Montako ystävää sinulla on?

On niin hyvät suhteet sukulaisiin etten tarvitse yhtään. Ystävät ovat sukulaisten korvike.

Joskus nuorena olisin halunnut ystäviä, mutta aikuisena en kaipaa enää ketään. Nautin yksinolosta.

Vastatkaa! Kiinnostaa tietää kuinka yksniäisiä ihmiset ovat!

Kolme erityisen hyvää ystävää. Tulen toimeen monien kanssa ja esim ulkoiluseuraa voin kysyä lähes kymmenestä ystävästä. Vastasin 3. Olen N41

0

Voiko aikuisena edes olla ihan oikeita ystäviä niin kuin lapsena, ennen rahaa ja parisuhteita, oli?

Viimeksi ollut ystäviä joskus yläaste ikäisenä. Sen jälkeen ei ole ollut yhtään. Eikä varmaan ikinä enää ole. Mies 1985.

EN mä edess harkitse ystävyyyttä minkään sorttista ennen kuin tiedän etttä olen terve ja sinut itseni kansssa.

Ystävät kuuluu lapsuuteen ja nuoruuteen. Aikuisena käydään vaan töissä. Ja sitä perhe elämää. Ei ole aikaa enää. 

Yksi läheinen ystävä lapsuudesta asti, sitten on ystävyyksiä, jotka ovat enemmän tuttavia. Introverttina tein siivouksen tuttaviin kymmenkunta vuotta sitten, koska tuntui, että on liikaa menoa. Nykytilanne on oikein hyvä. N52

Muutama hyvä ystävä/kaveri, joita tapaan harvoin. Näen myös siskoani ja muutamaa hänen ystävää. Olen aina kadehtinut ihmisiä, joilla on paljon ystäviä, mutta en viihdy kovin hyvin isossa porukassa jostain syystä. En pidä pinnallisista ystävyyssuhteista enkä osaa mielistellä ihmisiä. Pistän myös yleensä "välit poikki" jos koen, että minua on kohdeltu epäoikeudenmukaisesti. Olen ehkä vähän turhan herkkä välillä.

Ainiin lisäksi ystävystyn yleensä "outojen" ihmisten kanssa, joilla on mielenterveysongelmia, jotka paljastuvat vasta myöhemmin. Yleensä, jos joku ihminen kiehtoo minua joko ystävänä tai romanttisessa mielessä, niin myöhemmin käy ilmi, että hän on elänyt traumaattisen lapsuuden. Nykyään tiedostan tämän ja kysyn melko ajoissa, että mikähän se sinun juttusi on? Mistä lie johtuu...

Sehän on jokaisella aivan eri asia ,kenet laskee ystäviksi. Niitä voi olla kymmeniä tai ei oikeasti yhtään. En sano sukulaisiani ystäviksi, en muitakaan hyviä tuttavuuksia. Mutta, koskaan en ole itseäni yksinäiseksi tuntenut , vaikka ikää on jo 73v. Siis ystävyys ja yksinäisyys ovat hyvin suhteellisia käsityksiä.

Miksi?