Tuo Maaret Kallio on ärsyttävä

Miksi luotatte sokeasti naistenlehden juttuun? Olette ihan jumissa yhden kommentin perusteella. Se ei välttämättä pidä edes paikkaansa. Hävetkää.

Ihan uskomatonta, että joku kehtaa pitää oikeana vaikeutena sitä, että sivutyönä tehtävä keikka peruuntui. Siis haloo! Ja kerjää siitä vielä itsesääliä mediassa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi luotatte sokeasti naistenlehden juttuun? Olette ihan jumissa yhden kommentin perusteella. Se ei välttämättä pidä edes paikkaansa. Hävetkää.

Häpeäpä sinä itse.

Maaretko siellä kirjoittelee?

Vierailija kirjoitti:

Miksi luotatte sokeasti naistenlehden juttuun? Olette ihan jumissa yhden kommentin perusteella. Se ei välttämättä pidä edes paikkaansa. Hävetkää.

Mitä pitäisi nyt hävetä? Nuo on ihan suoria sitaatteja, mitä hän on itse sanonut. Itsehän hän tästä asiasta avautui. Nyt pitää sitten hävetä sitä että muodostaa avautumisesta mielipiteen, vai mitä yrität selittää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi luotatte sokeasti naistenlehden juttuun? Olette ihan jumissa yhden kommentin perusteella. Se ei välttämättä pidä edes paikkaansa. Hävetkää.

Mitä pitäisi nyt hävetä? Nuo on ihan suoria sitaatteja, mitä hän on itse sanonut. Itsehän hän tästä asiasta avautui. Nyt pitää sitten hävetä sitä että muodostaa avautumisesta mielipiteen, vai mitä yrität selittää?

Taitaa olla Maaret itse, joka tuon kommentin kirjoitti. Juuri hänen tyylistään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi luotatte sokeasti naistenlehden juttuun? Olette ihan jumissa yhden kommentin perusteella. Se ei välttämättä pidä edes paikkaansa. Hävetkää.

Mitä pitäisi nyt hävetä? Nuo on ihan suoria sitaatteja, mitä hän on itse sanonut. Itsehän hän tästä asiasta avautui. Nyt pitää sitten hävetä sitä että muodostaa avautumisesta mielipiteen, vai mitä yrität selittää?

Maaretin tyyliä. "Psykoterapeuttina Maaret tietää" ...

Vierailija kirjoitti:

Mä oon ollut sen kanssa samalla yläasteella...

No millanen se oli? Oliko Suosittu ja itseään täynnä?

Ja häneltähän juuri ilmestyi kirja nimeltä ”Toivo”. Eli todella outoa että juuri hän ärsyyntyy kassajonossa kuulemastaan toivoa täynnä olevasta lausahduksesta.

Onhan tuo nyt ihan uskomatonta soopaa. "Hänen piti ensimmäistä kertaa urallaan pitää keväällä pitkä luentokiertue, mutta kaikki keikat peruuntuivat. Takaisku tuntui aluksi musertavalta."

Siis tällainen tuntuu musertavalta????!!!!!!

Pyöri musertuneena syvässä epätoivossa kolme päivää. Luennon peruuntumisesta.

Näki punaista ja raivostui kassajonossa. Kun joku puhui toiveikkuudesta.

Kyllä elämä sitten lyö toisia molemmille poskille.....

Sen jutut toistaa itseään. Aluksi oli kiva lukea sen nokkelaa kirjoitustyyliä, mutta sitten se alkoi tökkiä kun jatkui ja jatkui kolumnista toiseen. Nyt seN jutut tuntuu enää keksimällä keksityiltä ja ihan vaan rahan takia tehdyiltä eikä aidolta huolelta ihmisiä kohtaan.

Minun mielestä ihan ymmärrettävää, että menee synkäksi luentokiertueen peruuntumisen takia. On voinut odottaa sitä kovasti ja saattanut olla hänelle iso juttu, ja nyt menee suunnitelmat mönkään. Lisäksi sanoi olleensa allapäin kolme päivää, mikä ei ole paljoa, eikä väittänyt sitä miksikään maailmanluokan ongelmaksi, kunhan totesi sen aiheuttaneen tunteita. Luulen, että täälläkin montaa harmittaisi vaikka lomamatkan tai vastaavan peruuntuminen, ja saa harmittaakin, ilman että on mikään hemmoteltu espoolainen.

Minusta taas hän kritisoi sellaista mentaliteettia vastaan, että korona (tai muukin vastoinkäyminen esim. vakava sairastuminen, avioero, työttömyys)ei saisi tuoda mitään negatiivisia tuntemuksia mukanaan. Että kaiken pitäisi aina olla vain positiivista naminamia just jollain kliseillä "paistaa se aurinko risukasaankin", tuo saakelin ikkuna mukamas aukeaa vaikeuksista jne. Kaikesta pitäisi aina löytää joku ihmeen hopeareunus, no voin kertoa, ettei todellakaan sellaista aina ole tai ainakaan helpolla löydä!

Jotkut ihmiset eivät kestä mitään negatiivisia tunteita muilta, mutta itse sortuvat sitten pienimmistäkin vastoinkäymisistä itse ja valittavat just jatkuvasti mm. säästä, olemattomista kiloistaan, flunssasta, työstään jne.ja vähättelevät sittne pokkana vaikka toisen syöpähoitoja, "eihän tuo nyt mitään, eteenpäin snaoi mummo lumessa!"

