Lue keskustelun säännöt.
Uusi koti - muuttaisitko mieluummin uuteen tuliterään vai vanhaan kodikkaaseen asuntoon/taloyhtiöön?
02.05.2020 |
Minulla on hankaluuksia päättää. Jostain syystä olen aina tykännyt enemmän vanhoista taloista, vaikka uudenkarheat asunnot ovat toki omalla tavallaan houkuttelevia siistteydessään ja helppoudessaan. Pidän vaan uusia taloja ja asuntoja jotenkin hengettöminä. Tietenkään mihinkään murjuunkaan en halua, vaan siisti ja rauhallinen pitää olla.
Kumpaan sinä olet kallellasi? Mikä ratkaisee viime kädessä?
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oho puhelin korjailee sanoja miten sattuu...
*tuuletusluukku ja *rakennusvika - piti kirjoittaa :)Edellinen
Mikä on tuuletusluukku?[/
Siis ikkuna kerrostalossa, se pienempi, kapeampi jonka ainakin itse monesti avaan kun tuuletin :D miksikä sitä oikeasti kutsutaan - ihan ikkuna vaan?
Tuuletusikkuna?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen katsellut asuntoja ja olen päätynyt, että muuttaisin ennemmin vanhaan asuntoon, jossa pystyy elämään samalla, kun tekee muutoksia pintoihin. Itse en myöskään pidä uus tuotannosta, joten sen takia on vähän turha maksaa valmiista, kun ei kuitenkaan ole sellainen, mitä minä haluan.
Kokemuksia siitä että olet valinnut asunnon, joka on "paperilla täydellinen", mutta kuitenkin on kaduttanut jälkikäteen, eli sydän sanonut toisin?
Alan näköjään kallistua sille kannalle, että skippaan tuon uudenkarhean, ns. paperilla täydellisen mahdollisuuden, ja etsin kuitenkin jonkin vanhan ja sellaisen josta tulee heti "koti"-olo.
AP
Vanhaan taloon. En tarvitse nykytaloissa mitään - en tusina-asemakaavaulkonäköä, en koppimakkareita, joihin ei seiniä kaatamatta mahdu meidän 240 cm sänky, en avokeittiötä enkä huoneita, jotka voi sisustaa tasan yhdellä tavalla tai kalusteet eivät mahdu. Jos en pääsisi olemaan mukana jo talon suunnitteluvaiheessa, niin todennäköisesti ensi töikseen joutuisi myös vaihtamaan muoviset laminaatit ja Ikea-keittiön lastulevyiset kiiltopintaovet johonkin hyvännäköiseen ja laadukkaaseen, joten turha maksaa ekstraa siitä, että joku asentaa ne halvat pintamateriaalit sinne. Tosin valitettavasti aika monessa vanhassakin talossa on vaihdettu lattiat laminaattiin, mitä nyt taloja olen katsonut. Itselle laminaatti tai vinyyli ei jotenkin iske yhtään, siinä on niin vastenmielinen halpa kiilto, kun valo osuu siihen.
Meille sopiva omakotitalon koko olisi varmaan noin 160 neliötä, mutta nykytaloissa noissa on usein se viisi makkaria ja ne tuntuvat oikeastaan ahtaammilta kuin nykyinen kerrostalokolmiomme. Ei ole tai tule lapsia, mutta tarvitaan kummallekin omat harrastustilat, joissa toinen ei ole tiellä, joten kolme huonetta on kuitenkin hyvä. 80-luvun talot ennen 90-luvun lamaa ovat olleet katselussa, samoin vähän vanhemmat talot, joita on pidetty hyvin ja joissa ei ole saunakellareita ym. kosteusvaurioriskejä.
Me ostettiin vasta asunto. Käytiin katsomassa rakenteilla olevia ja sitten n. 10 vuotta vanhoja. Uudet oli kieltämättä kaikki ihan samannäköisiä (tai niistä olisi tullut), vanhat taas olivat monesti yllättävän huonossa kunnossa. Ihastuttiin tämmöseen kymmenen vuotta sitten rakennettuun rivitaloon, jossa oli hyvä pohjaratkaisu ja tyylikkäät hyväkuntoiset sisätilat. Uskon että tämä menee kaupaksi vielä 10 vuoden päästä koska on isompi ja parempi pohjaratkaisu kuin monissa muissa samankaltaisissa asunnoissa tällä alueella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhaan. On kodikkaampi ja edullisempi. Tuliterä lakkaa aika nopeasti olemasta sitä, mutta ei ennätä tulla kunnolla vanhaksi. 10-20 vuotta vanhathan on aina sitten niitä, jossa ei ole uuden hohtoa eikä vielä vanhan charmiakaan.
Omalla asuinalueella tämä näkyy myös hinnoissa. Oma 30-luvun taloni on haluttu helmi, jotka menee kaupaksi. Naapurin 20-luvun talo myytiin kovemmalla hintaa kuin samalla alueella sijainnut 1980-luvun talo.
Uusissa on vielä monesti pihatyöt kesken jollei ihan ruutukaavassa ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuliterään.
T. Putkiremontista toipuva
Meidän uudessa kodissa tuli putkirikko ja olen siitä toipumassa. Toki se meni rakennuttajan vakuutuksesta, mutta vielä selvitellään kuivureiden sähkönkulutuksen osuutta yms. Puolisen vuotta meni evakossa. Kurjaa on se, että tällaisessa tilanteessa on aivan kolmannen osapuolen aikataulujen varassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä jos nyt etukäteen jo aavistelee että kaduttaa, ei kannata muuttaa.
Olen jo vuosia sitten yhdestä putkirempasta selvinnyt hengissä, joten sekään ei sinänsä pelota. Oli toki aikamoinen rumba kaikkine uskomattomine remppavirheineen. :D Mutta keittiö ja kylppäri oli sen jälkeen kyllä aivan superihanat.
AP