Onko sun unelma nyt tai joskus ollut perhe ja okt?

Vierailija kirjoitti:

Ei unelma, vaan itsestään selvyys.

Lasten aikuistumisvaiheessa haaveilin vähän aikaa keskusta-asumisesta. Se meni ohi muutamassa vuodessa.

Meilläkin ajateltiin että muutetaan keskustaan kun lapset lähtee kotoa. Ei muuteta, ostetettiin vähän sopivampi omakotitalo.

Talo, nimenomaan vanha sellainen, on ollut ihan lapsesta asti haaveena. Se etten halua omia lapsia on ollut tiedossa suunnilleen yhtä kauan. Elämänkumppani on ollut jotenkin itsestään selvyys, sellaisen onneksi sain.

Lapsia en ole koskaan halunnut. Omakotitalosta haaveilen joskus ehkä sillä lailla nostalgisesti, kun olen pienemmältä paikkakunnalta kotoisin ja lapsuuteni sellaisessa elänyt. Kerrostaloasuminen, Helsingin keskusta ja hyvät palvelut ovat kuitenkin enemmän mieleeni. Haaveeni ovat aina liittyneet pääasiassa työhön ja sen suhteen ovat osaksi toteutuneetkin. Onneksi on alalla, jossa riittää tavoiteltavaa ja saan auttaa muita voimaan paremmin.

Perheestä haaveilen kyllä, mutta omakotitaloa en halua.

Ei ole ollut unelma. Nuorena ne unelmat liittyivät matkustamiseen ja siihen, että saisi tehdä luovia asioita. Sitten tuli urahaaveita ja samoihin aikoihin alkoi haaveilla rakkaudesta. Ja seksistä rakkaussuhteessa. Joista loikka lapsiinkin oli aika luonteva.

Nyt 40+ iässä on kyllä talo ja perhekin. Mutta enempi ne on niitä normijuttuja, mitä tässä iässä aika monella on. Ei mikään haaveen toteutuminen.