Te jotka ette halua lapsia..

En näe syytä hankkia lasta,koska olen työtön. Mitenköhän lapsen kävisi ja saisiko lapsikaan töitä tulevaisuudessa. Lisäksi mt-ongelmat, jotka voi tulla sitten jälkikasvullekkin. Kiva sitten kun ihmiset tekevät omia johtopäätöksiä lapsestani, jotka eivät pidä edes paikkaansa eivätkä halua siksi tutustua lapseeni kunnolla.

Itse taas nimenomaan haluaisin lapsen pikkulapsiajaksi, mutta koska tiedostan että lapset kasvavat niin en ole niitä hankkinut enkä aio hankkia. Vauvat ovat ihanan söpön lutuisia ja samoin taaperot, mutta sen jälkeen niistä olisikin mielestäni enemmän vain harmia - menee ihan hirveästi rahaa, mutta ne eivät ole enää samalla tapaa söpöjä ja etenkin teini-ikäiset vain kiukuttelevat vanhemmilleen ja silti sinun pitää kiltisti kustantaa heille kaikki.

Aikuisena he sitten välittävät sinusta ja haluavat viettää kanssasi aikaa tai sitten eivät, pahimmassa tapauksessa muuttavat tosiaan jonnekin toiselle puolelle maapalloa tai näkevät sinut vain lompakkona. Oma äitinikin on joutunut lainailemaan paljon rahaa sisaruksilleni vielä aikuisenakin, tuntuu pahalta hänen puolestaan kun mielestäni sen pitäisi mennä ennemminkin päinvastoin, että kun vanhemmat ovat ensin elättäneet lasta 18 vuotta tai opiskeluajan yli niin sitten olisi lapsen vuoro tukea taloudellisesti vanhempiaan (siis jos vanhemmat ovat huonotuloisia).

Eli ei, en todellakaan halua huonotuloisena lapsia, se on mielestäni aivan liian riskaabelia ja liian suuri taloudellinen tappio. 

Eivät kaikki vain yksinkertaisesti halua tai koe tarvetta sille. Itse olen välillä esittänyt lapsia haluavalle ihan että miksi sinä haluat lapsia, kun olen vastannut miksen minä tahdo. Siitä on sitten jotkut suuttuneet kun olen kysynyt, mutta minä en saisi suuttua jos minulta kysytään ja vastaukseni on kielteinen. Tuntuu että useammin kysytäänkin tätä että miksi ET tahdo lapsia. Ainakin minun piirissäni on näin. Ei lasten saaminen ole nykyään mikään velvollisuus tai sellainen itsestäänselvä vaihe parisuhteessa, joka tulisi ennemmin tai myöhemmin. Joillekin sitä ei koskaan edes tule. Vastuuta siitä tulee ja kaikki eivät koe sopivan siihen. Sen asian myöntäminen on rohkeaa ja epäitsekästä. Jos haluaa lapsia, niin halutkoon. Ei sitä aina tarvitse perustella kuten ei vapaaehtoisesti lapsettomankaan tarvitse. Ihmisiä on jo tarpeeksi eli ihmislaji ainakin on täyttänyt jo maan, ehkä jo liiankin.

Tai siis tarkoitin rahan antamista, eivät sisarukseni ole äitillemme niitä rahoja ikinä palauttaneet vaikka joskus olisikin ollut "laina", ja toki vieläkin jos mennään vaikka yhdessä syömään niin äitini on automaattisesti se joka kaiken maksaa vaikka sisarukseni ovat jo nelikymppisiä. t. 22

ei kumppaia eikä rahaa

Lapsi ei lakkaa olemasta sinun lapsesi, vaikka kasvaakin aikuiseksi. Et toki ole hänestä enää aikuisena vastuussa, mutta suurin osa vanhemmista auttaa myös aikuisia lapsiaan, jos he apua tarvitsevat. Ihan vain siksi, että äitiys/ isyys ei ole mikään 18 vuotta kestävä ohimenevä projekti, vaan loppuelämän sitoumus. Kerran äiti/isä, aina äiti/isä. 

Minun mielestäni 18 vuotta on paljon enemmän kuin hetki. 

Vanhempien ei kuulu olla lapsen paras ystävä. Missä auktoriteetti?

Ymmärrän erittäin hyvin, että lapset kasvavat aikuisiksi. Väitän, että jokainen sen ymmärtää. Mutta se 18 vuotta ennen sitä aikuisuutta on kuitenkin elettävä, jos lapsia hankkii. Siinä tulee ainakin minulla raja vastaan. En vain pysty ottamaan elämääni ihmistä, joka tarvitsee minua 24/7 monta vuotta. 

huh huh.. En tosiaan pidä tuollaista syynä, mutta ap, miksi ihmeessä muiden pitäisi tehdä lapsia? Mitä se sinua haittaa tekevätkö vai eivät ja millä syyllä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi et voi ymmärtää, että kaikki eivät halua tehdä uusia ihmisiä? Ja siihen uuteen ihmiseen on sitouduttava pariksikymmeneksi vuodeksi. Se on pitkä aika. Ei ole sinulta pois, jos joku ei lapsia tee. Eikä ole sinun päätettävänäsi mikä on hyväksyttävä syy vapaaehtoiseen lapsettomuuteen. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että ne, jotka eivät lapsia halua, tekevät täysin oikein jäädessään lapsettomiksi.

Et sitten osannut ymmärtää lukemaasi. Minähän korostin, että kysymys on tarkoitettu heille joilla syy on se ettei jaksa loppuiäksi (siltä se tuntuu) sitoutua ja vauva-aika on raskasta. He eivät osaa ajatella pidemmälle.

Sisälukutaidossa ongelmaa sielläkin. Itse korostin sitä, ettei sinulla ole mitään oikeutta kyseenalaistaa perusteluja lapsettomuuteen. 'En halua' on täysin pätevä ja yksiselitteinen syy ja on todella tahditonta vaatia mitään yksityiskohtaisempia perusteluja.

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien ei kuulu olla lapsen paras ystävä. Missä auktoriteetti?

Ohis: Nauraisin kippurassa, jos äitini vieläkin yrittäisi olla minulle jonkin sortin auktoriteetti. Se vaihe vähän niin kuin meni jo. N36

Sinäpä olet nuorena lapset pukannut maailmaan. Ja nyt purat katkeruutta elämättä jääneestä nuoruudesta syyttelemällä siitä, jotka valitsivat toisin. Itse nelikymppisenä nautin täysin rinnoin siitä, että minun elämässäni ei ole uhmäikäisiä pikkulapsia tai kiukuttelevia koululaisia niin kuin monilla ikätovereillani on. Ei ole minua varten sellainen elämä.