Kuolenko mä tähän ylipainoon? Mä en ikinä onnistu laihduttamaan...
On kokeiltu lautasmalli, nutrilett, fitfarm, painonvartijat, karppaus ja vhh. Kuukausi tai pari menee hyvin ja sitten tulee joku juttu joka katkaisee hyvän alun ja lihon vain enemmän. Alkoholia menee myös liikaa. Työ on stressaavaa ja istumatyötä, verenpaine on koholla ja hengästyn pienestäkin liikunnasta enkä jaksa mitään muuta kuin maata. BMI on 37.
Kommentit (56)
ilo tai stressittömyys ei tuo laihuutta,
Itse laihduin kun iski syvä masennus (sydänsurut).
Sit laihuin kun yksi läheinen kuoli ja olin kiireinen asioiden selvittelyssä. Stressi laihutti.
Itse en ole ylipainoinen vielä mutta hurjaa vauhtia on pelkällä juopottelulla tullut kiloja. Tajusin kerran laskea viikon alkoholista tulleet kalorit. Järkytyin,päivässä 5 lonkeroa= tuhat kaloria x5= 5000 loppui lipittäminen siihen.
Kalorilaskuri! Se rajaa syömistä. Ei tarvitse kieltäytyä kaikesta. Voit syödä vaikka hampurilaisen tai suklaapatukan kunhan vain merkitsen sen!
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ylipainoon lopulta kuolee jos ei asialle mitään viitsi tehdä. Sisäelimet vaurioituvat ja tulee diabetes, maksakirroosi, rytmihäiriöt...valitse omasi, saat useamman :)
Näiden lisäksi saat valita vielä polvivaivat, lonkat, muut nivelet, jalkateräkulumat ja tukielimet p---kana.
Ai niin ja diabeteksen kirouksena joudut ramppaamaan testeissä, esim. silmänpohjarappeumaa seurataan säännöllisesti: sokeutuako vai ei. Lisäksi ääreisverenkierohäiriöitten kanssa saa olla tarkkana ja jaloissa ei saa olla yhtään haavoja ja sieniä yms. --> äärimmäisenä kohtalona raajojen amputointi.
Tällä palstalla on hämmentävää, että kaikesta muusta valitetaan, mutta ylipaino tuntuu olevan ok juttu.
Hellitä nyt ainakin vähän siellä töissä, ne vaatijat eivät menetetylle terveydellesi tai pahimmillaan hengelle korvaansa lotkauta. Eikä tunnolliset suorittajat tuosta etene, tuo on täydellinen rooli hyödyllisille hölmöille.
Vierailija kirjoitti:
Miksi et vain tee ihan pientä muutaman prosentin pysyvää muutosta elintapoihisi ja unohdat nuo mainitsemasi rahastukset kokonaan.
Nuo pienet muutokset sopii niille joilla on suht vakiintuneet ruokailutottumukset ja painoa kertynyt salakavalasti hiipien. Mutta sitten tällaiset minun kaltaiseni 10-vuotiaana laihduttamaan aloittaneet tempoilijat, joilla ei ole "normaalia syömistä" lainkaan, ei ole mitään mihin tehdä pieniä muutoksia. Siis puhun ihmisistä joiden skaala on paastosta pelkällä roskaruualla ja jäätiköllä elämiseen - siinä ei riitä hedelmän lisääminen välipalalle.
Yritä kävellä n 6000-8000 askelta per pv. Ja mielellään iltsisin. Joudut syömään kevyesti ennen kävelyä ja saat hyvänoöon tunteen liikunnasta syömisen sijaan.
Iltapala kävelyn jälkeen marjoja, hedelmiä kulhossa ja vaikkapa maustamatonta jogurttia.
