Uskovaiset, kiroiletteko koskaan?

Pyrin olemaan kiroilematta, ja onnistunkin siinä aika hyvin. Jos satutan itseni, esim. lyön kyynärpääni tai poltan käteni, suustani saattaa päästä kirosana, mutta aika usein päädyn sanomaan jonkun väännelmän, esim. vitalis tai saamari.

Meillä naapurina kirkon työntekijä. Joka päivä kuuluu kiroilua, vittua ja saatanaa kun lapsi tekee jotain pahaa.

Määrittele mulle ensin mitä tarkoitat uskovaisella? Onko se uskoa ateismiin, Totuuteen, suurempaan Jumalaan, vaktavirtamediauskovaisuutta vai mitä?

No en helvetissä.

Kyllä ja varmasti enempi kun keskimäärin immeiset. Jumal avita. Sisältää kyllä myös rukouksen kaltaisen pyynnön.

Totta vitussa. Ei nyt ole kokoaikaista, mutta kyllä pääsee kirosanoja ja en niitä parfymoi hienommaksi millään himskateilla tai vitaliksilla. Kiroilu on ruman kuuloista, mutta ei sellainen asia, joka uhkaa taivaspaikkaa tai jonka Jumala rankaisisi tässä elämässä millään tavalla. 

Olen uskovainen kristitty ja kiroilen paljon,jopa liikaa. Se on huono tapa,josta toivoisin pääseväni eroon. Muut perheenjäsenet huomauttelevat siitä aika ajoin. Silloin hävettää ja toivoisin pääseväni rumasta tavasta eroon. Olen kuitenkin perheenäiti, joten ihan lastenkin takia haluaisin eroon kiroilusta. En kuitenkaan koe mitään järjettömän isoa syyllisyyttä asiasta,eikä tämä tee minusta sen huonompaa ihmistä. Jokaisella on omat heikkoutensa,tämä on minun. Minulla on huonot käytöstavat,koska kiroan.