Missäkohtaan teidän vanhemmat ei enää osanneet auttaa teitä koulutöissä?

Muistan että auttoi mua et opin lukemaan. Myöhemmin eivät osanneet enää auttaa läksyissä varsinkaan matikassa tai kielissä.

Koordinaatistoon loppui vanhempien osaaminen.

Äiti osasi tuon. Isä ei.

Osasi auttaa kaikessa, oli lukion rehtori. Nyt jo eläkkeellä.

Vanhemmat oikolukivat diplomityöni. Vanhempina tieteen harjoittajina heillä oli kokemusta aihepiiristäni.

Olin vähän kateellinen luokkakaverille, joiden vanhemmat pystyi auttamaan kielissä.

Olin surkea käsitöissä. Salakuljetin kutimet kotiin ja äiti kutoi. Olin yläasteella.

Ehkä joskus kolmannella luokalla :(

Vanhempani eivät koskaan auttaneet läksyissä, olettivat sekä odottivat että selviän niistä yksin. Niin myös tein ja vielä erittäin hyvillä todistuksilla.

Vanhemmillani ei ollut kummoistakaan koulutusta.

Ruustiinnanomainen äidinkielenopettajani kuitenkin takoi kallooni kaikki kielioppisäännöt jo ala-asteella. Edes lukiossa ei tullut mitään uutta.

Kurjimpien on ne vanhemmat, jotka pyrkivät ratsastamaan lastensa menestyksellä vaikuttamatta niihin pätkän vertaa.

Äitini ei juuri missään, isä oli agronomi.

Minulle on tärkeää että minä osaan. Opettelin jopa kaksi uutta kieltä sen takia.

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmillani ei ollut kummoistakaan koulutusta.

Ruustiinnanomainen äidinkielenopettajani kuitenkin takoi kallooni kaikki kielioppisäännöt jo ala-asteella. Edes lukiossa ei tullut mitään uutta.

Jatkan vielä. Nykyisin joudun lukemaan lasteni opettajien viestejä, joissa on kirjoitusvirheitä.

Vierailija kirjoitti:

Äitini ei juuri missään, isä oli agronomi.

Minulle on tärkeää että minä osaan. Opettelin jopa kaksi uutta kieltä sen takia.

Varmistan uteliaana, miten isäsi koulutus liittyy asiaan?

Minusta normaali lapsi ei tarvitse vanhempien apua koulutöissä muuten kuin korkeintaan siinä, että vanhemmat vahtivat, että läksyt tulevat tehdyksi. Omat vanhempani olivat valmistuneet yliopistosta, mutta koulutyöt hoidin aina itsenäisesti.

Erityislapset ovat sitten asia erikseen.

Isältä en pahemmin koulutehtäviin ole apua pyytänyt. Äidiltä sain vielä ammattikorkeassa apua tehtävissä, kun pyysin.

Olisivat varmaan osanneet auttaa aika pitkäänkin, mutta en halunnut apua. Halusin tehdä itse. 

Vanhempani eivät koskaan auttaneet minua koulutöissä. Ei olisi tullut mieleenkään.

Opin lukemaan neljävuotiaana, äiti opetti. Sen jälkeen vain kyselyä kokeisiin. Mulla oli isoveli, joka auttoi. Ainoa tosin, missä muistan olleen isommin vaikeuksia, oli jakolasku, kun olin ollut pois kun se opetettiin ja siitä on selkeä muistikuva, että veli opetti niin hyvin, että opin. Muutenpa matikan numero oli aina 9-10 ihan ilman apua.

Vierailija kirjoitti:

Minusta normaali lapsi ei tarvitse vanhempien apua koulutöissä muuten kuin korkeintaan siinä, että vanhemmat vahtivat, että läksyt tulevat tehdyksi. Omat vanhempani olivat valmistuneet yliopistosta, mutta koulutyöt hoidin aina itsenäisesti.

Erityislapset ovat sitten asia erikseen.

Olen samaa mieltä osittain. Vain siitä olen eri mieltä, että vanhempien pitäisi vahtia läksyjen tekoa. Se on ihan lapsen oma velvollisuus huolehtia, että ne tulee tehtyä. 

Vierailija kirjoitti:

Vanhempani eivät koskaan auttaneet minua koulutöissä. Ei olisi tullut mieleenkään.

Sama. Vasta aikuisena on tullut tietooni, että vanhemmat jotenkin ottavat osaa läksyjen tekoon.