Miltä sinusta jonka nuoruus ja kauneus meni jo, tuntuu nyt?
Kommentit (50)
Mitä väliä? Nuoruus oli upeaa aikaa. Jos olisi perustanut olemisensa pelkästään ulkonäölle eli olisi joku rakennekynsipissis, tilanne voisi olla toinen.
Nuoruus meni, mutta kaunis ja näyttäväinen nainen olen vieläkin:))
No en minä nuoruudella ja kauneudella ole tähänkään asti elämässä pärjännyt. Kyllä se on ihan omasta päästä ja perslihaksista ollut kiinni. Ja arvomaailmasta ja motivaatiosta. Ulkonäköön ja nuoruuteen ei kannata perustaa mitään elämässä. Molemmat häviää muutamassa vuodessa.
Masenta Katsoa omaa kuvaa... Kuvatus..
Se kauneus muuttuu erilaiseksi kauneudeksi.
Ja ihanaa seurata nyt noita omia nuoria ja kauniita lapsiasn.
No eipä miltään. Sama ukko ollut rinnalla yli 20 vuotta, lapset alkaa olla täysi-ikäisiä kohta, työura on hyvällä mallilla ja talolaina maksettu. Joskus harmittaa roikkuvat posket kun katsoo peiliin mutta eipä niille mitään voi.
Onneksi en ole koskaan ollut kaunis. Vanheneminen on ilmeisesti hauskempaa näin :)
N52
Aivan todella kauhealta. Kaipaan nuoruuteen. Unissani olen nuori ja ajatuksissa. Peilissä katsoo ruma elähtänyt akka jota en tunnista itsekseni.
Harmittaa vain se, etten silloin tajunnut olevani kaunis. Aika meni miehiä väistellessä, kun olisin voinut etsiä sieltä joukosta jonkun mieleisen.
Jokainen on kaunis. Kaiken ikäinen.
Joten ei tunnu mitenkään erikoiselta.
En ole koskaan kokenut itseäni nuoreksi tai kauniiksi. N35
Haikealta, masentavalta, päämäärättömältä.
N60
Nuorena olin tosi epävarma omast ulkonäöstäni ja itsestäni. Pidin itseäni lihavana. Nuorena oli kyllä usein ihan kivaa, mutta toisaalta olin jatkuvassa itsetarkkailun maailmassa. Ihan hyvä olla tämän ikäinen. N40
Herra antoi, Herra otti, tyydy siihen hottentotti!
Ikää nyt 27, eli nuoruuden viimeiset hetket käsillä. Tuntuu hyvältä. Taidan pitää vanhenemisesta. Monellem meistä nuoruus ei ole elämän parasta aikaa, vaan elämän ahdistavinta aikaa.
Kaipa sitä nyt vanhanakin vielä voi mummeleiden ja papparaisten mielestä olla kaunis tai komea.
Miten se kauneus on mennyt? Elämä antaa ihmiseen merkkejään, jättää omia muistojaan kuin valokuvia albumiin. Ryppyjä, turvonneita silmäluomia, harmaantuvia hiuksia, roikkuvampaa ihoa. Miten hienosti se elimistö onkaan ihmisen matkassa kulkenut ja häntä kannatellut. Katso noita vanhenevan ihmisen käsiä tai juonteita hänen suupielissään. Silmiä, joiden katseen takana on lukematon määrä tarinoita, elämänoppia, ymmärrystä. Kun oikein ajan kanssa katsot. Voiko olla kauniimpaa?
Kauneus on kyllä yksi viimeisimpiä asioita, joita kaipaan. Ikäkriisini liittyy terveyden menettämisen pelkoon. Kun ikätovereita alkaa ympäriltä sairastua (useimmat syöpään) ja kun yhtäkkiä jyllää virus, josta ei vuosi sitten kukaan tiennyt mitään, niin sitä miettii paljonkin, että mitä tässä elämässä vielä ehtii ja haluaisi tehdä. Ei enää pidä itsestäänselvyytenä, että tuleehan niitä uusia kesiä.
Rauhalliselta ja seesteiseltä.
N50