Onko mielestänne normaalia että kolmekymppinen mies käy äidillääm jokaviikko kylässä?
Kommentit (74)
Mä olen 40v ja soitan joka aamu klo 8-9 äidille.
Itse en tiedä mitään normaalien ihmisten elämästä tällaisena yksinäisenä känttyränä, mutta omassa elämässäni en ole kokenut oudoksi, että esimerkiksi viestitellään vanhempien kanssa monta kertaa viikossa ja soitellaankin. Vielä kun asumme samassa kaupungissa niin saatan helposti vierailla heillä kolmekin kertaa viikossa ihan vain vierailulla tai näin talvella vaikka auttamassa lumitöissä. Äiti ja isä ovat minulle tärkeitä ja he ovat aikuisia ystäviä. Luultavasti en ikinä toista ihmistä elämääni löydä ja jos sattumalta kumppanin löytäisinkin niin oudolta tuntuisi, jos hänen saapumisensa jotenkin pakottaisi minut "aikuistumaan" ja vähentämään yhteydenpitoa vanhempiini.
Onko normaalia että sinä kyselet.
Voihan olla että se äiti on iäkäs ja on hyväkin käydä tsekkaamassa hänen vointiaan. Miksei lapsi saisi käydä vanhempansa luona kylässä.
Täh!
Onko normaalia että yli nelikymppisten tyyppien asiat hoitaa äiti.... äiti hoitaa... äiti hoitaa kämpän tyhjennyksen kun sinne tulee pikkuremppa... äiti hoitaa.... Lapsi on ulosottoveloissa niin sukulainen antaa auton käyttöön, pitää toki omistusoikeuden itsellään.....
Kyllä kyllä kaikki on normaalia....
Vierailija kirjoitti:
Äidit rakastavat poikiaan enemmän kuin tyttöjään. Sori siitä, mutta näin on.
Ja useissa perheissä pojalla on paljon parempi suhde äitiinsä kuin isäänsä.
Isätkin välittävät enemmän tyttäristään kuin pojistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ihaillaan sitä että muutetaan kotoa pois 15-vuotiaana ja soitetaan vanhemmille kerran vuodessa
En ymmärrä tätä. Muutetaan suoraan erilaisille KELAn tuille. Ei mitään mahista elättää itseään rehellisesti tuossa iässä.
Jos aikoo opiskella lukiossa tai ammatin, niin tuo on monelle ainoa mahdollisuus. Oppilaitokseen yli 20 km eikä julkista liikennettä - muutto on monelle pakko jo pääkaupunkiseudun liepeilläkin.
Minulle äiti on käynyt yhä läheisemmäksi, koska äitini menetti oman äitinsä(oli pitkään terävä, kunnes alkoi nopeasti drmentoitua ja kuoli pois), sisaruksiaan on kuollut ja dementoitunut, isäni höperöityy pikkuhiljaa myös.
Soittelemme useita kertoja vikkossa ja käymme lasten kanssa mummolassa kerran viikossa.
Mun isä kävi koko elämänsä ajan äitinsä luona varmaan ainakin pari kertaa viikossa, joskus useamminkin. Matka oli vain muutama kilometri. Isä kävi AUTTAMASSA yksin asuvaa äitiään. Lumitöitä, pihatöitä, korjailua. Joskus vain joi kahvit jos ei ollut mitään.
Nyt vasta keski-ikäisenä olen ymmärtänyt kuinka iso apu isäni oli äidilleen. Ja hän ei koskaan asiaa mitenkään mainostanut, kunhan kävi ja teki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ihaillaan sitä että muutetaan kotoa pois 15-vuotiaana ja soitetaan vanhemmille kerran vuodessa
En ymmärrä tätä. Muutetaan suoraan erilaisille KELAn tuille. Ei mitään mahista elättää itseään rehellisesti tuossa iässä.
Jos aikoo opiskella lukiossa tai ammatin, niin tuo on monelle ainoa mahdollisuus. Oppilaitokseen yli 20 km eikä julkista liikennettä - muutto on monelle pakko jo pääkaupunkiseudun liepeilläkin.
Opiskelija-asuntolat pitäisi saada takasin.
Itse asuin amisajan asuntolassa.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa minusta ihan hirveältä määrältä enkä itse haluaisi seurustella miehen kanssa, joka on noin kiinni vanhemmissaan. En ymmärrä sitäkään että koko ajan pitäisi puhelimessa roikkua. Aikuisten elämään ei mielestäni enää vanhemmat oikein kuulu, siis siihen arkeen, vaan ehkä kuulumiset vaihdellaan sen muutaman kerran vuodessa ja käydään korkeintaan yhtä usein moikkaamassa.
Kuulostaa ihan entiseltä Itä-Saksalta perhesuhteesi.
On ihan täysin normaalia. Etenkin jos asuvat lähekkäin.
Suomessa on niin paljon kummallista suku- ja ihmisvihaa, että se ennemminkin on epänormaalia ja sitä sopii kyseenalaistaa. Jo se, että ap edes keksii kysyä tuollaista on outoa.
Voi olla ihan hyvä asia jos äiti terve, mutta jos äiti on jollakin tapaa kontrolloiva niin silloin kannattaa pitää etäisyyttä.
Kerran viikossa vanhan äidin luona. Voi mahtavaa useamminkin saisi käydä. Älä nyt ainakaan sellaista kiellä mieheltäsi. Sinun ei tarvi sitä omistaa.
Kuulostaa minusta ihan hirveältä määrältä enkä itse haluaisi seurustella miehen kanssa, joka on noin kiinni vanhemmissaan. En ymmärrä sitäkään että koko ajan pitäisi puhelimessa roikkua. Aikuisten elämään ei mielestäni enää vanhemmat oikein kuulu, siis siihen arkeen, vaan ehkä kuulumiset vaihdellaan sen muutaman kerran vuodessa ja käydään korkeintaan yhtä usein moikkaamassa.