisi-ajatuksia. Yleensä ne liittyvät aina ihmissuhteisiin, mutta myös muihin tehtäviin. Pitäisi soittaa alkoholisoituneelle veljelle. Pitäisi ottaa yhteyttä kummitätiin jota en ole nähnyt vuoteen. Pitäisi mennä tapaamaan viikonloppuna ystävää ja hänen vauvaansa. Pitäisi soittaa mummolle, mutta mitä sen kanssa sitten puhuu. Pitäisi mennä tänään joogaan.
Ajatukset ovat ahdistavia ja koen jatkuvaa, pienempää ja isompaa, syyllisyyttä eritoten noita ihmissuhteisiin liittyvistä pitäisi-asioista. Järjellä käsitän kyllä useinmiten, että se on turhaa: Miksi minun pitäisi(!) kokea syyllisyyttä siitä, että en ole ollut yhteydessä kummitätiin. Kummitätikin voi soittaa yhtä hyvin minulle. Järkeily ei kuitenkaan poista tunnetta, ja kohta taas ajattelen, että pitäisi sitä ja pitäisi tätä.
Olen aikaansaava ja ahkera ihminen, hoidan kyllä hommani ja monen mielestä olen varmaan aktiivinen tyyppi. Silti vain kasaan itselleni koko ajan lisää näitä pitäisi ja pitäisi -asioita.
Ahdistaa ja ketuttaa. Miksi mä olen tällainen. Tämä syö energiaa ja mieli on matalalla. Mikä avuksi?
Kommentit (2)
Tunnistan tosi hyvin tämän oireen. Minullakin tämä syyllisyys liittyy nimenomaan ihmissuhteisiin. Koen hirveää syyllisyyttä, että en soita siskolleni. Niin. Eipä se siskokaan soita minulle.
Joku oman elämänsä maaretkallio voisi nyt tulla kertomaan, mistä tää johtuu ja miten tästä pääsee eroon.
Täällä toinen samanlainen! Viehän tämä energiaa suotta. Mä kasaan tehtäviä itelleni, sitten ne listat kasvaa ja ahdistus sen myötä. Tiedän, että yhden tehdyksi saaminen auttaa, pitäis vaan päästä taas alkuun. Toisaalta, ei pitäis tehdä niitä listoja. Onkohan tämä yleistä? Korona-aikana tää on pahentunut entisestään.