Sellainen ihmistyyppi, joka "pakottaa"toisen olemaan AINA positiivinen, tapahtuipa mitätahansa miten pahaa tahansa. Ja eria asia katkeroitua loppuiäksi kuin tuntea jonkun aikaa noita negatiivisia tunteita. Ja saattaa siihen katkeruutenkin olla oikeus läpi elämän jatkuneen p**kan läpi tarponeena, jatkuvia pettymyksiä ihmisiin ja elämän käänteisiin. Varsinkin jos on aina ollut sellainen vahva ihminen, muiden tukija ja suoranainen sylkykuppi, niin sellaiselta ei ikinä haluttaisi hyväksyä näköjään mitään negatiivisia tunteita ikinä, missään tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Tässä on sellaista viisautta, mistä tuo naikkonen voi vain haaveilla:

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006488921.html

Veteraanit kertoivat koronakaranteenistaan: ”Yksinäisyys on pahinta, mutta sota-aikaan tätä ei voi verrata”

Jaa

Julkaistu: 18:19

Sota-ajan eläneet eivät näe yhtäläisyyksiä korona-aikaan.

Valtioneuvoston Youtube-kanavalla näytettiin tänään suorana keskustelutilaisuus, jossa sotaveteraanit, entiset sotilaspojat ja pikkulotat sekä tämän päivän nuoret kohtasivat virtuaalisesti.

Pikkulottana toiminut Riitta-Liisa Kaskirinne, 89, kertoi, että sota-ajan poikkeusoloissa tottui kaikkeen.

– Ihminen on loppujen lopuksi aika viisas kaiken kurjuuden keskellä, hän sanoi.

Kaskirinne kuvaa koronakaranteeniaikaansa melko tavalliseksi ajaksi.

– Olen leski ja tottunut olemaan yksin. Kotona tulee luettua, tehtyä käsitöitä, kai sieltä tv:stäkin katsottavaa tulisi. Se, ettei voi käydä kenenkään luona, on kurjaa, Kaskirinne sanoi.

93-vuotias Jorma Kuokka muistutti kokeneensa sekä hyviä että huonoja aikoja.

– Ikävintä tässä ajassa on se, ettei saa tavata ystäviä. On oltava kotona koko ajan. Onneksi poika tuo sapuskaa oven taakse, joten ruokahuolto pelaa.

Jaakko Heikinheimo, 92, ei vertaisi sota-ajan poikkeusoloja ja korona-aikaa keskenään millään mittarilla.

– Sota-aikana esimerkiksi yhteydenpito läheisiin oli vaikeaa, kun nyt on kaikki digitaaliset apuvälineet käytössä.

Heikinheimo muistutti myös, että sotavuosina oli puutetta kaikesta, myös ruoasta.

– Tänä päivänä kaikki pelaa. On saatavilla kaikkea, mitä ihminen tarvitsee, hän sanoi.

Heikinheimon vaimo asuu hoivakodissa, joten pariskunta ei voi tällä hetkellä tavata toisiaan.

– Yhteyttä pidetään puhelimella, ja meillä on sellainen tapa, että vilkuttelemme toisillemme ikkunasta. Kyllä tästä kaikesta selvitään, kun ihmiskontakteista pidetään huolta, hän summasi.

Kaikki kunnia sotaveteraaneille, mutta Maarethan ei siellä kassajonossa olekaan huolissaan ITSESTÄÄN, vaan MUISTA ihmisistä, jotka ovat menettäneet jonkun läheisen, siis kuollut, ymmärrättekö? Sitä kutsutaan empatiaksi. Ihmetyttää, että tällaiset loogiset perusasiat menevät melkein kaikilta kirjoittajilta täällä ohi. Teidänkö mielestä läheisen ihmisen kuolema tulisi ottaa vain olankohauksella?

Maaret toteaa myös, että "Kun kodista puhutaan parhaimpana turvapaikkana ja läheisistä ihanimpana tukena, jää suuri joukko toisin kokevia ulkopuolelle."

Koti ei ole kaikille valitettavasti se turvallinen paikka, monet lapset jäävät tilanteeseen, missä heitä pahoinpidellään ja jotkut joutuvat myös kotiin suljetuksi hyväksikäyttäjän kanssa. Nämä ovat niin rajuja juttuja, että tämä pinnallinen porukka tässä aloituksessa eivät ilmeisesti tajua. Jos tässä sotatilanteisiin ruvetaan vertailemaan, niin tiedättekö, että tutkimusten mukaan ne lapset, jotka lähetettin Ruotsiin sota-lapsiksi on enemmän psyykkisiä ongelmia kuin ne lapset, jotka jäivät Suomeen vanhempiensa luokse sotaan. Asiat eivät ole niin yksinkertaisia, ja asioiden näkeminen pienen ihmisen näkökulmasta on Maaretin taito, joka monelta tässä keskustelussa ilmeisesti puuttuu.

Kuka Maaret?

Pitkistä imelistä kommenteista päätellen Maaret löysi tämän ketjun. Älä viitsi, olet typerä.

On tosiaan ärsyttävä ja typerä. No, noita roskaa kirjoittavia bloggareita riittää.

Turha, turhempi, Maaret Kallio

Vierailija kirjoitti:

Ja häneltähän juuri ilmestyi kirja nimeltä ”Toivo”. Eli todella outoa että juuri hän ärsyyntyy kassajonossa kuulemastaan toivoa täynnä olevasta lausahduksesta.

Siksi että sanoja ei ollut hän itse, suuri asiantuntija. Eiköhän tässä nyt paljastunut "suutarin lapsella ei ole kenkiä" syndrooma. Suuret puheet ja neuvot toisille mutta kun vähänkään osuu omalle kohdalle ollaan ihan palasina.

Opiskelijat lahjoittivat hänelle aikanaan dildon saatesanoilla ”lujasti lempeä”. Kallio ei tajunnut huumoria, veti herneen nokkaan ja vikisi ja vaikeroi lehdistölle miten häntä on loukattu.