Onko teillä kestänyt pitkäaikaiset ystävyyssuhteet (lapsuudesta asti) aikuisena erilaiset elämäntilanteet ja/tai välimatkan?
Vai oletteko ajautuneet erilleen ja löytäneet läheisempiä ystäviä?
Kommentit (10)
Valitettavasti ei ole kestänyt. Olen ainoa sinkku ja muut ovat perheellisiä; emme enää ole yhteyksissä :'/
Suurin osa ei. Harva ihmissuhde kestää monia paikkakunnan, elämänpiirin ja elämäntavan vaihdoksia. Yhden lapsuudenystävän kanssa on kestänyt, 30 vuotta ollaan oltu ystäviä.
Mun ala-asteelta asti tuntema ystävä ei kestänyt enää nyt kun ollaan nuoria aikuisia. Ollaan liian erilaisia nykyään. Hän sai tarpeekseen. Elämäntilanteet ovat kyllä pysyneet samana, eikä asuta kaukanakaan. Mutta ollaan kumpikin muututtu.
Asutaan 500 km päästä toisistaan ja elämät aivan erilaisia, mutta 58 vuotta jo ollaan oltu kavereita, sieltä ekaluokalta alkaen.
On säilynyt, meitä on kolme. On toki tullut muitakin kavereita. On erilaisia elämäntilanteita, ulkomailla asumista, eroja ja uusia liittoja jne mutta nyt asumme kyllä jälleen samassa kaupungissa. Tutustuttiin hiekkalaatikolla, melkein 60v sitten.
Ei ole sällynyt, Syy varmaan siinäkin, ettei meidän nuoruudessa yhteydenpito (kännykät, meilit, facet jne) ole ollut niin helppoa. Yhteys katosi
Kesti pitkään ja ajattelin aina että yhdet kaksi kaveria pysyy. Kestettiin kaikenlaista, toisten alkoholi--ja huumeongelmatkin mutta mun luonnontieteen yliopistotutkinto ja uudet työt yli nelikymppisenä oli liikaa. Joskus saatoin vaikka jonkun opiskelu jutun kertoa mutta harvoin, toisen asiasta ja toveri piiristä erillinen ystävä sanoi kerran että kateutta ja silloin en vielä halunnut uskoa. Lopulta se oli kuin oisin ollut joku noita kun ostin ekan uuden auton.
Luulin että tunsivat minut kun aina kyllä työttömänä puhui n opiskeluista ja olin välillä töissä ja muuta. Aikuislukiolla ne vielä nauroi. Olen tästä aivan äärimmäisen surullinen. Joskus mietin tai aika usein että nyt vois tehdä kaikkea vähän hulppeammin, toki olin tarkemmin ajateltuna maksaja usein ominakin työttömyysaikoina.
Vanhin ystäväni on 29 vuoden takaa. Olimme 12v, kun hän tuli samalle luokalle kouluun. Välillä ollut vuosikausia ettei ole nähty, mutta puhelimitse on oltu yhteyksissä aina muutaman kuukauden välein. Itse olen ollut kotiäitinä pitkään, kolme lasta ja eronnut. Ystäväni opiskeli ja on tehnyt töitä. Ei miesystävää, ei lapsia. Eri elämäntilanteet aina, mutta ystävyys on pysynyt.
On säilyny lapsuudenystävistä joitakin. Ja aika usein muistellaan vanhoja juttuja, kun oltiin teinejä 80-luvulla.