Lue keskustelun säännöt.
Vääriä muistoja? insestistä.
03.07.2006 |
Mä olen isäni kasvattama, äitini lähti kun oli alle 1-vuotias. Meillä on aina ollut isän kanssa hyvät, läheiset välit. Kuitenkin.. mulle on jostain kummasta alkanut nousta muistikuvia kamalista asioista joita en tässä sen enempää tahdo eritellä. En muista tälläsiä asioita, kun niitä palautuu mieleen niin tavallaan säpsähdän ajatusta. En voi uskoa näitä asioita isästäni, joka on kiltti ihminen. voiko minun mieleni " tehdä temppujaan," voiko olla mahdollista että nämä muistot eivät olisi oikeita?? anteeksi jos teksti on vähän sekavaa, sellanen on mielentilanikin juuri nyt.
Kommentit (6)
Mutta luulen, ettet pääse rauhaan ajatuksistasi jollet käy terapiassa :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos asia todella vaivaa kannattaa etsiä pätevää ammattiapua. (Psyko)terapeuteistakin löytyy niin monen tasoisia.
Pieni lapsi ei voi kritisoida vanhempiaan, koska on heistä riippuvainen. Siksi mieli helposti unohtaa aktiivisesti tuollaiset. Alice Millerin Lahjakkkaan lapsen draamassa on tuosta aiheesta.
Aluksi ne olivat vain epämukavia tunteita, nyt muistan ihan selvästi, mitä tapahtui:-(
Terapia voisi olla kyllä ihan tärkeä juttu.
Toivottavasti kuitenkin sinun välähdyksesi eivät ole oikeita muistoja!
Mutta ainahan on se mahdollisuus, että ovat tottakin. :( Toivottavasti eivät kuitenkaan. Terapia voisi olla fiksu tapa käsitellä ajatuksia ja tiedä vaikka saisi selvyyden asiaan, puoleen tai toiseen?
Jaksamista!
Koita päästä jonnekin terapiaan, hirveitähän tuollaiset asiat on yksin miettiä.