Tietääkö teillä vanhemmat lapset perheenne taloudellisen tilanteen?

18 jatkaa vielä, että tässä yhtenä päivänä keskusteltiin sukulaisten työpaikoista, alkoi vissiin siitä että tunnenko ketään miljonääriä. 12v oli melko hämmästynyt että kaikki mun serkut on opiskelleet aika pitkälle. Mutta siihen se isovanhempien viisaus: opiskele, muuta et mukaasi saa kun tulee lähtö evakkoon.

16- ja 14-vuotiaat teinit tietävät täsmälleen tulomme, jotka koostuvat Kelan etuuksista. Olen opettanut molemmille miten kotitalouden budjetti laaditaan käyttämällä omia tuloja esimerkkinä. Olen sairaseläkkeellä oleva yh. Eivät pyydä juuri koskaan mitään ja välillä kyllä tunnen piston sydämessä, kun en pysty parempaa tarjoamaan. Lapset ovat hyvin säästäväisiä. Asutaan kuitenkin mukavasti ja syödään hyvin.

Tietävät (teinit 17 ja 13 v) suunnilleen mun ja miehen palkkatason ja että ollaan hyvätuloisia. Eivät kinua mitään kallista eikä edes mitään turhaa halpakrääsää. Osaavat arvostaa sitä, että voivat harrastaa ja matkustella ja tarvittaessa voidaan käyttää esim yksityisiä terveyspalveluita. Tietävät, että tämä elintaso ei ole itsestäänselvää, vaan sen eteen pitää nähdä vaivaa ja kouluttautua.

Meillä on kolme tytärtä, 14-, 11- ja 9-vuotiaat. Vanhin on ihan cool asian kanssa, käy yläastetta, jossa kaikki lapset samanlaisesta sosio-elonomisesta taustasta. Rahasta ei juuri keskustella. Keskimmäinen on juuri havahtunut tajuamaan, että emme ole ihan tavallinen suomalainen perhe. Hän on alkanut katsoa ajankohtaisohjelmia ja dokumentteja tietsikallaan. Eli vertailee nyt meidän elämää suomalaiseen keskivertoon. Kysyy usein: ”Onko kaikilla...” tai ”Miten paljon opettaja saa rahaa...”

Nuorin on aika lapsekas vielä. Ymmärtää, että 10 000 € on paljon rahaa, mutta ei ymmärrä, että purjevene on kalliimpi kuin 10 000€.

Lapset 12 ja 10. Eivät tiedä meidän palkkoja, mutta puhutaan rahasta kyllä paljon ja se selvästi mietityttää. Esim kun katselemme Rikkaat ja rahattomat -ohjelmaa, lapset ovat usein miettineet ollaanko rikkaita vai köyhiä.

Ollaan ihan tavallinen keskituloinen perhe ja olen lapsille sanonut, ettei olla rikkaita eikä köyhiä. Toistaiseksi se on riittänyt.

Lapset 12v ja 10v tietävät suunnilleen, missä mennään. Ihan jo siitä syystä, että tytär haluaisi ratsastaa. Meillä ei ole varaa maksaa viikottaisesta tunnista niin paljoa, mutta pyrimme ostamaan tunnin kerran kuussa. Lisäksi perustelen monia päätöksiä ihan sillä, että meidän pitää harkita, mihin rahamme käytämme. Asutaan aika rikkaalla alueella ja muilla lapsilla on selvästi enemmän. Joku sanoi lapsillemme kerran, että olemme köyhiä, ja sitä kautta on käyty asiasta keskustelua. Ja melko pienituloisia me olemme, eihän siitä pääse mihinkään.

En tavallaan yhtään ihmettele, miten helposti pienituloisten vanhempien lapsista voi kasvaa sellaisia, joiden voi olla vaikea hillitä ostamista tai täyttävät jossain vaiheessa sitä tyhjyyttä ostamisella. Kun koskaan ei lapsena oikein saa mitään, mitä on toivonut, voi aikuisena olla vaikea erottaa omaa mielihyvää tavaran saamisen mielihyvästä. 

Meillä eskariopelta tuli aikanaan palautetta että hyvin on opetettu lapsille rahan arvoa kun eskarilainen oli kertonut säästäneensä ja tehneensä kotitöitä että sai lisää rahaa ja lainannut sitten viimeisen puuttuvan 10€ veljeltä että sai juuri sen tietyn haluamansa ison legopaketin. Oli vielä kertonut että maksaa sitten veljelleen vähän enemmän kuin 10€ takasin heti kun saa tienattua.

Nyt lapset yläkouluiässä. He eivät ole kiinnostuneita edes omien tiliensä saldosta. Saati vanhempien tilin saldosta. Mutta kuulevat kyllä ihan meidän aikuisten keskusteluja esim sijoituksista mikä kannattaa meidän mielestä ja mikä ei. Tietävät mihin on sijoitettu viimevuosina koska ovat olleet mukana kunnostamassa rakennuksia ym. Molemmat ovat myös olleet jo tehtaassa muutamia tunteja töissä. Ja naapurit kyselevät välillä lapsia konehommiin.

Kummallakin on aina lompakossa rahaa ja käyttäjätkin sitä joskus vaikka useimmin säästävät. Tietävät että heillä on osakkeita mutta eivät ole vielä kiinnostuneet itse seuraamaan osakkeisiin liittyviä asioita. Eivät kinua uutta tavaraa (toinen kulkee todella rikkinäisissä kengissä vaikka uudetkin olisi mutta kun niin mukavat) mutta tietävät että saavat hyvin perusteltuna kallistakin asioita. Esim kunnon Drone, tietokone jne

Ollaan kerrottu, että ei olla köyhiä eikä rikkaita vaan siltä väliltä. Ja että ollaan jo maksettu meidän talo. 13-vuotias ei pyydä juuri koskaan mitään, mutta on iloinen matkoista ja ulkona syömisistä. 7-vuotias toivoo paljon, mutta keskitämme saamiset juhlapäiviin.