nukuttaminen, taas sama juttu!
hermot menee. mun vastuulla tuntuu lasten nukkuumaankäyminen olevan täysin. molemmat vanhemmat ollaan illat kotona. oon yrittänyt sanoa että mieskin voisi lukea iltasatuja tai nukuttaa muutenkin kuin huutamalla lapsille, mutta ei hän kuulemma jaksa ja " kyllä ne sinne nukahtaa" .
Juuri tällähetkellä lapset höpöttelee ja repii verhoja ja ramppaa vessassa. en jaksa! mä en mene sinne enää kiehumaan. aamulla on tosi vaikeaa päästä tarhaan kun lapset ei herää. ja tietenkin sekin homma on minun vastuullani.
tää on nyt " huipentunut" masennukseksi joka ilmenee siten etten saa töisssä mitään muuta kuin itkua aikaiseksi. aargh. mä olen äitinä ja ihmisenä ihan hermoraunio, itkettää ja suututtaa.
olen viime aikoina miettinyt (ja sanonut ääneen) miten ihanaa olisi olla vähän aikaa ilman perhettä ja lapsia. mutta pakko kait kestää!?
Kommentit (5)
Vierailija:
Esim kirkon järjestämä on ilmaista? Saisitte kolmannen hlön (puolueettoman) avustamana käydä asioita läpi. Jos ei mies lähde, mene itse. Minua se auttoi, sain selvitetyksi omia ajatuksiani ja päätöksen tekoa... muutaman kerran kävi. Rankkaa se on jos kaikki yhden harteilla, sama jos olisi yksinhuoltaja!
Lapsi tarvitsee isompanakin nukkumaanmenorituaalit.
Iltapala, hammaspesu, vaippojen vaihto/iltapisut, yöpuvun vaihto, iltasatu (sylissä ja SOHVALLA), omaan huoneeseen meno (verhot+kaihtimet kiinni) ja sänkyyn meno, peittely ja nalle kainaloon, iltapusu(mahdollinen rukous) ja hyvän yön toivotus. Poistuminen huoneesta.
Kokeilkaa viikko tehdä kaikki samassa järjestyksessä ja ilman vanhempien kiukkua. Lapsella on hyvä ja turvallinen olo nukkumaan mennessä.
lukee meidän sängyssä jonkun kirjan. Loikoillaan koko sakki sängyllä.
Siitä sitten nukkumaan.
Teepä joku ilta niin, että jätät miehen vetovastuuseen. LÄhde itse kokonaan pois, vaikkapa ulos lenkille. Ja kerro miehelle tuosta olotilastasi! Hän ei varmaan muuten ymmärrä tilanteen vakavuutta.
kun ei saanut käydä nukkumaan. hohhoijaa! entäs minä?
Esim kirkon järjestämä on ilmaista? Saisitte kolmannen hlön (puolueettoman) avustamana käydä asioita läpi. Jos ei mies lähde, mene itse. Minua se auttoi, sain selvitetyksi omia ajatuksiani ja päätöksen tekoa... muutaman kerran kävi. Rankkaa se on jos kaikki yhden harteilla, sama jos olisi yksinhuoltaja!