Uskon tavanneeni sielunkumppanin, eikä meistä voi tällä hetkellä tulla paria. "Pelkään" että ihastun johonkin toiseen
Sellaista kemiaa en ole koskaan kohdannut. Meistä ei voi kuitenkaan tulla ainakaan tällä hetkellä paria syystä x.
Tulevaisuudesta ei kukaan tiedä mitä silloin tapahtuu.
Nyt olen sinkkuna avoimin mielin. Tottakai toivon että tapaisin jonkun, joka olisi edes puoleksi yhtä ihana kuin tuo 'sielunkumppani'. Entä jos tapaan jonkun toisen, ja ihastun vähän, ja alan seurustella (paremman puutteessako, kun en tuota sielunkumppaniakaan voi saada?). Mitä sitten jos tuo 'sielunkumppani' ilmestyykin sitten yllättäen tarjolle kun olen jo uudessa suhteessa, mitä ihmettä minä sitten teen? Ongelma on siis siinä, että en oikeasti voi kuvitella, että sanoisin hänelle ei. Tämä on kamala tilanne, tällaista jossittelua, mutta täysin mahdollinen skenaario.
Kommentit (6)
Jos hän olisi oikea sielunkumppanisi, niin olisi jo eronnut ja viettäisitte kuumaa parisuhdeaikaa yhdessä. Tuo sielunkumppanuus on vain omaa päänsisäistä kuvitelmaasi. Todellisuudessa ette edes sopisi yhteen pidemmän päälle.
Miksi alkaisit seurustelemaan kenenkään kanssa, jos kukaan toinen ei saa tuollaista oloa? Ei se seurustelu ole mikään pakollinen paha. Ennemmin tai myöhemmin todennäköisesti tulee joku joka saa sinut unohtamaan tuon, mutta jos otat jonkun vaan joka ei kiinnosta niin paljon, jäät haikailemaan tuon ensimmäisen ihastuksen perään. Ei siis mitään korvikkeita. Sielunkumppaneita on useita.
Tunteeko tämä potentiaalinen sielunkumppani samoin? Vetovoima ei ole sama asia kuin sielunkumppanuus. Todellisuus voi olla että sinä olet pihkassa ja hän pitää sinua semisti kiinnostavana. Jatka elämää eteenpäin ja ihastu rohkeasti uudestaan.
No älä seurustele paremman puutteessa. Yksinkertaista.