Jossain oli tutkimus siitä että Välimeren ruokavalio tai sen tapainen oli sen tutkimuksen puitteissa ainoa jonka tulokset säilyi. Ja laihishan on vaan laihis, sen jälkeen on enää mietittävänä mitä meinaa tehdä loppuelämän ajan. Joten helpointa on että aloittaa siitä loppuelämästä heti jotta saa elämäntavat, ruokavalion, omat ajatukset ja mitä kenenkin tarvitsee muutettua. Muuten on ensin laihis ja sen jälkeen tyhjän päällä jos sitä loppua ei ole miettinyt. Tekemällä samoin kuin aina ennen päätyy samaan lopputulokseen kuin aina ennen.
Kantsii miettiä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ylipainoon lopulta kuolee jos ei asialle mitään viitsi tehdä. Sisäelimet vaurioituvat ja tulee diabetes, maksakirroosi, rytmihäiriöt...valitse omasi, saat useamman :)
Näiden lisäksi saat valita vielä polvivaivat, lonkat, muut nivelet, jalkateräkulumat ja tukielimet p---kana.
Ai niin ja diabeteksen kirouksena joudut ramppaamaan testeissä, esim. silmänpohjarappeumaa seurataan säännöllisesti: sokeutuako vai ei. Lisäksi ääreisverenkierohäiriöitten kanssa saa olla tarkkana ja jaloissa ei saa olla yhtään haavoja ja sieniä yms. --> äärimmäisenä kohtalona raajojen amputointi.
Tällä palstalla on hämmentävää, että kaikesta muusta valitetaan, mutta ylipaino tuntuu olevan ok juttu.
Ylipainoiset tietää tämän. Pelottelu ei auta. Ei auta lihavaa laihtumaan, ei ADHD-tyyppiä keskittymään, ei masentunutta piristymään. Tarttee työkaluja ja apua, ei uhkakuvia. Pelkkä motivaatio ei riitä jos keinot ei ole kestävät.
Vierailija kirjoitti:
Kantsii miettiä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ylipainoon lopulta kuolee jos ei asialle mitään viitsi tehdä. Sisäelimet vaurioituvat ja tulee diabetes, maksakirroosi, rytmihäiriöt...valitse omasi, saat useamman :)
Näiden lisäksi saat valita vielä polvivaivat, lonkat, muut nivelet, jalkateräkulumat ja tukielimet p---kana.
Ai niin ja diabeteksen kirouksena joudut ramppaamaan testeissä, esim. silmänpohjarappeumaa seurataan säännöllisesti: sokeutuako vai ei. Lisäksi ääreisverenkierohäiriöitten kanssa saa olla tarkkana ja jaloissa ei saa olla yhtään haavoja ja sieniä yms. --> äärimmäisenä kohtalona raajojen amputointi.
Tällä palstalla on hämmentävää, että kaikesta muusta valitetaan, mutta ylipaino tuntuu olevan ok juttu.
Ylipainoiset tietää tämän. Pelottelu ei auta. Ei auta lihavaa laihtumaan, ei ADHD-tyyppiä keskittymään, ei masentunutta piristymään. Tarttee työkaluja ja apua, ei uhkakuvia. Pelkkä motivaatio ei riitä jos keinot ei ole kestävät.
Tämä ei ole mitään veetuilua vaan olen aidosti utelias. Eli mitä ovat mahdollisesti ne työkalut ja apu, jota tarvitsisit laihtuaksesi?
Itselläkin on nikotiiniriippuvuus, josta en pääse eroon ja ymmärrän todellakin, ettei mikään pelottelu ja uhkakuvat sairauksista auta yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kantsii miettiä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ylipainoon lopulta kuolee jos ei asialle mitään viitsi tehdä. Sisäelimet vaurioituvat ja tulee diabetes, maksakirroosi, rytmihäiriöt...valitse omasi, saat useamman :)
Näiden lisäksi saat valita vielä polvivaivat, lonkat, muut nivelet, jalkateräkulumat ja tukielimet p---kana.
