en ymmärrä miksi joillekin jää pakkomielle yläasteikäisistä luokkakavereista. Miksi ne jumiutuu yläasteelle?
Esim. tällainen. Et ollut yläasteella missään tekemisissä. Ainoasta samalla luokalla. Tyyppi saattoi esim. kuulua niihin cooleihin tyttöihin, joilla oli omat piirinsä.
Itse olit omien nössökavereiden kanssa.
Nyt sitten vielä 40 v. seurailee sua facebookissa ja kommentoi sun kuvia mukahauskasti.
Ylipäätään en tajuu miten tää löysi minut facebookkaverikseen. Sukunimikin on jo vaihtunut avioliiton myötä.
En ole missään vaiheessa ollut tekemisissä yläasteen jälkeenkään.
Jotenkin tosi ärsyttävää.
Kommentit (18)
No kun ei ole samassa tilassa ja on utelias.
Vierailija kirjoitti:
No kun ei ole samassa tilassa ja on utelias.
joo ymmärrän jos on vaikka vuosi yläasteen jälkeen utelias. Mutta että 2o vuoden jälkeen??!
Minkä takia?
Jotenki sairasta. Eikö niillä ole tapahtunut omassa elämässä mitään?
Siinä voi olla kyse jostain nostalgiahakuisuudesta ja kaipauksesta huolettomaan/jännittävään/yhteisölliseen nuoruuteen. Tai ehkä hän on niitä jotka hieman naiivisti rakastavat omia juttujaan ja olettavat että muutkin rakastavat. Ehkä jopa niitä, jotka mielellään kyttäävät somessa muiden elämää voidakseen tuntea ylemmyyttä heihin.
Mutta luultavimmin hän on yksinäinen ja hakee vanhoista puolitutuista ystävyyttä löyhinkin perustein. Törmäsin vastikään tähän ilmiöön, liekkö korona ollut se routa joka ajaa porsaan kodiksi luulemaansa paikkaan.
Otan kavereiksi somessa aika pitkälti kaikki puolitututkin. Sitten ehkä kerran parissa vuodessa käyn kaverilistat läpi, ja pudottelen sieltä ihmiset, jotka ovat täysin yhden tekeviä minulle. Yleensä olen sitä ennen jo pistänyt juttuni piiloon heiltä, ja heidän juttunsa piiloon itseltäni. Ei sitä jaksa aina analysoida niin viimeisen päälle lisäillessä kavereita että tunnenko tämän nyt tarpeeksi hyvin, mitenköhän se kommentoi jne.
Pois vain puolitutut, tai vähintään piiloon.
Joskus tällaiset, vuosien jälkeen tapahtuvat yhteydenotot, voivat olla mukaviakin tapahtumia. Minulla sattui niin, että yläasteelta ja lukion ajoilta tuttu henkilö otti yhteyttä yli 30 vuoden tauon jälkeen. Tapasimme jonkin ajan kuluttua entisessä kotikaupungissani rockmusiikin äärellä, ja mukana oli muitakin vanhoja tuttuja, joita en ollut nähnyt yli kolmeenkymmeneen vuoteen. Erittäin mukavaa oli, ja sen jälkeen on hieman sähköposteja vaihdeltu puolin ja toisin.
Miksi ihmeessä otit kaveriksi? Kyllä muakin pyysi joku entinen rinnakkaisluokkalainen joka laittoi vielä viestin kun hylkäsin pyynnön. "Etkö todella muista mua, istuttiin vierekkäin saksantunnilla..." Entäs sitten.
Itse mietin yläasteen luokkatovereitani lähes päivittäin. Haen heidän nimiään Googlella (en kuitenkaan joka päivä). En kuulu Facebookiin, mutta kyllähän monien profiilien "etukannen" näkee kuka tahansa, vaikka ei facebook-tunnuksia olisikaan. Olen myös selvittänyt yläasteluokkatovereitteni osoitteita ja puhelinnumeroita. Minulla on heidän numeroitaan puhelimessani, vaikka en ole koskaan soittanut heille. Mietin usein että jos joudun muuttamaan takaisin yläastepaikkakunnalle, niin menisin yläastetovereittani talojen pihoille, rikkoisin heidän pihalla olevia tavaroitaan, soittelisin ovikelloa jne. jotain sellaista.
Minulla ei ole yläasteen jälkeen juurikaan ollut "ihmissuhteita" elämässäni. Siellä yläasteellakin minua vihattiin.
No onkos sinulla elämää, kun itse jaksat tuollaista pohtia? Jotkut saavat keski-ikäisinä nuoruudenkaipuu- ja nostalgiakohtauksia. Jotkut taas nauttivat siitä, kun saavat nyt vihdoin mollata toisia, varsinkin niitä cooleja tyttöjä. Ehkäpä et ole itsekään ihan päässyt yli yläkoulusta xD. Jos olisit, tuskinpa sinua noin kutkuttaisi haukkua. Varmaan et kehdannut minnekään muualle avautua. Hah.
Oma suhtautumiseni luokkakavereihini oli ja on aina ollut Turo's hevi geen sanoin:
"Haaveilin
Jo silloin toivoa elätin
Mietin miten milloinkin
Noista urpoista eroon viimein pääsisin"
Näin aikuisena kyllä nuo yläasteen luokkakaverit eivät vaikuta aina välttämättä kovin miellyttäviltä ihmisiltä. Sen vuoksi en ole ottanut FB-kaverikseni ketään heistä.
Minulla on oma aikuisen ihmisen elämäni ollut jo vuosia.
Yksi niistä syistä miksi en koskaan liity Facebookiin. Ei kiinnosta sellaiset ihmiset, joihin on jo kertaalleen lakannut pitämästä yhteyttä.
Vierailija kirjoitti:
Yksi niistä syistä miksi en koskaan liity Facebookiin. Ei kiinnosta sellaiset ihmiset, joihin on jo kertaalleen lakannut pitämästä yhteyttä.
Kai sinä tiesit ettei siellä tarvitse kaikkia kaveripyyntöjä hyväksyä?
Vierailija kirjoitti:
Yksi niistä syistä miksi en koskaan liity Facebookiin. Ei kiinnosta sellaiset ihmiset, joihin on jo kertaalleen lakannut pitämästä yhteyttä.
Veit sanat suustani. En ikinä liittyisi. Jotain kaveripyyntöjä, ahdistaa koko ajatus.
Itse en edes muista heidän nimiään.
up