Ai niin ja diabeteksen kirouksena joudut ramppaamaan testeissä, esim. silmänpohjarappeumaa seurataan säännöllisesti: sokeutuako vai ei. Lisäksi ääreisverenkierohäiriöitten kanssa saa olla tarkkana ja jaloissa ei saa olla yhtään haavoja ja sieniä yms. --> äärimmäisenä kohtalona raajojen amputointi.
Tällä palstalla on hämmentävää, että kaikesta muusta valitetaan, mutta ylipaino tuntuu olevan ok juttu.
Ylipainoiset tietää tämän. Pelottelu ei auta. Ei auta lihavaa laihtumaan, ei ADHD-tyyppiä keskittymään, ei masentunutta piristymään. Tarttee työkaluja ja apua, ei uhkakuvia. Pelkkä motivaatio ei riitä jos keinot ei ole kestävät.
Tämä ei ole mitään veetuilua vaan olen aidosti utelias. Eli mitä ovat mahdollisesti ne työkalut ja apu, jota tarvitsisit laihtuaksesi?
Itselläkin on nikotiiniriippuvuus, josta en pääse eroon ja ymmärrän todellakin, ettei mikään pelottelu ja uhkakuvat sairauksista auta yhtään.
Sepä se, jos ne tietäisin niin en kai enää olisi lihava. Mutta katson että tässä on kyse tunne-elämän työkalujen puutteesta, juurtuneista ajatusmalleista ja ihan aivokemian tason muutoksista (mielihyväratojen turtumisesta/heikentyneestä vaatteesta verrattuna sellaiseen joka tulee tyytyväiseksi suklaapatukasta levyn sijaan tai ei ylipäätään tarvitse jatkuvaa "palkitsemista" säilyttääkseen normaalin mielialan). Kognitiivisen käyttäytymisterapian viitekehyksestä voisi löytyä niitä välineitä, mahdollisesti myös joki HOT-johdannainen yhdistettynä valmennukseen jossa puretaan vääriä laihdutustoimintamalleja.
Hei ap! Kerroit, että sinulla on paljon stressiä ja oikeutat sillä mm. alkoholin liikakäytön. Olen ollut samantapaisessa tilanteessa kuin sinäkin, tosin en yhtä suurella painoindeksillä. En siis suoraan voi sanoa, että tiedän miltä sinusta tuntuu, mutta olen pahoillani puolestasi.
Alkoholin käyttö on se, mikä kannattaisi lopettaa ensimmäisenä. Se nimittäin sisältää paljon tyhjiä kaloreita, häiritsee unta (= lisää stressiä, ei kunnon palautumista) ja aiheuttaa muutoksia aineenvaihdunnassa sekä saa monet tuntemaan aiheetonta nälkää. Kannattaa toki aluksi vain vähentää esim. yhteen päivään alkoholia / viikko, jos kokonaan lopettaminen ei onnistu.
Aiheesta voit lukea hiukan lisää esim. tästä Ilta-Sanomien artikkelista:
https://www.is.fi/laihdutus/art-2000006091143.html
Toivon sinulle voimia, että jaksat jatkaa yrittämistä. :)
Pikku hiljaa vaikka kävelylenkkejä ja sokerin poisjättämistä. Älä ajattele laihdutuksena vaan elämäntapamuutoksena.
mistä se ruoka tulee sun käteen? taivaalta tipahtaa?
Tai sun kaappeihin?
osta se mitä tarttet .
Vierailija kirjoitti:
mistä se ruoka tulee sun käteen? taivaalta tipahtaa?
Tai sun kaappeihin?
osta se mitä tarttet .
Perheessä usein asuu muitakin. Yksinasuvalle tää on helpompaa. En tiedä ap:n tilannetta mutta usein perheellisen on hankalampi vaikuttaa siihen mitä kaapeissa on.
Kokeile ravitsemusneuvontaa. Ja ehkä jotain terapiaa myös.